Wolfsburg / Berliini, Saksa
tyosaksassa@gmail.com

Ajatuksia bloggaamisesta

Työpaikoista, työelämästä ja saksalaisesta kulttuurista

Työpaikka Saksassa / Rehelisyys

Aloitin tämän Työ Saksassa -blogin kolmisen vuotta sitten, jotta voisin käsitellä työelämää monipuolisesti eri kanteilta. Se kumpusi omasta ja muiden tarpeesta käsitellä saksalaisen työelämän kommervenkkejä uudella tasolla, syvällisesti ja ennakkoluulottomasti. Viime vuosina olen keskittynyt aika tiukasti asia-aiheisiin. Pari viiikkoa sitten koin kuitenkin valaistumisen. ymmärsin, että monet ihmiset näkevät blogini tietopankkina tai jonkunlaisena yleispätevänä ensyklopediana. En itse ole ajatellut asiaa niin.

Mietin, haluanko olla huono wikipedia?
No en halua, ja hyväki wikipediaksi ryhtymiseen ei ole juuri nyt resursseja.
Niinpä päätin keventää vähän blogin sisältöä ja kirjoittaa muutaman sanasen itsestäni. Ryöstän siis oman blogini takaisin itselleni. Jos joku haluaa tietopankin, niin bitte schön – kirjoittakaa itse!

Liekö tämä nyt suunnanmuutos vai pikkuinen syrjähyppy, tulevaisuus näyttäköön. Joskus strateginkin on hyvä heittää suunnitelmat sivuun ja mennä fiiliksen mukaan…



 

Miksi en yleensä kirjoita omasta elämästäni?

Olen pian nelikymppinen ja minulla on päivätyö kansainvälisen firman markkinointiosastolla. Sen ohella pyöritän IDEAA omasta yrityksestä, en siis varsinaista yritystä vielä – harmi vaan. Korona heitti suunnitelmani aika lailla yli laidan ja aikaa yrityksen kehittämiseen on vaikea löytää, kun kotona pyörii lapsia 24/7 päiväkodin ja koulun ollessa kiinni. Kirjoitan myös kirjaa ja olen ollut mukana perustamassa FWW-verkostoa, jonka puitteissa järjestämme mm. naisten verkostoitumistapahtumia. Ai niin – ja toisinaan bloggaan työelämä-aiheista – loistavan, syvällisen ja monipuolisen blogini tunnetkin jo. Olen siis aikamoinen jokapaikanhöylä. Silti tuntuu, että jos kirjoittaisin vain omasta työelämästäni, jutut kävisivät pian vähiin.

Olen kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Oikeastaan olen luonteeltani loputtoman utelias. En silti jaksa lukea blogia jonkun random tyypin arkipäivästä, ellei blogiin sisälly jotain erityisesti minua kiinnostavaa teemaa. Sisällöksi ei omasta näkökulmastani riitä työelämän arkipäivä, paitsi jos siihen liittyy joku kiinnostava oivallus, ajatus tai konteksti. Erityisen kiinnostavaa on, jos bloggari osaa peilata omaa elämäänsä/tilannetta/ yksittäistä tapahtumaa johonkin yhteiskunnalliseen ilmiöön.

Tässä siis haastetta myös itselleni. Tänään tyydyn kuitenkin kirjoittamaan vaan tällaisen ihan pöljän jutun ilman mitään suurta pointtia. Sen julkaiseminen on vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin asiatekstin julkaiseminen.

Toinen syy, miksi en ole kirjoittanut omasta työelämästäni paljon, on se, etten missään tapauksessa halua, että blogini teemojen ajatellaan kumpuavan omasta työympäristöstäni. No joo – tottakai sieltä saattaa aina saada pari ideaa, mutta oman työnantajani palveluksessa teemme hommia monikulttuurisessa ja sopuisassa ympäristössä, emmekä onneksi taistele yleensä työkulttuurin ongelmien parissa.

Avaan nyt kuitenkin vähän omaa päivätyötäni.

Mitä siis teen työkseni?


Työskentelen yrityksessä, joka valmistaa ja myy tietotekniikkaa ja toimistovälineitä, mm. PC:n tuulettimia eli suomen slangilla”jäähyjä”. Aloitin kolmisen vuotta sitten ja vastasin vuoden verran yrityksen USA:n-markkinoinnista. Valmistelin mainossopimukset ja suhteet vaikuttajiin sillä silmällä, että perusteilla olevan USA:n-toimiston työntekijät voisivat jatkaa siitä. Kun USA:n-toimistomme oli jaloillaan ja uusi markkinointipäällikkö ”sisäänajettu”, vaihdoin työtehtäviä.

Viimeiset pari vuotta olen luonut työnantajani sosiaalisen median strategiaa, laajentanut palettia, suunnitellut ja toteuttanut mainontaa ja markkinointikampanjoita, tehnyt sisältöjä, luonut ”communityä” asiakasrajapinnalla, valinnut ja ajanut sisään työkaluja. Loppukäyttäjämme ovat keskimäärin hyvin nuoria (pääosin PC-pelejä pelaavia nuoria miehiä ja poikia), ja tämä vaikutti tietenkin vahvasti myös työnkuvaani. Kun perustyö oli tehty ja homma toimi, minulle alkoi tulla olo, että joku enemmän Gaming- ja teknisistä sisällöistä kiinnostunut ihminen saattaisi olla paremmin kotonaan roolissani. Tehtäväni jaettiin muille ja hyvillä mielin jätin jälkeeni yhteisön, johon oli kertynyt n. 80.000 someseuraajaa.

