Kinder, Küche ja Kirche… varo vaan,
toisteli isäni huolestuneena, kun kerroin vuonna 2006 että minulla on saksalainen poikaystävä. Nuorena berliiniläisenä ”Hüpferinä” pidin kommenttia 70-lukulaisena hapatuksena, mutta myöhemmin saksalaiseen Dorfiin (kylä/pikkukaupunki) muuttaneena äiti-ihmisenä olen alkanut ajatella, että ehkäpä isä olikin vähän oikeassa… sen innoittamana aloin tarkastella naisasiaa tällä kertaa käsitteiden näkökulmasta.
Hilft dein Mann im Haushalt?
Saksassa naisten aseman sanotaan hypähtäneen Koronan kurimuksessa vuosikymmeniä taaksepäin. Naiset ottivat vastuulleen lasten kotikoulut ja multitaskasivat kuka enemmän, kuka vähemmän sujuvasti työpaikan, kodin ja koulun tehtävät. Onneksi isät myös toisinaan auttelivat äitejä kun kuorma kävi mahdottomaksi kantaa… Kalahtiko korvaan? Tiputtamani retorinen sammakko ei kuulu vain korona-aikaan. Kun miehet alistetaan apupojan asemaan, oletetaan samalla, että koko hela hoito; perhe, lapset ja ne pirskatin metatyöt ovat oikeasti vain naisten hommia. Jos miehet osallistuvat niihin, he ovat kerrassaan reippaita ja avuliaita.
Rabenmutter sisälläni
Kukaan ei tiedä niin hyvin miten lapset pitäisi hoitaa kuin anoppi tai lapseton naapuri. Varisäiti on arkipäiväisten tarinoiden antisankari, se ”kamala äiti”, joka – sanan säilän teroittajasta riippuen – jättää lapsensa 1-vuotiaana päiväkotiin mennäkseen itse TÖIHIN, huutaa lapsilleen tai vaikkapa selaa kännykkää eikä vahdi lapsiaan hiekkalaatikolla. Huonolle isälle ei samanlaista haukkumanimitystä tietenkään ole keksitty – ja miksi olisi, koska miehen ei lähtökohtaisesti oleteta olevan vastuussa lapsen hoidosta. Rabenmutter-nimitys on isku vyön alle nimenomaan naisten välisessä keskustelussa – äidiltä äidille.
Powerfrau tulee ja hoitaa hommat kotiin…
Nykyään ymmärretään kyllä multitaskaamisen rasittavuus ja naisten työpanos yhteiskunnassa. “Mädchen für alles” tunnetaan Saksan työpaikoilla jo vuosikymmenien takaa. Viime vuosina olemme saaneet nauttia uutta naisroolia ihannoivista kielirajojen yli kiirineistä käsitteistä kuten ”Powerfrau” ja ”Girlboss”. Periaatteessa tällainen voimaannuttava someajan hypetysretoriikka on tietysti kannustavaa. On hienoa että me naiset kannustamme ja nostamme toisiamme. Mielestäni meidän täytyy myös tehdä sitä, siksi olen ollut perustamassa esimerkiksi Finnish Women Worldwide -yhteisöä. Mutta kun mietimme askeleen pidemmälle… jos haluamme, että nainen tai äiti palkkatyössä on normaali asia, eikö meidän pitäisi puhua siitä ihan normaalisti? Jos hypetämme naista tehdystä työstä, sanomme samalla sivulauseessa, että eiväthän kaikki naiset tästä selviytyisi ja esitämme vahvan naisen poikkeamana normista. Powerfrau-käsite on veteen piirretty viiva – kun me naiset kannustamme toisiamme, meidän kannattaa miettiä tarkasti miten sen teemme, ja katsoa, että kun nostamme toisia, emme alenna ketään.
