Kun YLE luovutti Jorma Mattilalle mitalin 20 vuoden palveluksesta, hän huomasi, ettei ollut tehnyt mitään uutta pitkään aikaan. Niinpä hän luopui pomminvarmasta eläkevirastaan, perusti mediatoimiston ja muutti Berliiniin. Kyselin Mattilalta hänen yrityksestään ja sen toiminnasta Saksassa.

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen kotoisin Kotkasta, mutta henkinen kotiseutuni on Suomen eteläinen rannikko. Eli olen koko Suomessa viettämäni elämäni asunut, opiskellut ja työskennellyt jossakin kohtaa Suomenlahden rannikkoa; Kotkassa, Turussa ja Helsingissä. Tiedän, että siellä jossakin on olemassa se muukin Suomi, mutta minulle sillä ei ole ollut koskaan merkitystä. Satamakaupunki Kotkalla on minun ajattelulleni ollut sellainen vaikutus, että olen lapsuudesta lähtien aina seissyt rannalla. Ajatellut siis, että sen takana, mitä nyt on näkyvissä, on jossakin joku toinen todellisuus. En vain näe sitä. Vielä.

Aloitin lehtiin kirjoittamisen jo ensimmäisen opiskelulukukauteni aikana. Opiskelin aluksi Turun yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä, sosiologiaa, käytännöllistä filosofiaa sekä tiedotusoppia Tampereen yliopiston tutkintovaatimusten mukaan. Myöhemmin täydensin opistojani Helsingin kauppakorkeakoulun lisäksi Bonnin yliopistossa, missä opiskelin taloustieteitä sekä EU-kysymyksiä. Olen opettanut kahdessa yliopistossa, Bonnissa ja Kölnissä.

Suomessa olen työskennellyt ensin muutamissa paikallisissa sanomalehdissä ja paikallisradioiden markkinoille tulon jälkeen Auran Aalloissa Turussa sekä vastaavana uutispäällikkönä, käytännössä päätoimittajana kouvolalaisessa SBC-radiossa. Yleisradion palveluksessa toimin uutistoimittajana, uutispäällikkönä sekä talouden ja EU-kysymysten erikoistoimittajana 20 vuoden ajan.

Miten päätit lähteä Saksaan?

Yrittäjä avartaa alojaan tähyämällä kokonaisuuksia.
Yrittäjä avartaa alojaan tähyämällä kokonaisuuksia: Jorma Mattila kiipesi Saksan korkeimman vuoren, Ylä-Baijerissa sijaisevan Zugspitzen huipulle.

Heräte tuli sitä, kun työnantajani YLE luovutti minulla mitalin 20 vuoden palveluksesta. Tuijotin sitä pinssiä kourassani ja ajattelin, että olen jotenkin tyhmä mies tai huono ihminen, kun en ole keksinyt itselleni mitään uutta tekemistä 20 vuoteen.

Huomasin, että olin tehnyt Ylellä lähes kaikkea. Olin tuottanut radion uutis- ja ajankohtaisohjelmia, TV-uutisia sekä uutisten on-line sivuja niin sanottuna webbivastaavana. Olin kiertänyt Ylen reportterina pitkin Eurooppaa sekä muun muassa Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Intiassa. Näytti siis siltä, että minulla ei ollut Ylellä Helsingissä juuri uutta annettavaa. Eikä Ylellä minulle. Olin oppinut Ylen aikana hyvin paljon. Olin kiitollinen niistä vuosista, mutta tuli vaan raja vastaan, jonka yli oli mentävä kohti jotakin uutta.

Ja toisaalta, olin tuolloin niin selvästi 50 + ikäinen, että minulla oli vielä riittävästi aikaa saada jotakin uutta ja omaa kunnolla jaloilleen ja toimimaan. Tiedostin kyllä riskit. Olin rationaalisesti ajatellen ihan pähkähullu, kun luovuin omasta aloitteestani pomminvarmasta eläkevirasta. Ei silloin eikä sen jälkeen Ylen erikoistoimituksista ole karsittu erikoistoimittajia kadulle.

