Työpukeutuminen Saksassa

Työpukeutuminen Saksassa

Vaatteet on mun aatteet tai ainakin ne tekevät miehen. Suurin osa meistä menee töihin kompetenssi edellä, mutta ulkoiseen habitukseen kannattaa kiinnittää huomiota, varsinkin jos tavoitteena on kivuta uraportaita ylöspäin. Saksalaisen työpukeutumisen odotetaan olevan jäykkää – onko se? Entä miten oma asema vaikuttaa pukeutumiseen? Miten pukeutua töihin Saksassa?

Aiheesta on mahdotonta antaa yksiselitteisiä ohjeita. Odotuksiin asianmukaisesta pukeutumisesta vaikuttaa ainakin ikä, sukupuoli, työnantaja ja pukukoodi, mutta myös paikkakunta, työkulttuuri, työtehtävät, asema hierarkiassa ja totta kai myös oma persoona.

Noora Kaselius
Noora Kaselius

Seuraavat kappaleet on kirjoittanut Noora Kaselius, joka työskentelee työvaatteita valmistavan Greiff:n kansainvälisessä myynnissä (Vertriebssachbearbeiterin in Export-Team), vastuualueena Alankomaat, Espanja ja Suomi.

Noora itse on avokonttorissa töissä, ja työntekijät pukeutuvat aika rennosti, vaikkapa t-paitaan ja farkkuihin. Asiakastapaamisiin ja -tapahtumiin Greiffin työntekijät pukevat tietysti firman omat vaatteet.

Ne kirjoittamattomat säännöt

On alasta ja yrityksestä riippuvaista, miten rennosti työpaikalla voi pukeutua. Tilanne vaikuttaa myös paljon: asiakastapaamista varten puetaan eri vaatteet kuin tavalliseen päivään back-officessa.

Monissa toimistotyöpaikoissa saattaa olla kirjoittamattomia pukeutumissääntöjä. Varsinkin helteellä kannattaa kysyä työkaverilta, onko minihame, paljaat hartiat tai shortsit ok, ennen kuin ilmaantuu niissä työpaikalle. Myös toimistotyöläisen pitää ottaa yrityksen turvallisuussäännöt mm. kenkien suhteen huomioon, jos joutuu joskus vaikkapa kipaisemaan varaston läpi – sinne ei välttämättä ole sandaaleissa mitään asiaa.

Businessmuoti muuttuu

Joggpantsit (kuin puvunhousut, mutta kuminauhavyötäröllä) ja tennarit puvunhousujen kanssa on monessa paikassa ihan ok, samoin koko puvun sijaan pikkutakki ja farkut. Pikkutakin alla voi usein olla kauluspaidan sijaan siisti teepaita tai poolopaita. Jos on yhtään kunnianhimoa, niin kannattaa pukeutua sitä työasemaa varten, missä haluaisi olla.

Ylipäätään business wear on nykyisin trendikkäämpää ja monia ideoita saadaankin arkivaatteiden muodista. Esimerkiksi yksiväristen pukujen sijaan käytetään kuosillisia, jersey-pikkutakit ja ylisuuret bleiserit ovat tällä hetkellä muodissa niin tavallisissa vaatekaupoissa kuin bisnespukeutumisessakin.

Bisnespukeutumisen leikkauksissakin on usein valinnan varaa. Nuorekkaampaan lookkiin valitaan yleensä melko ihonmyötäinen slim fit. Jos vaatteet ovat kovan rasituksen kohteena, kuten vaikkapa vartijan työssä, missä kävellään paljon, kannattaa valita mieluummin comfort fit, mikä on väljempi.

Vaatteiden määrä ja laatu

Vaihtovaatteiden määrään ja vaatteiden huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos työasu on vaikka bleiseri, kauluspaita ja housut tai hame, pitäisi viisipäiväistä työviikkoa varten kaapissa olla ainakin kaksi bleiseriä, viisi paitaa ja kaksi-kolme alaosaa (esim. kahdet housut ja yksi hame). Monet puvuntakitkin voi nykyään pestä pyykkikoneessa: se selviää pesuohjeista. Pesuohjeet ovat yleensä vaatteen etiketissä. Silittäminen saa vaatteet näyttämään paremmilta ja usein myös pidentää vaatteiden käyttöikää. Oikea silityslämpötila pitää tarkistaa pesuohjeista, sillä liian kuumalla silitetyt vaatteet voivat alkaa kiiltää tai kangas voi alkaa kupruilla. Herkemmille materiaaleille pesupussi ja silitys vain kankaan läpi.