Meemien Working mum on Arjen uupunut sankari
Samaan kategoriaan powerfraun kanssa kuuluu mielestäni ”Working mum”-käsitteen droppailu aina niissä yhteyksissä kun on kyse multitaskaamisesta ja ylisuorittamisesta. Berufstätige Mutter on käsite jota tarvitaan alleviivaamaan naisten työssäkäyntiä – berufstätiger Vater on itsestäänselvyys. Koska työn ja äitiyden yhdistäminen on valtava haaste, on äideille Saksassa jopa oma työnhakupalvelu. Suomalaisittain kuulostaa hassulta, mutta miksipä ei. Kurkatkaa siis täältä perheystävällisiä töitä äideille: https://www.mutterschafft.de/ Tosi jännä juttu muuten, johtajan paikkoja ei tuolla ensi silmäyksellä juuri ole tarjolla. Puhelunpalveluun tai assariksi voisi äideillä olla asiaa.
Jos olet nainen ja haet töitä, voit myös googlata sanaparin Frau + Beruf + oma paikkakunta. Töissä käyville naisille löytyy neuvontaa Saksan joka kolkalla. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että nainen tarvitsee työelämässä erityistä neuvontaa.
Tyssääkö Frauenquote lasikattoon?
Termillä Frauenquote (naiskiintiö) on myös jokseenkin negatiivinen konnotaatio. Jokaisessa naiskiintiökeskustelussa mainitaan, etteivät naiset halua päästä huipulle kiintiön vaan oman työsuorituksensa avulla. Totta. Naisen työsuoritus riittää kuitenkin Saksassa vain äärimmäisen harvoin yritysjohtajaksi tai pörssiyrityksen hallitukseen asti.
Vuonna 2001 Saksan teollisuus sitoutui vapaaehtoisesti tuomaan lisää naisia saksalaisten yritysten hallituksiin. Miten kävi? No 15 vuotta kului eikä käynyt mitenkään. Vuoden 2016 alusta tuli voimaan sitova Frauenquote: yli sadan pörssiyhtiön täytyy täyttää hallintoneuvostoissa vapautuvat paikat naisilla, kunnes 30 prosentin osuus on saavutettu. Tällä hetkellä hallituspaikoista noin 21% on täytetty naisilla. Sen sijaan vain alle 13 prosentissa saksalaisten huippuyritysten johtajaviroissa on nainen.
Katso täältä Tageschaun insertti aiheesta 1.11.2020.
Tilastotietoa löytyy täältä: DIW Managerinnen-Barometer 2020: Langsamer Wandel in den Führungsetagen großer Unternehmen in Deutschland
Kirjoitin Frauenquotesta lyhyesti vuonna 2017: F wie Frauenquote
Oikeusministeri Christine Lambrecht (SPD) ja naisministeri Franziska Giffey (SPD) pyrkivät saamaan tasa-arvolain (? Gleichstellungsgesetz) ulottumaan suuriin valtionyhtiöihin siten, että puolet johtotehtävistä täytettäisiin naisilla. Lisäksi tasa-arvovaltuutettujen määrää olisi lisättävä ja suurissa pörssiyhtiöissä, joissa on yli 2000 työntekijää ja vähintään neljä hallituksen jäsentä, olisi oltava hallituksessa vähintään yksi nainen.
Julkkisten ja vaikuttajien #ichwill -kampanja on asettunut tukemaan tätä kehitystä viime kuukausina. Vastustajien leirissä hamekankaita silittelevät mm. CDU, CSU ja Deutsche Bahn. Saapa nähdä, poikiiko yhteiskunnallinen keskustelu järkeä saksalaisen työelämän tasa-arvoon vai katoaako kampanja jouluiseen tohinaan… lasten, keittiön ja kirkon välillä.
