Saksassa status, asema ja rooli hierarkiassa ovat perinteisesti tärkeämpiä, kuin matalien hierarkioiden Suomessa. Saksalaiset eivät ole sattumalta Müller, Schuhmacher ja Bäcker siinä missä suomalaiset ovat Aalto, Virtanen ja Mäkinen. Kun suomalainen kysyy, mistä päin tulet, kysyy saksalainen usein: Mitä teet työksesi?
Sinuttelu ja teitittely
Teitittely ei ole pelkästään hierarkinen jäänne kivikaudelta, vaan sillä on myös tärkeä rooli saksalaisessa käytöskoodissa. Sillä osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta keskustelukumppania kohtaan. Toisaalta, kun teitittelet toista, hän on aina käsivarren mitan kauempana sinusta. On helpompi esimerkiksi esittää kritiikkiä teititellen kuin sinutellen – kokeile vaikka!
Suomessa sinutellaan lähes kaikkia statuksesta riippumatta. Me painamme yläasteen saksan kirjasta helposti mieleen, että kaikkia saksalaisia tulisi teititellä, ja yllätymme ehkä siitä, että maailma muuttuu – Saksassakin.
Teitittely riippuu muun muassa yrityskulttuurista, henkilöiden iästä, tilanteesta ja jopa paikkakunnasta. Entisen Itä-Saksan alueella teititellään vähemmän kuin Lännessä.
Alasta ja paikkakunnasta riippuen sinuttelu on astunut työelämään Saksassa voimakkaasti. Viime vuosien trendi on yritykset, jotka tietoisesti vaihtavat teitittelyssä sinutteluun – ja saksalaiseen tapaan kirjaavat tämän myös firman käytöskoodiin.
Silti saattaa olla jopa tiimejä, joissa teititellään kollegoita. Monet saksalaiset toivovat teitittelyä työpaikalla ja pitävät myös muuten yksityis- ja työelämän toisistaan erillään.
Sinuttelun ja teitittelyn välimuotoja
On myös ihan normaalia, että jotkut samassa asemassa työskentelevät ovat sinuja keskenään, mutta toiset teitittelevät edelleen, vaan koska kumpikaan ei ole sattunut tarjoamaan per du:ta, tai sopivaa tilaisuutta siihen ei ole vielä tullut. Tämä ei aina ole yksinkertaista saksalaisillekaan.
Teitittelyllä ja sinuttelulla on myös välimuotoja, joista Hamburger Sie lienee tutuin. Siinä käytetään teitittelyä ja etunimeä, esim. „Danke, Matti, ich werde Ihnen das zukommen lassen.“ Tätä voitaisiin käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilöt voisivat periaatteessa olla per du, mutta tietty asema tai tilanne asettaa teitittelyn normiksi.
Münchener du on, kun teititellään “DU”:ta käyttäen. “Frau Koski, kannst du bitte Tee aufsetzen?” – itse en ole tätä kuullut koskaan käytännössä, paitsi ehkä omasta suustani kun olen sekoillut sanoissani.
Rheinischer Ihr on tilanne, jossa sinutellaan ryhmää, mutta teititellään yksilöitä, esim. „Schön, das ihr alle gekommen seid! – Frau Kurppa, wie war die Reise?”
Alanko sinutella vai teititellä?
Varmin tapa on siis edelleen teititellä, kun kohtaa uuden ihmisen työelämässä. Jos olet itse vanhempi tai saman ikäinen kuin keskustelukumppanisi, olette hierarkiassa suunnilleen “samalla tasolla” ja tunnelma on välitön, voit ehdottaa sinuttelua helposti kysymällä: “Wollen wir uns duzen?”
Asiakkaita kannattaa aina teititellä, ellei yrityskulttuuri toisin sanele.
Jos tulet uutena henkilönä tiimiin, kannattaa katsella miten muut toimivat, eikä hermostua, jos olet ainoa jota teititellään. Joissain firmoissa du:ta tarjotaan esimerkiksi juhlallisesti koeajan lopussa! Tai kysy vaivihkaa kollegoilta: „Wie läuft das mit dem Duzen hier eigentlich?“
Jos tuntuu, että teit virheen esim. sinuttelemalla suoraan vanhempaa kollegaa, voit myös aina vedota suomalaisuuteen kertomalla, että meillä Suomessa ei ole tapana teititellä.
Tittelit
Ammatillisissa yhteyksissä myös titteli kannattaa painaa mieleen. Vieraampaa henkilöä voi puhutella myös pelkällä tittelillä, Herr Doktor, Frau Professor etc. Tämä kalahtaa korvaan ehkä hitusen vanhanaikaisena, mutta liika kohteliaisuus on kuitenkin parempi kuin liian vähäinen.
Jos henkilöllä on monta titteliä, esim. Dr. Dr. Professor Müller – riittää puhuttelu “Herr Professor Müller” – toisaalta kirjoittaessa kaikki tittelit tulisi ottaa mukaan.
Saksassa käytetään myös enemmän nimeä puhuttelussa – se on kohteliasta ja henkilökohtaistakin. Sen takia – paina tapaamiesi henkilöiden nimet mieleen tarkasti!
Muuten – koulussa opettajaa ei puhutella tekijänimellä “Lehrer”, kuten Suomessa, missä lapset kutsuvat muistaakseni opettajaa tuttavallisesti nimellä “ope”. Saksassa opettaja on esim. “Frau Meyer” – Perinteisesti Oberstufella eli Suomen lukioiässä opettaja alkaa myös teititellä nuoria. Tähänkin tapaan lienee poikkeuksia enemmän kuin sääntöjä.
One Response
Joo, Saksassa lapsille (myös maahanmuuttajien lapsille) opetetaan jo päiväkodissa/lastentarhassa ja viimesitään alakoulussa korrektit puhuttelu- ja tervehtimistavat. Vaikka alakoululaiset teitittelevät opettajaa, niin se ei estä heitä halaamasta rakastettua Frau X:ää tai Herr Y:tä.