Olet sitten Suomessa tai Saksassa, toisinaan on hyvä osoittaa arvostusta työkaverille tai pomolle. Sen voi tehdä vaikkapa sanomalla kiitos.
Saksalaisista sanotaan usein, että he antavat mielellään “palautetta”. Monet meistä suomalaisista tuntevat tilanteen: Palaute tulee pyytämättä, suoraan ja jopa ventovieraalle. Positiivisen palautteen kanssa voi olla hankalampaa. Mutta miten homma toimii työympäristössä? Tämä Techtagin online-juttu “Die moderne Art von Mitarbeiterwertschätzung – Was sich deine Firma von Google abschauen kann” on mielestäni hauska osoitus siitä, miten niin normaalin asian kuin kiittämisen voi onnistua byrokratisoimaan…
Juttu on osa uutta Mediapoiminta-sarjaa, jossa nostan saksalaisista medioista esiin juttuja, joista käy mielestäni hyvin esille pienet kulttuurierot saksalaisessa ja suomalaisessa työkulttuurissa. Tyyli saattaa olla hiukan kärkevämpi kuin muissa jutuissani. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan arvostella kulttuuria itseään, vaan lehden tapaa tuoda se esille.
Kiitos ei kannata?
Techtag kertoo jutussaan arvostuksen osoittamisesta kollegojen kesken sekä esimiehen ja kollegan välillä. Lehti listaa jutussaan arvostamisen neljä perusmuotoa.
- Yksinkertainen kiitos kollegojen välillä
Lehti kokee hankalana sen, että kukaan ei muista tällaisia kiitoksia, eikä esimies tiedä, ketä on kiitetty! - Joulujuhlakiitos koko tiimille
Lehden mukaan tulisi kiittää yksilöitä, eikä koko tiimiä (toim. Tulkinta: eli ei kaikkia, ilmeisesti vain heitä, jotka ovat yltäneet huippusuorituksiin?) - Palautekeskustelukiitos esimieheltä kollegalle
Lehden mukaan tämä ei ole hyvä, koska ei se tunnu autenttiselta! - Mallikelpo kiittäminen (Das vorbildliche „Danke“) muiden edessä siten, että kollegat ja pomo kuulevat
Tällaista julkista kiittämistä esiintyy lehden mukaan aivan liian harvoin.
Optimaalisena ratkaisuna lehti näkee Googlen kiitosportaalin, jossa työntekijät kiittävät toisiaan siten, että pomo ”hyväksyy” kaikki annetut kiitokset portaalin kautta. No eipä siinä mitään vikaa, se kuulostaa ihan kivalta… mutta tosi byrokraattiselta!
Millä tavoin lehden sanoma sitten peilaa saksalaista työkulttuuria?
Itselleni heräsi ensimmäisenä ajatus: Voisiko arvostusta osoittaa muutenkin kuin sanomalla kiitos? Saksalaisessa työelämässä ei juuri tunteilla, mutta ehkä sillekin olisi paikkansa! Voisiko arvostamista tapahtua siis vaikkapa sanallisen ilmailun ulkopuolella. Ehdotuksia: muiden huomioon ottaminen, työkaverin kuuntelu, ystävällisyys…
Toinen ihmetyksen aiheeni: Miksi tehdä niin luonnollisesta ja normaalista asiasta kuin kiitoksen sanomisesta virallinen ”agenda”? Systeemiajatteu on ominaista saksalaisille ja he ovat tyytyväisiä, kun saavat ”asiat hoitoon” – eli tässä tapauksessa ilmassa irtonaisina roikkuvat kiitoksen sanaset kirjoihin ja kansiin.
Kolmas asia: Onko kiitoksella siis arvo vain, jos se kantautuu tavalla tai toisella esimiehen tietoon ja on julkinen?Kollegiaalisuus ja mukava tunnelma ei juurikaan paina vaakakupissa. Asetelma peilaa myös perinteistä saksalaista hierarkkista organisaatiomallia.
Miten sinä kiität työkaveria? Tarvitsetko siihen portaalia?