Vaateala ei valitettavasti ole tunnettu eettisyydestä ja ekologisuudesta, mutta onneksi tähänkin kiinnitetään alalla kasvavassa määrin huomiota. Vaatteita valitessa kannattaa vilkaista vaikkapa valmistajan nettisivuja: jos yritys tekee jotain yritysvastuullisuuden eteen (corporate social responsibility eli CSR), niin yritys kyllä mainitsee siitä. Muutenkin yrityksen avoimuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, jos vaatteiden eettisyys on yhtään lähellä sydäntä: kertooko yritys, missä vaatteet valmistetaan, tai mistä raaka-aineet ovat lähtöisin? Onko tuotantoketjua tarkistanut joku ulkopuolinen taho? Puuvillasta tehdyissä vaatteissa voi etsiä Fair Trade -sinettiä. Myös kierrätysmateriaalit ovat tulossa, esimerkiksi synteettiset tekstiilit, joissa polyesteri on valmistettu kierrätysmuovista.

Suomalaiset pukeutujat Saksassa

Marimekkoa päälle ja toimistolle? Miten yhdistää suomalainen tyylitaju ja saksalainen työpaikka? Kyselin muutamilta eri alojen ammattilaisilta, miten he pukeutuvat töihin Saksassa ja mikä pukeutumiseen vaikuttaa.

Kirsi Simunaniemi, liikkeenjohdon konsultti, Hampuri

Jätän mieluummin myyntipäätöksen valloittavan persoonani tai ammattitaitoni kuin ulkonäön varaan.

Siirryin puoli vuotta sitten nuorekkaan digiyrityksen kansainvälisestä tiimistä konsultiksi erittäin perinteiselle alalle DACH-markkinoilla. Asiakkaani ovat saksalaisten taloyhtiöiden toimitusjohtajia, joista suurin osa on keski-ikäisiä miehiä. Työajastani iso osa kuluu asiakasrajapinnassa aina myyntipalavereista workshopeihin ja messuihin.
Paljon ihmisten edessä olemista sisältävä työ on tuonut arkeeni monia muutoksia, myös pukeutumisessa. Hyvän ensivaikutelman luomiseksi huoliteltu ulkoasu on tärkeä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tylsän kaavan noudattamista, vaan ennemminkin itsestään huolta pitämistä. Olen itse visuaalinen ihminen ja yleisesti ottaen kiinnostunut pukeutumisesta ja muodista. Työvaatteillakin voi leikitellä, esimerkiksi erilaisilla leikkauksilla ja materiaaleilla, pitämällä kuitenkin väripaletin Pohjois-Saksaan (ja Suomeenkin) sopivan neutraalina. Hampurilaiset rakastavat tummansinistä väriä yli kaiken.

Saksalaisessa yrityksessä hierarkia on suuressa roolissa, ja se näkyy pukeutumisessa. Oman kokemukseni mukaan fiksua on pukeutua tilanteen mukaan: toimarin edessä bleiseri on ilman muuta OK, mutta talkkarin kanssa bondaamisessa saattaa auttaa farkut ja fiksu neule.

Yritän tietoisesti välttää liian konservatiivisen ajattelutavan hiipimistä omaan tyyliini: näkyykö kallis kynä rintataskussa ja vielä kalliimpi kello ranteessa? Vinkki: Apple Watch sopii kaikille tuloluokkaan katsomatta.

Kirsi Simuraniemi
Kirsi Simunaniemen tatuoinnit saavat näkyä toimistolla.

Vaikka saksalaiset tuovat pukeutumiseen asemaansa korostavia elementtejä, eivät saksalaiset naiset juurikaan koreile vaatteilla tai asusteilla. Etenkin meikkiä saksalaiset käyttävät erityisen hienovaraisesti (ja jos näin pääsee käymään, tekevät he sen usein melko heikolla menestyksellä). Itse en mielelläni poistu kotoa ilman huulipunaa, saapa se minut näyttämään Reeperbahnin yötyöläiseltä tai ei. Lisäksi ylävartaloni on lähes kauttaaltaan tatuointien peitossa. Yksityiselämässä ja kollegoiden kanssa toimistolla en pelkää pukeutua miten lystää, ja yleensä värikkäät leimat herättävät positiivista huomiota. Asiakasvierailuilla käytän mieluummin peittävää yläosaa. Vaikka Saksassa etenkin naisten rooli on Suomea konservatiivisempi, en usko, että suhtautuminen tatuointeihin eroaa radikaalisti. Minulla on päätäntävalta omasta kehostani, mukaan lukien sen tatuoimisesta, mutta samalla tiedostan, että kaikkia ei voi miellyttää.

https://www.linkedin.com/in/kirsi-simunaniemi-239605b9/

Mirkka Rissa, Marketing Communication, EMEA München

Mirkka Rissa
Mirkka Rissan mielestä naisellisuus ei syö uskottavuutta.

Olen maltillinen pukeutuja, mutta naisellisuuden korostaminen on mun juttu.

Reissaan aika paljon ympäri Eurooppaa ja osa työstä on järjestää firman osallistumista eri messuille. Messu-asu vaatii neutraalia, huoliteltua asua ja useimmiten päällä on mekko. Jakkupukuja en sinänsä harrasta. Sukkahousujen valintaan pitää kiinnittää huomiota, ja kenkiä on messupäivänä useampi pari, että saa välillä vaihtaa korkokengät ballerinoihin. Toimistolla markkinointi-ihmisiltä odotetaan tiettyä siistiä pukeutumista. Jos on vaikkapa pakkauspäivä, niin silloin laitan päälle jotain, jossa saa tulla pölyiseksi, mutta muuten on yleensä vähintään suorat housut jalassa, useimmiten hame.

Siisti pukeutuminen on kohteliaisuuden osoittamista muille. Kunnioitan henkilöä tai tilaisuutta hyvällä pukeutumisella. Nautin naisellisuudesta, korkokenkineen ja korvakoruineen. Suomalainen ei tunnetusti osaa itseään markkinoida, ja pukeutuminen taitaa kuulua samaan kategoriaan. Olen maltillinen pukeutuja, mutta naisellisuuden korostaminen on mun juttu. Olen joka tapauksessa miesvaltaisella insinööri-alalla, joten pieni flirtti pukeutumisella ei haittaa. En ole koskaan kokenut, että minua ei oteta vakavasti naisena, mutta markkinointiviestintä on melko tasa-arvoinen alue joka tapauksessa.

Pukeutuminen riippuu paljon firman kulttuurista, mutta myös yksiköstä, jossa olet töissä. Insinööreille annetaan vapaus olla sukissa ja sandaaleissa, mutta markkinointi-osastolla olen kuullut kesällä monille huomautettavan, että sortsit eivät kuulu toimistoon… Nuorille, uraa aloitteleville naisille antaisin neuvon olla aina huoliteltu. Kaunis ei tarvitse olla, mutta huoliteltu olemus antaa uskottavuutta. Kynnet kuntoon, korkokengät ja ajatusta asuun. Saksassa saa olla naisellinen!

Mirkan insta: mirris_muc

Risto Sipiläinen, Quality Manager, Hampuri

Risto Sipiläinen
Risto Sipiläinen oli tyytyväinen, kun sai luopua kravatista.

Työasuni on puku ilman kravattia. Puvun takkia ei tarvitse pitää tavallisena toimistopäivänä, mutta takin tulee olla päällä, jos toimistoon tulee vieraita. Yrityksen pukukoodi on kirjattu sisäisiin sääntöihin. Aikaisemmin oli jopa kravattipakko mutta se onneksi poistettiin. Osa kollegoistani pitää tosin kravattia, minä en enää.

Olen töissä varustamossa ja me käymme välillä laivoilla ympäri maailmaa. Työreissuilla pitää olla matkalla ’siistit vaatteet’, casual kuitenkin riittää. Tästä ei tosin ole kirjallista ohjeistusta. Kun olemme laivalla, käytämme turvavaatetusta, eli esim. keltaista kypärää ja turvakenkiä.

Suomessa vastaavissa hommissa ei yleensä tarvitse pukua. Muuten pukeutuminen lienee samanlaista.

Kati Niemi, keittiöapulainen, Algäu

Kerran yksi työkaveri sanoi, että minullahan on kivoja vaatteita. Ihan kuin vetelisin vapaa-ajalla kokkivaatteet päällä.

