Moni meistä on ulkomaille lähtiessä elämän tienristeyksessä. Voinko jatkaa työskentelyä siitä, mitä olen ennen tehnyt? Pärjäänkö työelämässä uudessa maassa? Ja mitä oikeastaan haluan tehdä? Sellaisessa tilanteessa voi auttaa vaikkapa uravalmennus. Tapasin Mannheimissa asuvan Laura Lehtolan, joka on systeeminen valmentaja (Systemic Coach) ja kyselin hänen elämästään ja työstään. Ja muuten – Laura valmentaa tällä hetkellä myös minua, joten ”seuraavassa numerossa” seurannee omakohtaisia kokemuksia
valmennuksesta!
Hei Laura, Kerrotko aluksi omasta ulkosuomalaisen tiestäsi. Miten päädyit Helsingistä Mannheimiin?
Mieheni, joka on oopperalaulaja, lähti tuolle ammattikunnalle hyvin tyypillisesti koelauluihin Saksaan. Kävikin niin, että heti ensimmäisellä matkalla tärppäsi, ja hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa Nationaltheater Mannheimin kuorosta. Päätös lähtemisestä piti tehdä käytännössä yhden puhelun aikana, koelauluraadin odottaessa toisessa huoneessa. Tokihan alustava myönteinen asenne muuttoa kohtaan oli jo olemassa, muutenhan mieheni ei olisi kannattanut lähteä koelaulureissulle lainkaan. Olin tuolloin itse töissä Ylen klassisen musiikin toimituksessa tuottajana, ja vaikka työpaikka oli mahtava, oli minulla toteuttamatta vielä
haave asua ulkomailla sekä tunne siitä, ettei tuottajan työ ole se, josta haluan joskus eläköityä. Niinpä päätimme lähteä. Vuosi oli 2017 ja poikamme olivat tuolloin 6- ja 3-vuotiaat.
Miksi päätit ryhtyä juuri valmentajaksi?
Minulle oli selvää, etten aio hakea samoja töitä, joita olin Suomessa tehnyt. Suomessa en olisi ehkä uskaltanut tehdä mitään suuria muutosliikkeitä uran suhteen, mutta muuton myötä ajattelin, että jos en nyt mieti tätä asiaa uudelleen, milloin sitten? Ulkomaille muutto oli loistava tilaisuus luoda nahkansa uudelleen, koska kellään ei ollut minusta ennakkokäsityksiä. Tämä antoi itsellenikin tilaa miettiä, mikä minulta tulee luonnostaan, mikä tekeminen on sellaista, missä olen vahvimmillani, ja mistä myös itse nautin. Tein paljon
itsetutkiskelua ja kävin myös valmennuksessa. Prosessi oli pitkähkö, mutta kun löysin valmentamisen – itse asiassa valmentajani sanoi sen ensin ääneen – se oli heti siinä. Tajusin, että tämä on juttuni. Kun opinahjoni Heidelbergissä lisäksi yhdisti psykologiaa, filosofiaa ja taidetta opinto-ohjelmassaan, olin seitsemännessä taivaassa: kaikkien niiden asioiden äärellä, joista olin aina ollut kiinnostunut.
Olin oikeastaan jo päättänyt ryhtyä opiskelemaan valmennusta, kun minulle tarjottiin henkilöstöpuolen töitä mannheimilaisesta digiagentuurista, joka oli minulle tuttu käännöstöiden kautta. Olen tehnyt opintojen ja sittemmin omien valmennusten ohella siellä töitä kehittäen firman henkilöstötoimintoja.
Valmennat työssäsi erilaisia ihmisiä eri elämäntilantilanteissa. Millaisia tehtäviä työhösi kuuluu?
Olen keskittynyt valmentajana kahteen pääryhmään: expatteihin sekä luovien alojen ammattilaisiin ja johtajiin. Minulle on tärkeää saada tukea näitä kahta minulle läheistä ryhmää elämän ja uran käännekohdissa. Valmentajan ei ole pakko tietää valmennettavansa alasta tai kokemuksista mitään, mutta koen vahvuutena, että olen tuntenut omissa nahoissani, minkälaisia haasteita nämä ihmiset saattavat kohdata.
