Vieraan kielen puhujan ongelmia -postauksen ensimmäinen osa nostatti paljon keskustelua siitä, millaisiin kieliongelmiin törmää, kun toimii vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Voittaja taisi olla erilaiset väärinymmärrykset. Lisäksi aksentilla tai huonosti kieltä puhuvaa aliarvioidaan helposti arkipäivän tilanteissa. Aksentilla puhuva voidaan sivuuttaa, jättää ulkopuoliseksi tai hänen ei edes oleteta sanovan mitään.
Todella ärsyttävää. Räikeimmissä tapauksissa sivuuttaminen voi täyttää kiusaamisen merkit ja kertoo enemmän huonoa yhteisöstä, kuin ”väärin” puhujasta.
Kun asuu pidempään ulkomailla, ärsytyksen kohteet voivat muuttua. Monia ärsytti myös jatkuva suomalaisuuden selostaminen. Kun vastaat viikon sisällä viidettä kertaa samoihin uteluihin Suomesta, se voi jo nostattaa pienen hien pintaan. Toisaalta on mukavaa, kun ihmisiä kiinnostaa. Silti ei aina jaksaisi.
Mutta ei siinä vielä kaikki! Minulle tuli vielä muutamia vieraan kielen puhujan ongelmia mieleen:
Kun tulee sanottua liian kärkkäästi/ärhäkästi
Kiroiletteko te joskus saksaksi? Minä kiroilen. Usein vähän liian kovaa ja väärässä seurassa. Se on niin tahditonta ja noloa, mutta vieraan kielen kirosanoja ei välttämättä miellä niin pahoina, kuin suomalaisia vastineitaan. Samoin, jos haluaa vastata jämptisti johonkin asiaan, menee helposti ”rajan yli” eli tulee sanottua turhan kovaa, kun kaikki pehmentävät kulttuurinyanssit eivät ole hallussa. Vitsaillessa vastaavasti vitsit voivat olla hiukan turhan rankkoja tilanteeseen nähden.
Been there, done that…
Rikkinäinen puhelin
Tiedättekö sellaisia tyyppejä, jotka eivät koskaan ymmärrä puhujaa, joka ääntää jonkun sanan osan tai kirjaimen väärin? Sitten aksentilla puhuja joutuu kovasti selittämään mitä nyt oikein tarkoittaa. Ja usein hermostuu, koska väärin ymmärretyksi tuleminen ei ole mukavaa ja selittäminen vieraalla kielellä on hankalaa. Tähän voi liittyä myös nolaavia tiilanteita, kuten kyselyä kolmannelta osapuolelta: ”Mitä hän tarkoittaa?” (Ikään kuin puhuja ei olisi paikalla…)
Voihan se tietenkin olla, että tällainen tyyppi ei ole ollut paljon ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, eikä sen takia oikeasti ymmärrä aksentilla puhuttua kieltä. Joskus tuntuu, että kyse on kuitenkin puuttuvasta halusta ymmärtää.
Tämän vastakohta on se, kun joku ymmärtää muka kaiken mitä sanot ja lopulta käy ilmi, ettei hän ole ymmärtänyt puoliakaan… tätä sattuu kyllä myös äidinkielellä!
Väärät käännökset
Joskus sitä alkaa puhuessa kääntää suoraan omaa äidinkieltään saksaksi. Mitäs siitä syntyy… no tietysti lisää väärinymmärryksiä!
Kun on jo sen verran flowssa kielen kanssa, että voi improvisoida, tulee välillä keksittyä omia sanoja tai käännettyä sananlaskuja suoraan. Kaikkien sananlaskujen idea ei välity, jos ne kääntää suoraan vieraalle kielelle. Omassa mielessä ne kuitenkin tuntuvat oikealta.
Suomalainen 90-luvun DNA:n mainoslauseella ”Elämä on”. ei saksaksi käännettynä taatusti välitä samaa merkitystä kuulijalleen kuin suomeksi. Tai jos yrität kääntää sana sanalta vaikkapa ”hiljaa hyvää tulee”, ymmärtää harva saksalainen, mitä ajat takaa. Tällaisia lauseenpätkiä tulee kuitenkin helposti sanottua, kun puhuu ”automaatilla” eikä ajattele asiaa tarkemmin.
Vieraan kielen puhujan ongelmia – ja niiden ratkaisuja?
Tämä “Vieraan kielen puhujan ongelmia” -sarja ei ole yhtään ratkaisukeskeinen. Ehkä vähän huono lähestymistapa asiaan? Lupaan kirjoittaa pian myös ”Miten selviän vieraalla kielellä hankalissa tilanteissa” -jutun. Mutta sitä ennen: kertokaa omista kieliärsytyksistänne!
Lue lisää: TOP 3 ärsyttävimmät vieraan kielen puhujan ongelmat
***** mainosmainosmainos ****
Ps. Allekirjoittanut ei tarjoa kielikursseja, mutta jos työskentely Saksassa kiinnostaa, muista ilmoittautua Töissä Saksassa -kurssille!
Töissä Saksassa -kurssi
2 Responses
Minua ärsyttää sekä töissä että vapaa-ajalla usein tapahtuva sivuuttaminen ja ulkopuoliseksi jättäminen, vaikka jo kohtalaisen hyvää saksaa puhunkin. Kieleni ei vain taitu tarpeeksi nopeasti saksalaiseen tyyliin ja tätä ei ainakaan helpota, että olen muutenkin hieman verkkainen keskustellessani. Monesti mietin, että kun hän on saanut oman juttunsa kerrottua loppuun, kerron sitten omani mutta silloin on jo liian myöhäistä ja saksalaiset ovat jo vaihtaneet aihetta minun vielä miettiessä lauseen muotoilua sun muuta. Ajattelen usein, että jos vain osaisin tai rohkenisin puhua lahjakkaasti saksalaisten „päälle“ ja sijoittaa lauseeni oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, en kokisi varmaankaan juuri tällaisia tunteita. Saksalaisen keskustelutyylin omaksuminen onkin minun mielestä yksi tärkeimpiä asioita kieli- ja keskustelutaidon viemisessä seuraavalle tasolle sekä yleisesti lisäisi joukkoon kuulumisen tunnetta jne.
Väärät käännökset ja sananlaskujen suoraan kääntäminen – katsoimme eilen The Voice Of Germany ohjelmaa. Samu Haber heitti jaksossa perinteisen suomalaisen -jos perse kestää- käännöksen saksaksi animaation kera. Sai nauraa ihan ääneen.
Totta, saksalaisilla on erilainen keskustelurytmi – he ovat nopeita argumentoinnissa, eivätkä jätä samanlaisia tuumailutaukoja kuin suomalaiset, jotka puhuvat usein “pitkiä monologeja” myös keskustelussa – kuten kuvasit, odotamme ensin että toinen kertoo juttunsa loppuun ja aloitamme sitten oman. Luulen että tähän siis vaikuttaa kielitaidon lisäksi ihan keskustelukulttuuri. Mutta on se välillä hankalaa.
Samu on ihan älyttömän hauska. Saksalaisetkin kyllä tykkää hänen kielivitseistään, vaikka ihan alussa kyllä ihmettelivät, että mitä tyyppi oikeen meinaa.