Me suomalaiset pidämme saksalaisia usein vähän huumorintajuttomina ja yksioikoisina. Taitaapa olla kansainvälinen vitsikin, ettei saksalaisilla aina sytytä vitsien suhteen. Kyse on ennakkoluulosta. Saksalaiset rakastavat älykästä huumoria siinä missä suomalaisetkin. Huumori vain on eri tyyppistä, kuin suomalainen ja liikkuu eri aihepiireissä. Lisäksi saksalainen kulttuuri on nk. matalan kontekstin kulttuuri, jossa kirjoitetun ja puhutun sanan merkitys on suurempi kuin tilanteen. Myös huumori on näin ankkuroitunut enemmän sanoihin (ja kuviin) kuin yhteiseen kokemukseen jossain tietyssä tilanteessa.
Varoitus! Juttu sisältää yleistyksiä. Huumori on aina subjektiivinen ja tilannesidonnainen kokemus, johon vaikuttaa moni muu asia kuin kulttuuriperimä. Sitä ei kuitenkaan mainita jutussa tämän jälkeen.
Mille saksalaiset nauravat?
Usein huumori saksalaisten ja suomalaisten välillä toimii. Saksalaiset nauravat mielellään kielivitseille, kuten mekin. Saksalaiset, jotka ovat usein tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, ovat myös usein tottuneet monipuoliseen huumoriin. Mutta on myös tilanteita, joihin huumorin ei katsota kuuluvan sekä huumoria, joka ei sovi saksalaiseen mielenmaisemaan.
Suomessa yhteisöllinen ajattelutapa mahdollistaa sitaatit, kaksoismerkitykset ja anekdootit. Tulkitsemme tilannetta ja vitsailemme sen mukaan. Kevyt vitsailu sopii useimpiin tilanteisiin. Yleensä myös muut ymmärtävät kontekstista, jos vitsaillaan. Meidän on vaikea ymmärtää, että saksalaiset eivät lue tilanteita, vaan kuuntelevat tarkasti puhuttua sanaa. Saksassa viittauksia ja kaksoismerkityksiä vältellään, sanoihin orientoituneilla saksalaisilla ei välttämättä riitä ymmärrystä ”rivien väleille”. Kun me suomalaiset viljelemme sarkasmia, ironiaa ja tilannekomiikkaa, se tippuu siis usein kuuroille korville.
Ironia väritetään Saksassa usein ymmärrettävään muotoon esimerkiksi silmää vinkkaamalla, ilmehtimällä tai tekemällä käsillä lainausmerkit. Tämän on tarkoitus antaa vastapuolen ymmärtää, että nyt vitsaillaan. Suomalaiselle se pilaa helposti vitsin tunnelman, joka perustuu usein kaikkien osapuolten yhteiseen tilannetajuun.
Saksalaiset osaavat nauraa saksalaisvitseille, mutta omasta persoonastaan tai tavoistaan he eivät juuri laske leikkiä eivätkä he myöskään halua olla leikinlaskun kohteena. Me suomalaiset pilailemme omilla ja toisten hauskoilla tavoilla ja yleensä myös vastapuoli yhtyy leikinlaskuun. Saksalainen kokee sellaisen loukkaavana. Toisten kustannuksella pilailua ei pidetä hauskana, vaan se sotkee asialista keskustelua. Saksalainen vitsailu onkin useimmiten sydämellistä, eikä sen ole tarkoitus loukata ketään.
Vapaa-ajalla piikikäs ja kuvia kaihtamaton poliittinen satiiri on Saksassa suosittua. Liittynee suureen valtaulottuvuuteen ja hierarkia-asetelmaan, että saksalaiset ovat kiinnostuneita nauramaan poliitikoilleen. Saksalaiset pitävät myös perusteellisista tarinoista, joiden huvittavuus piilee yksityiskohdissa. Mitään ei jätetä arvailujen varaan, vaan tarina kerrotaan niin, että tulkinnanvaraa ei jää. Suomalainen taas tykkää tulkita.
