Sirkka Remes
Sirkka Remes. Kuva: Heiko Marquardt

Kymmenisen vuotta Berliinissä asunut Sirkka Remes on ehtinyt työskennellä Saksassa yliopiston tutkijana sekä erilaisissa toimisto- ja asiakaspalvelutehtävissä. Sitä ennen hän on opiskellut näyttelemistä Ranskassa, kirjoittanut pakinoita Savon Sanomiin ja tehnyt väitöskirjan kirjallisuustieteestä. Muutama vuosi sitten hän ryhtyi päätoimiseksi klovneriakouluttajaksi. Nyt hän etsii ohelle osapäivätyötä. Mietin Sirkan haastattelua jutuksi työstäessäni, että tarinahan olisi ihan romaanin arvoinen. Romaanikin on Sirkalla jo työn alla.

Mutta aloitetaan alusta!

Miten päädyit Saksaan?

Olin asunut kymmenisen vuotta Ranskassa, kun tyttäreni syntyi. Saksalainen miesystäväni oli jo monta kertaa haikaillut takaisin Berliiniin, jossa hän oli aikaisemmin asunut ja jossa minunkin uskoi viihtyvän. Talouslama vauhditti päätöstä. Asuimme Ranskassa viimeksi Loiren laaksossa, jossa laman iskettyä ei miehelle enää ollut töitä. Minä olin juuri saanut väitöskirjani valmiiksi samaan aikaan kun vauva syntyi, joten olin vapaa lähtemään. Muistan loppuikäni sen kauniin vappuaamun, kun pakkasin vauvan ja kamppeet mukaan, nousin junaan ja sanoin hyvästit idylliselle pikkukaupungille.

Maan vaihdokset ovat olleet kohdallani hyvin erilaisia, koska elämäntilanne ja lähdön syyt olivat täysin erilaisia. Ranskaan lähdin ensin väliaikaisesti opiskelemaan, sitten ”siipiä kokeilemaan” ilman ennakkosuunnitelmaa tai tietoa oleskelun kestosta. Saksaan muutto oli sikäli vähemmän rankka, etten ollut yksin. Toisaalta Saksa ei ollut maa, jonka olisin itse valinnut, ja muutimme juuri talouskriisin aikaan silloin vielä köyhään ja korkeasta työttömyydestä kärsivään Berliiniin, joten alkua värittivät huolet. Jos Etelä-Ranskaan lähtö oli nuoruuden suuri seikkailu, niin Berliiniin muutto vauvan kanssa oli jonkinlainen aikuisuuden tulikaste.

Miten päädyit perustamaan nykyisen yrityksesi?

Alunperin oli mieheni idea, että tarjoaisin klovniopetusta Berliinissä. Ensimmäiset markkinointiyritykset olivat aika amatöörimäisiä, mutta kolmannella kerralla kävi säkä ja minulle soitti toimittaja, joka teki koko sivun jutun yhteen Berliinin suurimmista lehdistä. Muuten alkuunpääsy oli kovan työn takana. Kun muuta työtä ei ollut, opettelin tekemään internetsivuja ja luin internetistä online-markkinoinnin perusteita. Joskus sanonkin, että olen pakkoyrittäjä unelma-ammatissani.

Onni oli matkassa myös silloin, kun työvoimatoimistossa kohdalleni sattui harvinaisen mukava ihminen joka, sanoi: ”Kun te puhutte klovnikursseistanne, teidän silmänne loistavat.” Virkailija tarjosi minulle mahdollisuutta starttirahaan. Hakeuduin neuvontaan, hain ja sain starttirahan ja pystyin jonkin aikaa keskittymään  pelkästään klovnikurssieni kehittämiseen ja omiin esiintymisiin.

Saksassa yrittäjäksi ryhtyminen oli yksinkertaista. Tämä ei päde joka alalla, mutta jos harjoittaa sellaista toimintaa, johon ei tarvita liiketoimintalupaa, täällä on helppoa kokeilla yritystoimintaa ensin pienimuotoisesti. Koska opetan klovneriaa ja olen opiskellut näyttelemistä, minulla oli täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhdyttyäni onni päästä taiteilijoiden sosiaalikassaan, jota valtio subventoi. Monien muiden freelancerien ja yksinyrittäjien ongelma on se, että sairasvakuutusmaksut ovat pienituloiselle kohtuuttoman korkeita. Sosiaalivakuutusta sen sijaan Saksassa ei tarvitse maksaa, jos ei työllistä muita kuin itsensä, ja liikevaihtoveron alaraja on myös paljon korkeampi kuin Suomessa. Varjopuoli on se, että pitemmän sairauden tai työkyvyttömyyden kohdatessa yrittäjä on huonosti suojattu.

Kerro kokemuksiasi yrittäjyydestä.

Kursseilleni tulee kaikenikäisiä ihmisiä opiskelijoista eläkeläisiin ja hyvin erilaisista syistä. Jotkut haluavat tosissaan näyttämölle klovnihahmossa, toiset haluavat tutustua itseensä paremmin tai päästä esiintymispelostaan klovnerian avulla.