Pääosan ajastani käytän siis valmentamiseen. Valmennukset ovat yleensä verkossa, sillä asiakkaani ovat ympäri maailmaa. Yksi valmennuskerta kestää tyypillisesti 1,5 tuntia, ja siinä ajassa käymme jotain ajankohtaista teemaa läpi joko kysymysten tai erilaisten harjoitteiden avulla. Loput ajastani käytän markkinointiviestintään (nettisivujeni kehittämiseen, somettamiseen, mainontaan jne.) ja ihan puhtaasti myyntiin: otan yhteyttä paikkoihin, joissa minusta olisi kiinnostavaa valmentaa.
Asiakkainasi on paljon suomalaisia asiakkaita, jotka etsivät jalansijaa Saksassa. Millainen on tyypillinen tilanne, jossa valmennus voi auttaa suomalaista työnhakijaa Saksassa?
Tyypillinen tilanne on esimerkiksi se, että on lähdetty puolison työn perässä Saksaan, ja alun totuttelu- ja seikkailuvaiheen jälkeen tulee tunne, että haluaa itsekin löytää oman ammatillisen paikkansa uudessa maassa. Silloin valmennuksen avulla voi löytää suunnan, joka innostaa ja tuntuu pitkäjänteisesti oikealta. Yllättävän paljon on tullut vastaani myös tilanteita, jotka tähtäävät toiseen suuntaan eli paluumuuttoon Suomeen.
Molemmissa tapauksissa valmennus voi auttaa urasuunnan löytymisen lisäksi myös sen pohtimisessa, miten muutos voisi sujua niin, että koko perhe voi hyvin – systeemisessä valmennuksessa kun otetaan yleensä henkilöä ympäröivä kokonaisuus huomioon.
Anna vielä tähän loppuun parhaat valmentajat vinkit, miten ”selvitä” työelämässä Saksassa.
En aina pääse valmentajana antamaan vinkkejä, koska yritän ohjata valmennettaviani löytämään itse omat vastauksensa. Joten nyt pääsen kerrankin vinkkaamaan oikein sydämen pohjasta, mahtavaa!
Ensinnäkin, työnhakuprosessiin kannattaa suhtautua vakavasti ja valmistautua huolella: tarkistaa, että CV on aukoton, ottaa hakemuskuva ammattikuvaajalla ja hoitaa liitteet (työ- ja opiskelutodistukset) kuntoon. Tee rekrytoijalle palvelus ja tallenna koko paketti liitteineen yhdeksi pdf-tiedostoksi. Kun kutsu haastatteluun tulee, ole valmiina: tutustu firmaan hyvin ja mieti myös, mitä itse voit kysyä. Saksalainen arvostaa huolellista valmistautumista!
Suomalaisena saatat tuntea olosi välillä Muumilaakson hippiäiseksi, joka haluaa vain, että kaikilla on hyvä olla ja että jos idea on kiva, aina löytyy keino toteuttaa se.
Kun saat ensimmäisen työpaikan Saksassa, älä häkelly palavereissa siitä, että kaikki haluavat sanoa mielipiteensä monin sanoin. Äläkä varsinkaan siitä, että ehdottaessasi jotain saatetaan sanoa hyvinkin suoraan, että tuohan on ihan paska idea. Ole valmis perustelemaan – tai niele tuomio nopeasti, ja ei kun uusia ideoita kohti. Kun kollegasi ottavat avoimesti yhteen tavalla, joka suomalaisesta vaikuttaa jo täydeltä sodalta, älä hämmenny, kaikki on unohdettu kokouksen jälkeen. Opit arvostamaan suorasanaisuutta, se on loppujen lopuksi rehellisyyttä ja toisen arvostamista.
Suomalaisena saatat tuntea olosi välillä Muumilaakson hippiäiseksi, joka haluaa vain, että kaikilla on hyvä olla ja että jos idea on kiva, aina löytyy keino toteuttaa se. Pidä se! Juuri inhimillisyys, tunneäly, innovatiivisuus ja optimistisuus ovat niitä asioita, joita me suomalaiset voimme tuoda saksalaiseen työelämään.
Täältä pääset Lauran sivuille: Laura Lehtola Coaching