Vanha viisaus on, että vitsejä ei kannata koskaan kääntää eikä alkaa selittää. Toisaalta saksalainen tuskin pitäisi esimerkiksi suomalaisia humalais- tai krapulavitsejä hauskoina, koska Saksassa ei ole samanlaista humalahakuisen juomisen kulttuuria kuin Suomessa. Samoin suomalainen ja ruotsalainen-tyyppiset vitsit kumpuavat ”pienen valtion” kansalaisten yhteisestä kulttuuriperimästä ja (uskallanko sanoa) huonosta itsetunnosta, jota muiden voi olla vaikea tavoittaa.
Huumori työelämässä
Siinä missä suomalainen tulkitsee tilanteen usein sopivaksi vitsailuun, pysyy saksalainen mieluummin asialinjalla. Koska meillä suomalaisilla ei ole voimakasta ammattiroolia, vaan olemme usein työtilanteessa omalla persoonallamme pelissä, ei meillä ole mitään syytä olla vitsailematta kollegoiden tai yhteistyökumppanin kanssa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Saksassa huumori ei välttämättä kuulu työelämään, sillä saksalaiset suhtautuvat työhön asiallisesti ja vakavasti.
Suomalainen saattaa mielellään tarttua vitsailevaan, tuttavalliseen sävyyn myös töissä, varsinkin jos tunnelma tuntuu etäiseltä ja jäykältä. Suomessa luomme näin yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mukavaa tunnelmaa, mikä on meille tärkeää. Saksalainen puolestaan ei tarvitse ensisijaisesti mukavaa tunnelmaa ollessaan töissä, vaan haluaa saada asiat hoidettua todo-listaltaan siirtääkseen ne suoritettuihin tehtäviin. Vitsaileva ja tilannekomiikkaan tarttuva suomalainen saattaa herättää ärtymystä: Eikö hän suhtaudu tosissaan työhön?
Saksalaiset saattavat siis vaikuttaa hieman takakireiltä töissä, eivätkä vastaa vitsailuumme. Kun huumori säästetään yksityiselämään, työelämän tilanteissa vitsejä ei välttämättä ymmärretä vitseinä, koska kukaan ei osaa odottaa vitsailua. Toisaalta, kun tärkeimmät työtehtävät on suoritettu ja kokousta päätellään, voi olla ystävällismielisen ja kevyen leikinlaskun aika. Silloin huvittelun ei katsota vievän aikaa työtehtäviltä.
Itseironian alhossa
Suomalainen ei ota itseään turhan tosissaan. Huumorin vaarallisin laji Saksalaisessa työelämässä on itseironia. Saksalaisten on vaikea tunnistaa sitä, koska heidän vitsinsä tai hauskat tarinansa eivät lähes koskaan kohdistu heihin itseensä. Itseironiaa viljelemällä et siis näyttäydy Suomen tapaan itseään reflektoivana ja hauskasti alttiiksi laittavana heittäytyjänä. Sen sijaan saatat antaa jopa vähän säälittävän vaikutelman. (”Eikö tämä nyt tätäkään hallitse… ja vielä kertoo siitä ääneen!”) Saksalainen ymmärtää itseironiasta vain sanallinen tarinan, joka usein on jollain tapaa negatiivinen.
Saksalainen virhekulttuuri on vielä lapsen kengissä ja virheiden tekeminen työelämässä ylipäätään on tabu. Älä siis ainakaan tee omista virheistäsi vitsiä, koska sitä ei luultavasti ymmärretä kypsänä itsereflektiona vaan omien virheiden vähättelynä tai kevyesti ottamisena.
Huumoriin, kuten muuhunkin kulttuurin pätee kuitenkin se, ettei omaa tyyliä kannata yrittää muuttaa tai piilottaa. Jos naurat väärässä paikassa, voit kertoa, että suomalainen huumori on saksalaiseen verrattuna aika mustaa – ja rankkaa. Myös taito nauraa itselle tekee elämästä mukavampaa. Olet myös itsevarmempi, kun et ota itseäsi liian tosissaan.
