Berliiniläistynyt vaasalainen Helmi-Nelli Körkkö valmistui kesäkuussa filosofian tohtoriksi Vaasan yliopistosta kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen alalta, pääaineena saksan kieli ja kirjallisuus. Helmi-Nellin väitöskirja
FINNLAND.COOL. – zwischen Literaturexport und Imagepflege. Eine Untersuchung von Finnlands Ehrengastauftritt auf der Frankfurter Buchmesse herätti Suomessa mediahuomiota mielenkiintoisen tematiikkansa ansiosta. Väitöskirjassa kulminoituvat monet kulttuuriviennin ja maakuvatyön peruskysymykset. Kyselin Helmi-Nelliltä hänen tutkimuksestaan ja sen sujumisesta, kun yliopisto on Suomessa ja koti Berliinissä.
Miksi päätit lähteä tekemään väitöskirjaa ja miten aihe konkretisoitui?
Opiskelin Saksan kieltä ja kirjallisuutta Vaasan yliopistossa. Sitä kautta päädyin hakemaan harjoitteluun Finnland-Institutiin, jossa pääsin konkreettisesti työskentelemään kulttuuriviennin parissa. Olin jo opiskeluaikana enemmän kiinnostunut kieleen ja kirjallisuuteen liittyvistä yhteiskunnallisista ilmiöistä kuin esimerkiksi lingvistiikasta. Harjoitteluni jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa väitöskirjatutkimuksen. Aihe-ehdotus tuli osittain professoriltani, osittain Fililtä (Finnish Literature Exchange). Suomen teemamaahanketta oli alettu valmistelemaan. Se, että olin juuri työskennellyt kulttuuriviennin parissa antoi osittain sysäyksen tutkia Suomen teemamaahanketta. Varsinainen tutkimusaihe konkretisoitui vasta hiljalleen. Tutkimukseni on siitä erikoinen, että tutkin teemamaahanketta reaaliajassa. Näin ollen esimerkiksi tutkimusmetodit konkretisoituivat vasta hankkeen edetessä. Vastaavia tutkimuksia ei myöskään ole aikaisemmin tehty, jonka vuoksi ei juurikaan ollut valmiita malleja tutkimuksen toteuttamiselle.
Kerro lyhyesti tutkimuksesi tuloksista
Suomen asema Frankfurtin kirjamessujen teemamaana 2014 on yksi suomalaisen kulttuurin kautta aikain suurimmista vientihankkeista. Frankfurtin kirjamessut on maailman suurin kirjallisuus- ja mediatapahtuma ja keskeisin
toimija kansainvälisillä kirjamarkkinoilla. Teemamaa on vuotuisten kirjamessujen yleisö- ja mediamagneetti. Suomen teemamaahankkeen ensisijainen tavoite oli tehostaa käännösoikeuksien myyntiä. Hankkeen strategiassa tähdättiin myös kirjallisuuden näkyvyyteen ja suomalaisen kulttuurin tunnettuuden parantamiseen. Tutkimuksessa
selvitin, miten Suomen kulttuurivientihanke rakentui, millaisen vastaanoton hanke sai ja millainen vaikutus hankkeella oli kirjallisuuden ja kulttuurin viennille ja Suomen asemalle kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä.
Saksalaislehdistö tarkasteli Suomea niin kirjallisuuden teemojen kuin vakiintuneiden stereotypioiden kautta. Kirjavienti kasvatti kuvaa naiskirjailijoiden ja saunojen maasta. Laaja näkyvyys Saksan lehdistössä heijastui Suomen kirjallisuuden kenttään luomalla uskoa vientimahdollisuuksiin. Tutkimus osoitti, että Suomen asema kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä koheni teemamaastatuksen myötä.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että esiintyminen teemamaana ja varsinainen kirjallisuusvienti liittyivät vain välillisesti toisiinsa. Tämä aiheutti sen, että eri tahot tavoittelivat hankkeelta erilaisia asioita. Kirjamessuesiintymisen kohdeyleisöä olivat selvästi saksalaiset ja saksalainen media eli yleinen näkyvyys Saksassa. Niin hankkeen viestinnässä, järjestetyissä ohjelmanumeroissa kuin kirjailijoiden ja kirjojen vallinnassa korostettiin voimakkaasti Saksaa kohdemaana. Kustantamoiden ja agentuurien tavoitteet kohdistuivat kansainvälisille kirjamarkkinoille. Hankkeelle yleisesti asetetut tavoitteet erkanivat toisistaan. Hankeorganisaatiota myöten oli epäselvää, oliko kyseessä kirjallisuusviennin hanke vai yleisesti kulttuuriviennin hanke.
Miten onnistui käytännössä väitöskirjan kirjoittaminen Berliinissä, kun yliopistosi on Vaasassa?
Aloitin väitöskirjan kirjoittamisen Berliinissä 2012 osa-aikaisella apurahalla. Samaan aikaan tein töitä kahtena päivänä viikossa. Olin aktiivisesti yhteydessä professoriini sähköpostitse ja osallistuin muutamiin seminaareihin vuodessa Vaasan yliopistolla. Elokuussa 2014 aloitin tohtorikoulutettavan työssä Vaasan yliopistolla. Tämä tarkoitti sitä, että olin enemmän Vaasassa kuin Berliinissä. Käytännössä matkustin 2014-2016 noin kerran kuussa kaupunkien välillä. Kesällä 2016 jatkoin työskentelyä Berliinissä Suomen kulttuurirahaston apurahalla.