Saksaan päätin lähteä, koska kaikkina taloustoimittajan vuosina olin analysoinut suuren joukon yrityksiä ja siellä tuli vastaan aina sama sääntö: keskity siihen minkä parhaiten osaat. Minä olen seurannut Saksaa, Saksan politiikkaa ja taloutta, saksalaista kirjallisuutta, musiikkia, elokuvaa ja saksalaista elämänmenoa 1970 -luvun puolivälistä lähtien. Nyt siis yli 42 vuotta. Olen seurannut kaikki Saksan liittopäivävaalit paikan päällä yli 20 vuoden ajan. En puhu ranskaa, en tunne Yhdysvaltoja niin hyvin ja Venäjälle en halua mennä. Parasta siis mennä Saksaan ja keskittyä siihen. Ja toisaalta: minun ikäpolveni suomalaisissa journalisteissa ei ole kovin montaa, jotka puhuvat saksaa ja tuntevat liittotasavaltaa kaikkine taustoineen todella hyvin.

Olin ollut Baijerissa töissä jo kouluaikojeni kesät, olin matkustanut Saksassa niin paljon, että tunsin Saksan maantieteellisesti paljon paremmin kuin kotimaani. Olin opiskellut saksalaisessa yliopistossa ja opettanut kahdessa. Väitän ymmärtäväni helposti mikä saksalaisten päässä liikkuu ja osaavani tulkita saksalaisten toimintatapoja ja pyrkimyksiä niin politiikan, kulttuurin kuin talouden alalla. Valinta oli yksinkertaisesti luonteva.

Mitä haasteita koit Saksaan muuttaessa ja yritystä perustaessa?

Kun perustin osakeyhtiötä, niin tein sen Suomessa, koska yrityksen perustamisvaiheessa olin vielä Ylellä hommissa. Firma rekisteröitiin kuitenkin Helsingin kaupparekisteriin kahdella nimellä, siis myös nimellä Medienagentur Mattila Press AG, koska taka-alalla väijyi ajatus toiminnan hoitamisesta ainakin osan aikaa Saksassa.

Lehdistön ja viestinnän kriisi paheni 2010-luvun alussa kuitenkin niin merkittävästi, että ei ollut mitään ongelmaa ratkaista koko toiminnan keskittämistä yksinomaan Berliiniin.

Yllättävintä minusta oli yksinkertaistenkin asioiden järjestämisen vaikeus Saksassa. Miten hankit toimistotilat. Kuinka valtavan taistelun takana voi olla nettilinjan avaaminen! Joka ikisen byrokraattisen askeleen hoitaminen oli pohjoismaiseen mutkattomuuteen tottuneelle kyllä ensimmäisen toimintavuoden suurin yllätys ja riesa.

Miten löydät asiakkaasi ja verkostoidut?

Journalistiset asiakkaat löydän ajattelemalla journalistisesti. Olen itsekin toiminut vastaavana toimittajana, hoitanut päätoimittajan ja tuottajan tehtäviä. Mutta minusta ajattelutapani on yleistettävissä kaikkeen yritystoimintaan.

Minä en sinänsä myy mitään. Mietin, millaisia ongelmia potentiaalisella asiakkaallani on. Ja miten minä voin tulla paikalle ja kertoa, että tällä tavalla ne ongelmat voidaan ratkaista. Ja että minä ja yhtiöni, koko sen tarjoama skaala alihankkijoita, kontakteja, tietoja ja kokemusta olemme mielellämme avuksi. Teidän, siis asiakkaan olo helpottuu siitä ja voitte miettiä jo huomista. Koska tämän hetken ongelmat on jo meidän yrityksemme ratkaissut.

Journalismin lisäksi yritykseni tuottaa erilaisia yhteyksiä; järjestämme esimerkiksi saksankielisen Euroopan maiden TV-yhtiöille kuvausmatkoja Suomeen avaimet käteen periaatteella. Tai hoidamme Leipzigin Bach-juhlien julkisuustyön Suomen suuntaan. Tai järjestämme suomalais-ruotsalaisen kuvausryhmän videokuvaukset Berliinissä. Toimin myös yhden suomalaisen kirjakustantamon asiamiehenä Saksassa. Firmalla on aika näyttävä amerikkalainen klassikkoauto. Kerran riitti viestintäpalveluksi tuon Chevyn parkkeeraaminen sveitsiläisen vaatefirman liikkeen eteen Berliinissä. Ja Sveitsin lipun kiinnittäminen valmiiksi punavärisen auton nurkkaan.

