Haastattelussa kääntäjä Liisa Heinze

Tamperelainen Liisa Heinze opiskeli kääntämistä ja tulkkausta Tampereen yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksessa, pääkielenä saksa, sivukielenä ruotsi. Hän tuli Saksaan työharjotteluun 23-vuotiaana vuonna 1986. Työharjoittelu vaihtui työksi ja mielenkiintoisesta harjoittelukohteesta tuli toinen kotimaa. Kyselin Liisa Heinzelta hänen kokemuksistaan työelämästä ja Saksasta.

Milloin muutit Saksaan ja miksi?

Pääsin vuonna 1986 opintojeni loppupuolella 6-viikon harjoitteluun Karlsruhen yliopiston ulkomaantoimistoon. Kolmantena iltana päätin mennä opiskelijaseurakunnan illanviettoon, koska siellä varmaan tapaisi mukavia paikallisia opiskelijoita. Ja niin tapasinkin – varsinkin yhden, joka kanssa on jo hopeahääpäiväkin vietetty. Harjoittelua seurasi vaihtarilukukausi Heidelbergin yliopistossa ja gradun teko heiluriliikenteessä Tampereen ja Karlsruhen välillä.  Valmistuin filosofian maisteriksi, menin naimisiin ja töihin 1988. Lapset syntyivät 1990 ja 1994.

Olet valantehnyt kääntäjä (Vereidigte Übersetzerin).  Mitä se tarkoittaa?

Olen saanut opintojeni ja työkokemukseni perusteella saksalaiselta tuomioistuimelta oikeuden toimia valantehneenä kääntäjänä (Vereidigte Übersetzerin). Saan siis laatia laillisesti päteviä käännöksiä, joita esimerkiksi tuomioistuimet tai yritykset tarvitsevat. Osa asiakkaista on Saksaan muuttavia suomalaisia, jotka tarvitsevat virallisia käännöksiä esim. tutkinnon tunnustamiseen tai oppilaitokseen pyrkimiseen.

Mitä työhösi kuuluu ja mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet?

Laadin virallisia käännöksiä pääasiassa erilaisista oikeudenkäyntiasiakirjoista, todistuksista, testamenteista, sopimuksista jne. Lisäksi käännän monenlaisia asiatekstejä, esimerkiksi käyttöohjeita, pakkaustekstejä ja tarjouskilpailuja yritysten käyttöön.
Minusta on kivaa, jos minulla on suora yhteys asiakkaaseen ilman käännöstoimistoa siinä välissä. Voin kysyä tarkemmin, mihin käännöstä tarvitaan ja selvittää epäselvät asiat. Lämmittää mieltä, jos asiakas sitten kuukausien päästä lähettää viestin, että tutkinnon tunnustaminen onnistui kääntämilläni papereilla. Tylsää on se, että työskentelen yksin, ja lisäksi useimmat käännökset tulevat sähköpostilla ja lähtevät kirjeinä tai sähköpostin liitteinä. Mikä tahansa työ on ajan mittaan ja välistä rutiinia ja tylsää.

Tulkkikeikat tuovat piristävää vaihtelua kirjallisiin töihin. Freelancerina toimimisessa on se hyvä puoli, että voin itse päättää työajoistani ja ottaa työt mukaan vaikka Suomeen.

Nykyään internetissä on tarjolla jos jonkinmoista käännöspalvelua. Miksi kannattaa kuitenkin käyttää oikeaa kääntäjää?

Internetissä on automaattisia “kääntäjiä”, joiden suomenkielestä ei kukaan ota selkoa. Ei kai niitä kukaan ota tosissaan?

Toinen juttu ovat saksalaiset käännöstoimistot, joista lähes kaikki ovat vain välitystoimistoja, joissa ei työskentele yhtään suomalaista. Toimisto välittää kyselyn kääntäjälle ja toimittaa valmiin suomenkielisen käännöksen asiakkaalle pystymättä tarkastamaan, onko käännös laadukas. Käännöstoimisto ottaa tietenkin välityksestä palkkion. Kääntäjään voi ottaa yhteyttä myös suoraan, esimerkiksi Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (sktl) tai Saksan kääntäjäliiton (BDÜ) sivujen kautta.

Tiedät työsi kautta paljon tutkintojen hyväksymisestä Saksassa. Mikä näissä on suomalaisille erityisen haastavaa?

Monien tutkintojen tunnustaminen on helpottunut viime vuosina huomattavasti. Ongelmattomia ovat esim. sairaanhoitaja, proviisori, lääkäri ja fysioterapeutti. Ikävän yllätyksen kokevat lähihoitajat, joiden kolmivuotinen ammattikoulutus rinnastetaan täällä yksivuotiseen hoitoavustajan koulutukseen (Pflegehelferin, Pflegeassistentin). Tähän asiaan on tulossa muutos lähivuosina. Myös opettajan tutkinnon tunnustaminen on joskus hankalaa, varsinkin jos Suomessa opiskeltuja aineita ei opeteta täällä kouluaineina (esim. ruotsin ja saksan aineopettaja).
Kääntäjähän ei näitä asioita päätä, vaan saksalaiset viranomaiset, ja heidän ratkaisunsa vaihtelevat osavaltiokohtaisesti. Lisätietoa sivuilta http://www.anerkennung-in-deutschland.de ja hakusanalla eurooppalainen ammattikortti.

Olit myös aikanaan pitkään kotiäitinä. Saksalaisen “Hausfraun” roolista puhutaan suomalaisittain usein kriittisestikin. Miten koit kotiäitiyden Saksassa?

En ole oikeastaan koskaan ollut ihan pelkkänä kotiäitinä, vaan olen koko ajan tehnyt käännöstöitä siinä ohessa. Aluksi vähän ja lasten kasvaessa enemmän. Nyt lapset ovat lähteneet pesästä, mutta sekä äitini että appivanhempani sairastelevat. Onneksi en ole perheen pääelättäjä, ja voin lähteä tarvittaessa apuun ja tehdä vähemmän käännöksiä.

1990-luvulla naapuristo oli täynnä kotiäitejä, jotka alkoivat käydä osa-aikatöissä vasta, kun lapset olivat vähän isompia. Aina oli seuraa (joskus vähän liikaakin, kun olisi pitänyt ehtiä tehdä töitäkin). Minusta on rikkaus, jos voi viettää aikaa lasten kanssa, kun he ovat pieniä. Tuohon aikaan 1990-luvulla useimmat päiväkodit toimivat vain aamupäivisin ja lapset saivat paikan vasta lähes nelivuotiaina. Eli ei ollut paljon vaihtoehtojakaan. Ja alakoulu päättyi klo 12, ilman kouluruokailua. Yksityinen päivähoitaja, lastenhoitovuoro naapurin kanssa, aupair … ainahan on mahdollista ratkaista päivähoito-ongelma. Kokopäiväpaikkoja oli harvassa, nekin lähinnä yksinhuoltajien lapsille.

Sinulla on oma yritys Saksassa. Onko yrittäjyys sujunut hyvin?

Aloitin yrittämisen ihan pikkuhiljaa lasten ollessa pieniä. Aloittaminen oli todella helppoa, pelkkä ilmoitus verotoimistoon riitti. Verot maksoin alkuun jälkikäteen vuosittain, liikevaihdon kasvaessa verotoimiston määrääminä ennakkoina. Vasta siinä vaiheessa, kun liikevaihto kasvoi yli 17.500 euroon vuodessa, jouduin opettelemaan arvonlisäverotuksen koukerot. Saksan kääntäjäliiton ja verotoimiston ohjeilla siitäkin on selvitty.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka harkitsevat Saksaan muuttamista ja täällä työskentelyä?

Muutto kannattaa suunnitella hyvin, varsinkin, jos on jo vastuuta perheestä.  Nuorenahan voi tulla ensin vaikka kesäharjoitteluun tai aupairiksi ja miettiä jatkoa vasta sitten.

Ota selvää tarvitaanko tutkinnon tunnustamista (koskee lähinnä terveydenhuollon ja opetus- ja kasvatusalan ammatteja).

Opettele saksasta edes alkeet. Paikanpäällä kielitaito kehittyy nopeasti, mutta nollasta aloittaminen on raskasta töitten ohessa. Lapset oppivat kielen nopeasti, mutta itse yrittäisin hommata kouluikäisille lapsille kielenopetusta jo ennen muuttoa. Uimaan voi oppia, kun heitetään yllättäen kylmään veteen, mutta paremmin se sujuu jos on ensin harjoitellut uimaliikkeitä matalassa vedessä. Pelkällä englannilla saattaa pärjätä esim. IT-alan töissä, mutta sosiaalinen elämä jää laihaksi.

Varaudu siihen, että alkuun on paljon menoja: vuokratakuu, muutto, uusien huonekalujen hankinta, lasten koulutarvikkeet jne.

Tietoa saa esimerkiksi Suomi Seuran maaoppaasta ja saksansuomalaisten ryhmistä Facebookissa.

Saksan on liittovaltio, ja esimerkiksi koulujärjestelmä toimii eri osavaltioissa erilailla.

Lisätietoja Liisan käännöstoimistosta: Finntext