4 Responses
Ajankohtaista asiaa! Kiitti hyvästä tekstistä. Omalla kohdalla sain todistaa viime vuosina positiivista kehitystä asian tiimoilta: 5 vuotta sitten istuin johtoporukan palaverissa ainoana naisena ja ulkomaalaisena. Pari vuotta myöhemmin mukana on melkein puolet naisia. Yleisesti ottaen epätasa-arvoa on tullut kuitenkin koettua useeseen otteeseen täällä Saksassa. Yksi henk. Koht kokemus oli asuntolaina-asioissa kun pankinjohtaja yritti houkutella että poikaystäväni ottaisi lainan ja koko asunnon omiin nimiinsä kun mä ilmeisesti olisin kuitenkin pian jäämässä kotiin mahdollisten lasten kanssa?? Uraa luova nainen on täällä edelleen, niin kuin kuvailit, enemminkin poikkeus kuin normi.
T. Miia Stuttgartista
Hienoa kuulla että asiat muuttuvat myös yrityksissä. Mielestäni yksittäisillä tapauksilla on tässä myös suuri merkitys: Kun yritys tai työntekijä kertoo tarinansa, muutkin ymmärtävät että naisen valitseminen yrityksen johtoon tai muuhun merkittävään rooliin on mahdollista ja jopa kannattavaa.
Se mitä on housuissa vaikuttaa kyllä monien mielestä kykyyn hoitaa asioita. Mulla kävi niin, että autokaupan myyjä houkutteli moneen otteeseen, että tulisiko mies tekemään päätöstä autosta. En edelleenkään ymmärrä, millä perusteella opettaja-mieheni olisi taitavampi tekemään päätöksen siitä, millä autolla ajan kuin minä itse. Jos hän olisi joku tekniikan ammattilainen, niin sitten ehkä…
Tasa-arvo kirjattiin Saksan Liittotasavallan perustuslakiin jo vuonna 1949. Vasta vuonna 1977 tuli voimaan uusittu avioliittolaki. Vanha oli todella karmea. Silti monet vanhakantaiset elivät sen mukaan.
Kuvittelin Rabenmutterin ja Kinder, Kirche Küche´n jääneen jo menneisyyteen. Omat tyttäreni, miniäni ja tuttavieni tyttäret eivät enää elä vanhan perinteen mukaan ja ovat akateemisesti koulutettuja äitejä ja kokopäivätyössä. Kokopäiväkoulut ja lakisääteinen oikeus päiväkotipaikkaan 1. ikävuodesta alkaen edistävät tasa-arvon toteutumista käytännössä. “Herdprämie´tä” (kotihoidon tukea) maksetaan tietääkseni vain Baijerin vapaavaltiossa. Berliinissä kuuluu olevan vaikeaa löytää päivähoitopaikka lapselle, koska sinne muuttaa niin paljon nuoria perheitä.
Erinomaista, että nyt keskustellaan jo ylimmistä johtopaikoista ja pörssiyhtiöistä. Minusta on kiinnostavaa, että Angela Merkel nuorensi nykyistä hallitustaan pulueensa naisilla. Gottes Mühlen mahlen langsam, sanoo kansanviisaus, mutta pääasia, että ne jauhavat.
Kiitos Katriina kommentista! On hienoa kuulla kokemuksia tasa-arvon kehittymisestä pidemmältä ajalta. Toit myös esiin tärkeitä pointteja perustuslaista. Asenteet, säädökset ja infrastruktuuri kulkevat käsi kädessä.
Rabenmutter sanana on vanhentunut, ehkä muuttunut jo enemmän sarkastiseksi käsitteeksi, jota naiset käyttävät kertoessaan lapsiperhearjen kommelluksista. Se ei kuitenkaan poista sitä, että nainen usein kantaa enemmän vastuuta perhe-elämän ja arjen sujumisesta. Tai sitä että naista voidaan myös syyllistää työssä käymisestä. Tämä lienee tosin totta myös Suomessa ja syyt ovat moninaiset. Myös asenteet istuvat syvässä. “En tietenkään käy enää kokopäivätöissä kun minulla on kolme lasta”, sanoi tuttavani. Itse ajattelen, että eihän se pakollista ole käydä kokopäivätöissä, mutta vuonna 2020 sen pitäisi olla mahdollista.
Meillä on vielä paljon tehtävää 🙂