Media-alan yrittäjänä verkostoidun Saksassa kaikissa tilaisuuksissa, missä on muita saman alan kansainvälisiä toimijoita paikalla. Eli missä nyt vaan kollegat tai saman alan intressin ihmiset tapaavat. Mainitsen esimerkkin’ VAP, eli Verein für Ausländische Presse Berlin. Autan kv. kollegojani Skandinavian ja Suomen yhteyksissä ja he auttavat minua vaikka Puolan tai Brasilian yhteyksissä. Parhaita kiinnekohtia työssäni ovat saksalaiset liittovaltion ministeriöt, kuten Auswärtiges Amt, ulkoministeriö. Käyn sillä paikan päällä keskusteluja usein. Tällä viikolla kaksi kertaa. Erittäin merkittäviä ovat myös lukuisat tieteelliset tutkimuslaitokset, joihin pidän Berliinistä yhteyksiä kaikkialle Saksaan. Saksa on todellakin tutkimusinstituuttien luvattu maa.

Mitä aiot tehdä tulevaisuudessa?

Kun ryhdyin vuonna 2010 aktiivisesti miettimään, mitä teen sinä loppuaikana, mitä minulla on niin sanottua työuraa jäljellä, niin kuvittelin sitä kestävän vielä noin 10-15 vuotta. Nyt ajattelen senkin, kuten niin monta muutakin asiaa, toisin. Uskon, että työskentelen tuntuvasti pidempään. Tämä on yksi puoli yrittäjyyttä. Totunnaiset rajat, kuten eläkeikä, eivät ole niin selviä kuin toisen palveluksessa olevilla. Yrittäjä harkitsee kaiken tilanteen mukaan. Yrittäjyys on kuin myrkky veressä. Paluuta kuukausipalkkaiseen työhön ei enää ole.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka harkitseva yrityksen perustamista Saksaan?

Opetelkaa saksaa, siis saksan kieltä. Älkää tulko Saksaan sillä asenteella, että saksalaisten pitäisi olla jotakin, mitä te toivotte heidän olevan. Tai että saksalaisten pitäisi puhua sitä kieltä mitä te toivotte. Siis yleensä englantia.

Saksalaisilla on vain omat tapansa hoitaa asioita. Älkää missään tapauksessa tulko neuvomaan, mikä on jotenkin oikea tapa. Pikkuinen ripaus fatalismia ja malttia tuottaa helpotusta päivän päätteeksi.

Menkää – siis muutkin kuin journalistit – aina alkuperäisille lähteille. Eli keskustelkaa suoraan saksalasten kumppaneiden kanssa. Älkää lukeko anglosaksisista lehdistä sitä mitä Saksassa tapahtuu. Näen usein miten suomalaisessa viestinnässä toimitukset kertovat tosina väittäminä, mitä Saksassa tapahtuu ja miksi. Ja lähteenä ei ole käytetty muuta kuin brittiläisiä tai amerikkalaisia lehtiä. Tämä antaa vääristyneen kuvan.

Kiertäkää itse eri puolilla Saksaa, jotta varmasti käsitettä sen perustotuuden, että ei ole olemassa yhtä Saksaa. Saksa on liittovaltio, missä erot ajattelutavoissa, mentaliteetissa, uskonnossa, moraalissa, sosiaalisuudessa ja historian ymmärryksessä ovat pohjoismaalaiselle yhtenäiskulttuurin kasvatille toisinaan ylivoimaisen suuret.

Kannattaa myös käyttää pohjoismaista etua. Katsokaa ihmisiä silmiin. Hymyilkää. Antakaa vahvistus jo valmiille positiiviselle kuvalle pohjoismaalaisuudesta, skandinaavisuudesta ja suomalaisuudesta. Saatte ihmiset hyvälle ja luottavaiselle tuulelle – ja asianne hoidettua.

Yhteystiedot:

Jorma Mattila
Independent Media Producer
Business Correspondent 

Medienagentur Mattila Press AG 
Straßmannstraße 12
10249 Berlin
Deutschland
Telefon: +49 30 42022131

Handy: +49 170 5564730
FIN: +358 400 701 387
E-mail-Kontakt: medien@mattilapress.com

Posted by:Maria Heiskanen-Schüttler

Asun Saksan Wolfsburgissa, Volkswagen-konsernin kotisijoilla ja työskentelen markkinoinnin parissa. Työpaikka Saksassa -blogi on minulle mukava harrastus. Se esittelee saksalaisen työelämän eri puolia, kirjoittamattomia sääntöjä ja ilmiöitä. Näissä riittää ihmeteltävää!

Vastaa