Aloitin siis uuden työn juuri korona-kriisin alkaessa ja keskityn tällä hetkellä sisäisen viestinnän ja B to B-markkinoinnin, sisältöjen ja alustan luomiseen. Muitakaan some-sisältö-juttuja en ole jättänyt ihan kokonaan, vaan teen vielä mm. firman blogia ja autan siellä missä tarvitaan. Ai niin, ja olen vastannut melkein koko ajan myös Pohjoismaiden-markkinoinnista, mutta toiminta sinne suuntaan on aika pientä.

Tykkään työstäni, työyhteisöstäni ja firmasta, jossa olen töissä. Se on hauska paikka, jossa on hauskoja ihmisiä ja tekemisen meininki.

Bloggaaminen ja todellisuus: Kun suutarin kengät on hukassa

Maria Heiskanen-Schüttler Thomas Koschel Fotografiker

Ja nyt kerron jotain, minkä kollegani jo tiesivät, mutta mikä voi ehkä yllättää monet tätä blogia kauemmin lukeneet: En noudata itse työelämässä läheskään aina niitä ohjeita, joita annan tässä blogissa. Käytännössä siis tiedän, miten minun tulisi toimia, mutta koen tiukat säännöt usein luonteeni vastaiseksi.

Töissä innostun, jos voin luoda uusia kokonaisuuksia… rutiinien ylläpitäminen, raportointi ja kaikki byrokratia (mikä Saksassa on huipputärkeää!) sen sijaan saattaa joskus tökkiä. Puhun usein liikaa, toisinaan myös väärään aikaan ja ohi suuni. Tykkään vitsailla ja ironia on perisynneistäni suurin. Jos taas tunnen oloni epävarmaksi, olen hiljainen kuin Kimi Räikkönen. Olen aika auktoriteettikammoinen ja erilaiset hierarkiat ovat mielestäni suurimmaksi osaksi turhia. Tykkään kuitenkin tiimityöstä, palautteen saamisesta ja antamisesta, ajatusten vaihtamisesta. Delegoin ja viestin välillä liikaa saksalaiseen makuun. Minulle on tärkeää, että tärkeä tieto on kaikkien saatavilla, eikä sitä pantata.

Usein ajattelen, että take it or leave it – jos en kelpaa sellaisena kuin olen, olkaa sitten ilman. Vaikken aina osaa olla, kunnioitan muita ja koitan käyttäytyä maan ja firman tavalla. Omat ”heikkoutensa” voi koittaa nähdä kiinnostavina, persoonallisina yksityiskohtina. Olen avannut näkökulmaa aikaisemminkin tässä suomalaisuutta käsittelevässä jutussa:

Suomalaisuus, suurin valttisi työnhaussa

Siinäpä se – antakaa anteeksi, että teksti on vähän jäykähkö. Harjoittelen vasta itsestäni kertomista!

PS. Viime viikolla ostin hevosen! En kuitenkaan aio kirjoittaa siitä. Ehkä.

PS2. Laittakaa palautetta blogin linjasta! Haluatteko lukea täältä pelkästään asiajuttuja vai onko kiinnostavampaa, jos kirjoitan välillä pari sanaa myös omista touhuistani?

 

4 Responses

  1. Jenna sanoo:

    Tykkään lukea blogeja, joissa bloggaaja antaa jotakin myös itsestäään. Postauksetkin herää jotenkin eri tavalla eloon, kun on ikään kuin hieman tutustunut ihmiseen blogin takana. Tykkään lukea blogeja, joissa samaistun bloggaajaan. Myös kirjoitustyyli on tärkeä. Kannustaisin kirjoittamamaan myös niistä omista touhuista, vaikka niistä hevoskaupoista:)

    • Maria Heiskanen-Schüttler sanoo:

      Kiitos palautteesta… tosiaan se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kirjoittaa itsestään ainakin hiukan enemmän! Koitan ainakin!

  2. Anne sanoo:

    Ehdottomasti kiinnostaa tällaiset henkilökohtaisemmat jutut! (Nyt alkoi kiinnostaa sen hevosen ostaminenkin :D)

    En muista, miten alun perin löysin blogiisi, koska varsinaisesti Saksassa tai muualla ulkomailla työskentely ei kiinnosta, mutta luen kuitenkin mielelläni yleisesti työelämään liittyviä juttuja.

    Tykkään, että blogissa on henkilökohtaista tyyliä ja että se on muutakin kuin wikipedia-tyylinen asiatekstien kokoelma. Peukkua siis henkilökohtaisemmalle sisällölle, vaikka tietysti asiapitoisuus on myös plussaa, mutta ennen kaikkea sopivassa suhteessa 🙂

    • Maria Heiskanen-Schüttler sanoo:

      Hevonen on ehkä tulevaisuuden must-teema! Kiitos palautteesta ja kiva kuulla, että on lukijoita, joita kiinnostaa työelämäasiat ilman Saksa-yhteyttä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: