Villejä lakkoja ja pelkoa työpaikoista

Air Berlin ilmoitti reilu kuukausi sitten konkurssista. Lentoyhtiön kriisi ja uusjako ovat vauhdittaneet keskustelua lentoalan murroksesta. Saksa onkin jo varoittanut EU:ta mahdollisista muiden lentoyhtiöiden konkursseista ja vaatinut suojamekanismeja, jotta lentomatkustajien oikeus matkoihinsa saadaan turvattua. Tämän työelämäblogin kannalta asiassa kiinnostaa erityisesti tilanteen vaikutus lentohenkilökunnan työsuhteisiin ja työmotivaatioon. Tein pienen katsauksen, mitä Saksan media asiasta on asiasta kertonut.

Näkyvin konkurssia seurannut ilmiö oli, että lentokapteenit joukkosairastuivat; 1500 kapteenista oli syyskuun puolivälissä 200 kipeänä. Air Berlinin konkurssia seuraavina päivinä lentoja jouduttiin perumaan satakunta. Ilmiö on tuttu vuodelta 2016. Kun Tuifly-lentoyhtiö oli määrä myydä, niitti lentokapteenirutto heinää vahvalla kädellä. Sick-out-ilmiössä on kyse organisoidusta sairastumisaallosta, jolla koitetaan aiheuttaa painetta päätöksentekoon. Tällainen “villi lakko” on käytännössä laiton: Saksassa vain ammattiyhdistykset saavat kutsua lakon kokoon tariffineuvottelujen yhteydessä. Myös lakon ajoitus oli Air Berlinin tapauksessa epätavallinen, sillä konsernia koitettiin pelastaa ja rahoitusneuvottelut Lufthansan kanssa olivat vielä käynnissä. Lentokapteenit (tai siis osa heistä) sahasivat omaa jalkaansa poikki.

Samaan aikaan Air Berlinin muut työntekijät olivat lentovalmiina ja halusivat jatkaa työtään. Düsseldorfissa lentohenkilökunta jakoi jonoissa seisoville matkustajille evästä ja koitti näyttää olevansa samalla puolella. He halusivat vain tehdä työtään. Lentoja peruttiin silti. Päälimmäisenä tunteena välittyi huoli työpaikoista.

Air Berlinin tilanne on ehtinyt aiheuttaa jo pienen lumipalloefektin. Irlantilaisomisteinen halpalentoyhtiö Ryanair joutui perumaan lokakuussa tuhansia lentoja. Firma kärsii lentokaptenien joukkopaosta. Ryanairin lentohenkilökunnalla on huomattavasti huonommat työehdot kuin lentohenkilökunnalla keskimäärin: monet työskentelevät itsenäisinä yrittäjinä, edes yöpymisiä määränpäässä tai koneen myöhästymisiä ei korvata. Viimeinen niitti oli ollut vääristä työaikalaskelmista johtunut jo hyväksyttyjen lomien peruminen. Air Berlinin kriisin vanavedessä yhtiön työntekijät uskalsivat avata suunsa.

Halpalentoyhtiöt ovat tuoneet palkkojen polkemisen olennaiseksi osaksi lentoyhtiöiden kustannustehokkuutta. Jopa Lufthansa on kunnostautunut viime vuosina pilottiensa kyykyttämisessä. Lentokapteenikoulutus maksaa osallistujalle 120 000 euroa. Yritys maksaa sen, mutta koulutettavan tulee maksaa 60 000 takaisin työskennellessään lentäjänä. Lufthansa ei kuitenkaan ole pystynyt tarjoamaan työtä läheskään kaikille koulutuksen käyneille. Sen sijaan koulutettaville on tarjottu uutta sopimusta  huonommilla ehdoilla Lufthansan omassa halpalentoyhtiössä. Jotkut työskentelevät stuertteina. Ammattiyhdistys ja Lufthansa ovat ajautuneet kiistaan asian tiimoilta ja lentäjäopiskelijat eivät saa parivuotista koulutustaan päätettyä.

Onko epävakaus astunut lentoyhtiöiden työntekijöiden elämään pysyvästi? Air Berlinin tilanteessa on kyse on 8000 työntekijän tulevaisuudesta.Tarjouksia lentoyhtiöstä on tehty useampia ja näyttää siltä, että yhtiö myydään pienemmissä osissa. Yhtiön uusi pääomistaja lienee Lufthansa. Lufthansa-pomo Carsten Spohr on väläytellyt mahdollisuutta n. 3000 uudesta työntekijästä. Lopulliset päätökset konkurssipesän myynnistä tehdään pian – nyt kun vaalitkin ovat ohi.

Entä miten käy Air Berlinin Suomen-lentojen? Taitavat ainakin kallistua jonkin verran.