Yksinyrittäjänä joudun jatkuvasti pohdiskelemaan ikuista ristiriitaa vapauden ja turvallisuuden välillä. Se tunne, kun olen itse markkinoinut ja järjestänyt kurssin, kun  kurssi tulee melkein täyteen ja saan nähdä, miten ihmisistä kuoriutuu uusia puolia esiin ja miten onnellisina he lähtevät kurssilta… ja miten paljon nauramme yhden viikonlopun aikana! Kuitenkin heti seuraavana päivänä alakulo ja epäilys saattaa vallata mielen. Toimeentulo on epävarmaa ja tällaisessa ammatissa vastoinkäymiset tuntuvat erityisen raskailta, koska kyse on paljon enemmästä kuin vain leivän hankkimisesta. Joskus on henkisesti helpottavaa, kun on yrittäjyyden rinnalla toinen osa-aikatyö, jossa asiakkaalle voi sanoa, että tähän päätökseen en valitettavasti voi vaikuttaa. Yksinyrittäjänä en koskaan voin sanoa, että olen täällä vain töissä.

Mitä olet oppinut työvuosista Saksassa?

Olen ennen kaikkea ihmisenä muuttunut sosiaalisemmaksi ja saanut itseluottamusta. Yritän olla hermostumatta niistä asioista, joihin en voi vaikuttaa, ja keskittää tarmoni sellaisiin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Tämä pätee sekä työelämään että kaikkeen muuhunkin. Palkkatyön turvallisuuden ja yksinyrittäjän vapauden välistä vastakohtaa kuvaa aika hyvin Eino Leinon runo: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.” Itsensä työllistämiseen tarvitaan sitkeyttä, hyvät hermot ja halua rämpiä umpihangessa.

Saksan kokemuksiini kertyi tällä viikolla uusi lisä, kun sain irtisanomisen osapäivätyöstäni start upissa. Asiakaspalvelu siirrettiin toiseen toimipisteeseen, mutta asiasta ilmoitettiin työntekijöille vasta viikkoa ennen uuden osaston avaamista. Huhumylly kyllä toimi. Positiivista on se, että sain vapautuksen tehtävistä siihen asti, kun irtisanominen tulee voimaan. Jos joku tietää hyvän puolipäiväisen työn Berliinissä, laittakaa viestiä tulemaan!

Kerro joku hauska sattumus Saksan vuosien varrelta

Yhdessä työssäni suomensin tekstiä asiakastyytyväisyysportaaliin. Automaattiset viestit oli suunniteltu muotoon Herra/Rouva Sukunimi. Kun selitin, että Suomessa ei käytetä herra ja rouva -titteleitä, yrityksen johto ei ensin halunnut uskoa tätä. Asiaan haettiin varmistus talon ulkopuolelta. Titteleiden poistaminen aiheutti melkoista hämminkiä, koska pelkän sukunimen käyttö ilman titteliä ei sekään kuulostanut hyvältä. «Päivää Romppainen» tai «Hyvä Huttunen» olisi ollut automaattisessa viestissä niin outo tervehdys, että päädyimme lopulta nimettömään puhutteluun «hyvä vastaanottaja».

Mikä on mielestäsi tärkeää työn hakemisessa Saksasta?

Työnhakukanavat ja -muodollisuudet vaihtelevat hyvin paljon toimialoittain ja yrityksen koon mukaan. Yleisesti Saksassa pätee sama kuin muuallakin että pitää aina korostaa CV:ssä ja hakukirjeessä sitä mikä on olennaista kyseiseen tehtävään. Nykyisin työnhakumapit ovat onneksi jäämässä historiaan ja hakemukset voi yleensä lähettää sähköpostitse.  Suuntaus on  epämuodollisempaan suuntaan. Start upeissa sinuttelukulttuuri leviää jo työnhakuvaiheeseen. Julkiseen sektoriin taas pätee sama kuin muuallakin eli moniin työpaikkoihin on usein turha hakea silloin kun ilmoitus on julkaistu. Silloin ne on yleensä jo käytännössä luvattu jollekulle.  Joillakin aloilla ainut keino saada töitä on ottaa suoraan yhteyttä ihmisiin, jotka voisivat olla kiinnostuneista omasta osaamisesta.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka hakevat töitä Saksasta?

Etelä-Saksassa on enemmän valinnanvaraa työpaikkojen suhteen,  mutta lastenhoidon järjestäminen saattaa siellä olla vaikeaa. Useimmiten työpaikkoihin etsitään ihmisiä, joilla on aikaisempaa kokemusta mahdollisimman samanlaisesta tehtävästä. Monet myös rekrytoivat mieluiten ihmisiä, joilla on samanlainen tausta kuin heillä itsellään. Maahanmuuttajan on usein helpompi päästä yritykseen, jossa rekrytoijat ovat itsekin ulkomaalaisia tai ainakin maahanmuuttajien lapsia.

Fange deinen Clown. – Clownfischerei

Clownfischerei -blogi

Posted by:Maria Heiskanen-Schüttler

Asun Saksan Wolfsburgissa, Volkswagen-konsernin kotisijoilla ja työskentelen markkinoinnin parissa. Työpaikka Saksassa -blogi on minulle mukava harrastus. Se esittelee saksalaisen työelämän eri puolia, kirjoittamattomia sääntöjä ja ilmiöitä. Näissä riittää ihmeteltävää!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.