Posted on 1 kommentti

Lauran lopputyö syntyi Stuttgartissa

Laura Vahteran lopputyö syntyi Stuttgartissa

Laura Vahtera opiskelee liiketaloutta Laurea ammattikorkeakoulussa Vantaalla. Hän teki lopputyönsä ”Etätyöntekijän työhyvinvointi” pienessä, saksalaisessa yrityksessä Aquapura Systems GmbH, joka sijaitsee Stuttgartin liepeillä Herrenbergissä. Saksaan Laura oli lähtenyt lukuvuodeksi opiskelijavaihtoon syksyllä 2016 opiskeltuaan vain vuoden. Elokuussa 2017 hän aloitti opintoihin pakollisena kuuluvan harjoittelun vaihtoyliopistonsa DHBW Stuttgartin kansainvälisessä toimistossa. Hän valmistuu tänä kesänä. Kyselin Lauralta, miten lopputyö syntyi.

Yleistä lopputyön tekemisestä löytyy täältä.

Miten lopputyön aihe konkretisoitui?

Olin pari kuukautta töissä firmassa, johon tein opinnäytetyöni ja minulle oli jo tarjottu mahdollisuutta tehdä opinnäytetyö heille. Tutustuttuani yritykseen ja sen ilmapiiriin huomasin muutaman asian, joita voisi kehittää. Minulle annettiin opinnäytetyön suhteen hyvin vapaat kädet ja tein ehdotuksen aiheesta yrityksen johtajalle. Hän piti aiheesta ja koki sen olevan tarpeellinen yritykselle. Olen kiinnostunut henkilöstöhallinnosta, joten sain tehtyä opinnäytetyöni sen alle, joka motivoi kovasti. En usko aiheen valinnan olevan isommissa yrityksissä näin vapaata, kuin omalla kohdallani oli.

Miten yhteistyö Suomen ja Saksan välillä toimii?

Työnantajan ja yliopiston välillä ei ollut kontaktia, hoidin asiat molempiin suuntiin itse. Aluksi solmittiin sopimus työnantajan ja minun ja koulun välillä. Paperit olivat tietysti suomeksi, joten käänsin ne. On kuitenkin huomattava, että yritys on hyvin pieni. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Daimler voisi olla yliopistoon enemmän yhteydessä. Kouluni Suomessa tuki tavoitteitani ja opettajat auttoivat järjestämään asiat niin, että pystyin jäämään pidemmäksi aikaa.

Haasteita oli kuitenkin myös. Kirjoitin opinnäytetyön suomeksi ja se julkaistiin Suomessa. Halusin tekemäni tutkimuksen olevan sellainen, että sen tuloksia voidaan hyödyntää myös saksalaisessa yrityksessä, joten en voinut kirjoittaa opinnäytetyötä täysin suomalaisesta näkökulmasta. Oli siis tärkeää perehtyä siihen, miten opinnäytetyöhön liittyvät käsitteet ja aiheet (Etätyö ja työhyvinvointi) on määritelty Saksassa. En voi esimerkiksi kirjoittaa siitä, miten Suomen kaltainen työterveyshuolto puuttuu ja kuinka se vaikuttaa työhyvinvointiin, kun Saksassa asia on järjestetty eri tavalla, kuin Suomessa. Myös työhyvinvoinnin rooli tuntui olevan hyvin erilainen, kuin Suomessa on totuttu. Kulttuurin tunteminen etukäteen helpottaa erityisesti aiheissa, joissa on kyse ihmisistä ja tuo myös uskottavuutta opinnäytetyölle.

Tein lopuksi opinnäytetyöstäni yritykselle käännöksen, jossa selitin lyhyesti tärkeimmät asiat englanniksi, sekä esittelen lopulliset tulokset.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi ja luuletko, että kokemus avaa sinulle ovia Saksassa?

Valmistun tänä kesänä ja olen jäämässä Saksaan asumaan vielä joksikin aikaa. Haluan etsiä täältä töitä, mieluiten henkilöstöhallinnon parista. Toivon, että kokemus saksalaisesta yrityksestä avaa ovia ja toivon myös, että opinnäytetyön aihe avaisi ovia erityisesti henkilöstöhallinnon parissa. Jossain vaiheessa haluaisin tehdä vielä maisterin tutkinnon. Saksan kokemusteni jälkeen olen vielä enemmän kiinnostunut työskentelemään kansainvälisten asioiden parissa.