Kati Niemen keittiöasu on musta
Kati Niemen keittiöasu on musta

Keittiöalalla työskenneltäessä pitää olla hygieniasyistä eri vaatteet kuin millä mennään töihin. Eli käytännössä me vaihdamme vaatteet työpaikalla. Työpaikka tarjoaa meille työvaatteet ja työkengät. Saksassa kenkien päät pitää olla suojattu eli ns. turvakengät. Työpaikalla pitää olla myös pukuhuone ja jokaisella työntekijällä 1 tai 2 kaappia. Toinen keittiövaatteita varten ja toinen siviilivaatteita varten, ettei siviilivaatteista tartu mitään keittiövaatteisiin ja toisin päin. Sääntöjä kuitenkin kierretään usein: Yksi työkaveri lähtee kotiin työvaatteet päällä, toinen (miespuoleinen) työkaveri vaihtoi kerran työpaidan meidän tiskikeittiössä. Hygieniasyistä työvaatteiden pitää olla aina puhtaat. Asiakkaan eteen ei mennä likaisella takilla.

Meidän keittiössä on kokeilla kokkitakit ja hatut, apulaisilla valkoinen takki, kassahenkilöstöllä mustat kauluspaidat, sämpyläautomaattien täyttäjillä ja kokoustilojen hoitajilla punaiset pikeepaidat. Kaikilla on mustat housut. Päähine pitää myös olla päässä: ranskalainen kokkihattu, lippis tai huivi. Ruuan seasta ei saa löytyä hiuksia tms. Esiliinoja on myös erilaisia: kassahenkilöillä ruskea, kokeilla musta tai mustavalkoraidallinen. Mun mielestä työasu on hyvä, koska sitten ei omat vaatteet mene sotkuun eikä tarvitse miettiä mitä laittaa päälle töihin. Siviilissä kun näkee asiakkaita he eivät välttämättä tunnista. Legendaarinen lause ”en ollut tunnistaa sinua vaatteet päällä” on kuultu usein.

Elina Huovinen-Schüdde, Freelancer Arkkitehti, Darmstadt

Olen 50 vuotias ja plussakokoinen, joten age- ja bodypositivity ovat tärkeitä teemoja vaateiden valinnassa.

Työskentelen asiantuntijana kiinteistönvälitystoimistossa Darmstadtissa, lähellä Frankfurtia ja olen intohimoinen työpaikkapukeutuja.

Koska työskentelen freelancerina, on pukeutumiseni aina jonkinlainen statement ja persoonallisuuden korostaja, mahdollisesti myös pieni provokaatio firman ja alan tapoja
(= konservatiivinen bisnestyyli) kohtaan. Olen melkein päivittäin
potentiaalisten asiakkaiden kanssa tekemisissä, ja kokemukseni mukaan

hieman kantikas pukeutuminen vaan auttaa bisneksissä – tärkeää on jos ei nyt tehdä vaikutus, niin ainakin jäädä mieleen!

Toimituksen vinkki! Elinan Instagram-sivu on ehdottomasti vilkaisemisen arvoinen, jos tyylikäs, naisellinen ja omaperäinen työpukeutuminen kiinnostaa!

www.instagram.com/elina_pihlaja

Laura Grandt, HR- & Communications Manager, Start-up, Berliini

Laura Grandt
Laura Grandt

Työskentelen Berliinissä start upissa ja pukukoodi on sellainen, että sitä ei ole.

Itse tykkään pukeutua ”rennon siististi”, mikä tarkoittaa talvella vaikkapa farkkuja ja kesällä rentoja mekkoja ja hameita. Jakkutakit, kotelomekot yms ei kuulu tämänhetkiseen työpukeutumiseeni. Porukka on toimistolla tosi rennoissa vermeissä ja esim. firman antamissa joululahjoissa on hupparia yms eli rentoon pukeutumiseen melkeinpä kannustetaan.

Meidän toimistolla on ihmisiä 30 eri maasta, ja kulttuurieroista huolimattakin kaikki tykkää pukeutua rennosti, eikä pukeutumiskysymyksistä ole tietääkseni koskaan edes käyty mitään keskustelua. Suurin henkilöstöryhmä meillä on IT/Tech. Asiakkaita meillä ei edes ole täällä Saksassa, bisnesidea on sellainen että varsinaiset asiakkaat on ihan muualla.

Kiitos vielä kaikille jutun teossa mukana olleille, kommentoineille ja vinkkejä antaneille!

Advertisements

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.