Kahden maan välillä seilaaminen oli välillä rankkaa, mutta myös antoisaa. Koska kirjoitin tutkimukseni saksaksi, oli Berliinissä helpompi päästä käsiksi tärkeisiin materiaaleihin. Vanhat yliopistorakennukset ja iso HU:n kirjasto tietysti myös loivat hyvän atmosfäärin tutkimuksen tekemiselle. Berliinissä työskentelin pääasiassa usein kotona, joskus myös Finnland-Instituutin tai HU:n kirjastossa.
Vaasassa ollessani sain yliopistolta työhuoneen, mikä tuntui todella luksukselta. Vaasassa kävimme ohjaajieni kanssa aina läpi sen, mitä olin Saksassa kirjoittanut, joten työrytmi säilyi hyvänä. Välillä kaipasin Berliinissä työskennellessäni akateemista yhteisöä. Olin kuitenkin koko ajan tiiviisti yhteydessä ohjaajiini.
Oliko sinulla kontakteja saksalaisiin jatko-opiskelijoihin ja olisiko oma tutkimuksesi ollut erilainen, jos olisit tehnyt sen saksalaiselle yliopistolle?
Olen ollut jonkin verran yhteydessä saksalaisiin väitöskirjantekijöihin, lähinnä omalta alaltani. Olen tavannut heitä mm. seminaareissa ja konferensseissa. Saksassa doktorandit ovat selkeästi enemmän opiskelijan asemassa. Suomessa varsinkin he, joilla on rahoitus ovat osa yliopistokollegiota. Rahoitus opinnoille on molemmissa maissa se keskeinen kysymys. Saksassa monet tuttuni ovat saaneet yliopistolta ns. puolikkaan paikan, jolla voivat rahoittaa tutkimustaan. Tällaista käytäntöä ei tietääkseni Suomessa ole, vaan rahoitus on joko täyspäiväinen työpaikka yliopistolla tai erillisiä apurahoja. Itselläni oli molempia.
Mitä sinulle „jäi käteen“ vuosista Saksassa?
Saksan vuoteni toivottavasti jatkuvat edelleen, mikäli sopiva työpaikka löytyy. Tähän saakka olen viihtynyt Berliinissä erittäin hyvin. Myös sen takia päätin tehdä väitöskirjaani mahdollisimman paljon Berliinissä. Nautin kansainvälisestä ympäristöstä ja kaupungin monipuolisuudesta. Berliinissä olen myös lähempänä muita oman alani tutkijoita, joka väitöskirjaa tehdessä oli etu.
Näin jälkikäteen ajateltuna koko väitöskirjaprosessi oli rankka, mutta antoisa. Olin onnellinen, että tutkimusaiheeni vuoksi sain olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa vastapainona pitkille illoille koneen äärellä. Väitöskirjan tekeminen on melko yksinäistä puuhaa. Samassa tilanteessa oleviin kanssaopiskelijoihin ja kollegoihin kannattaa pitää yhteyttä. Vaikka tutkimusala olisi eri, ovat ongelmat aloittelevilla tutkijoilla usein samankaltaisia.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi ja avaako tohtorin hattu sinulle ovia Saksassa?
Väittelin juuri, joten nyt on pieni hengähdystauko paikallaan. Samalla olen alkanut katsella töitä Berliinistä. Tohtorinhatulla on arvoa Saksassa ja se kokemukseni mukaan näkyy myös työnhaussa. Uusia ovia aukeaa. Tutkimukseni oli ensimmäinen luokkaansa, joten toivon myös sen antavan minulle hyvät lähtökohdat joko akateemiselle uralle tai työskentelylle vientihankkeiden parissa.
Mitä haluat sanoa heille, jotka harkitsevat väitöskirjan tekemistä?
Itse tykkäsin tutkimustyöstä ja minulla kävi hyvä tuuri rahoituksen kanssa. Näin ollen pystyin tekemään tutkimusta myös Saksassa.
Väitöskirjan tekijä on itse vastuussa työn tuloksista. Se mahdollistaa vapauden työskennellä kaukana omasta yliopistosta. Välillä on tietysti myös haastavaa, kun ei ole yliopistoyhteisöä ympärillä. Kannattaa siis verkostoitua paikallisten tutkijoiden kanssa, hakea konferensseihin ja osallistua esimerkiksi ns. Gasthörer-statuksella paikallisen yliopiston kursseille.
Tutkimusta aloittaessa on tärkeää kirjoittaa erittäin selkeä tutkimussuunnitelma. Se on avainasemassa rahoitusta hakiessa. Rahoituksen hakeminen on rankkaa, mutta usein se lopulta kannattaa. Opintotukea saa jatko-opiskelijana muutamaksi kuukaudeksi myös ulkomaille. Sillä pääsee alkuun, jos rahoitus ei heti aukea.
Lisää Helmi-Nellin tutkimuksesta:
http://www.uva.fi/fi/news/suomi_frankfurtin_kirjamessuilla/
https://www.pressreader.com/finland/hufvudstadsbladet/20170615/282222305743680