Millaisia neuvoja annat opiskelijoille, jotka harkitsevat gradun tai lopputyön tekemistä Saksassa?

Neuvoisin olemaan aktiivinen ja hyödyntämään mahdollisia yhteyksiä. Yhteyksien kautta sain myös oman paikkani, tosin monen sattuman kautta. Yliopistoilla Suomessakin saattaa olla yhteyksiä kouluihin tai yrityksiin, jotka tarjoavat lopputyöpaikkoja. Minulle annettiin vapaat kädet opinnäytetyön kanssa, mutta tiedän monia saksalaisia opiskelijoita, joiden opinnäytetöiden aiheet olivat erittäin tarkkaan rajattuja yrityksen puolelta. Tähän kannattaa varautua. Yritysten nettisivuilla tarjotaan opinnäytetyöpaikkoja, niistä on hyvä aloittaa. Itselläni ei ole tästä kokemusta, mutta monet työelämässä olevat opettajat täällä Saksassa kehottivat myös ottamaan suoraan yhteyttä yrityksissä työskenteleviin henkilöihin ja kysymään, olisiko jotain mahdollista järjestää, vaikka ne eivät yrityksen nettisivuilla olisikaan.

Monelle täällä tulee Suomesta mieleen ensimmäisenä kylmä sää sekä loistava koulutus. Tämä on jokaiselle suomalaiselle opiskelijalle vahvuus, joka kannattaa mainita.

Posted on Jätä kommentti

XING osa 2: Työnhaku ja verkostoituminen

Xing on saksalainen annatillinen verkosto.

XING on saksalaisten oma LinkedIN – digitaalinen ammatillinen verkosto, jonka kieli on saksa. Eri alojen ammattilaiset etsivät ja löytävät palvelun kautta työpaikkoja, työntekijöitä, tehtäviä, yhteistyökumppaneita, neuvoja tai liikeideoita. Verkostolla on yhteensä 13 miljoonaa käyttäjää DACH-alueella. (vs. LinkedIN n. 10 milj. käyttäjää.)

Ensimmäisessä osassa kävin läpi XING-profiilin pääkohdat ja mitä niihin voi kirjoittaa. Juttu löytyy täältä: XING osa 1: Profiilin luominen. Pelkkä profiilin perustaminen ei kuitenkaan aina riitä työn löytämiseen, vaan omaa näkyvyyttään XINGissä voi edistää aktiivisesti vaikkapa verkostoitumalla keskusteluryhmissä tai etsimällä mielenkiintoisia yritysprofiileita ja rekrytoinnista vastuussa olevia henkilöitä ja verkostoitumalla näiden kanssa.

Vitamin B – Verkostoidu ryhmissä

Kun saksalainen puhuu ”Vitamin B:stä” ammatillisissa yhteyksissä, hän tarkoittaa suhteita – Beziehungen. Hyvät suhteet ovat usein uuden työpaikan löytymisen keskiössä. Unohda suomalainen ”yksin on pärjättävä”-mentaliteetti ja ota apu vastaan! Kun itse hain töitä, minulle jakoivat kontaktejaan mm. naapuri ja lapseni luokkakaverin isä. Jos olet vasta muuttamassa tai juuri muuttanut Suomesta Saksaan näitä ”luonnollisia kontakteja” ei ole – mutta niitä voi löytyä XINGistä!

XINGin tärkeimpiä kokoontumispaikkoja ovat ammatilliset ja paikalliset ryhmät. Kun profiilisi on kunnossa, sopivia verkostoitumispaikkoja kannattaa hakea oman ammattiryhmän keskeisillä nimikkeillä ja termeillä sekä oman kotipaikkakunnan/toivepaikkakunnan nimellä. Myös suomalaisille on ryhmiä XINGissä. Ensimmäiset kontaktit voit löytää vaikka näistä!

Pari vinkkiä keskusteluun ryhmissä:

  • Kuuntele ensin ja tarkkaile miten oma viiteryhmäsi keskustelee ammatillisista asioista
  • Asijantuntijuus on saksalaisessa ammatillisessa keskustelussa tärkeää ja omaa vihreyttä tai ammatillisia heikkouksia ei kannata korostaa. Pidä mielessä oma henkilöbrändi – työnantajat löytävät keskustelunavauksesi myöhemminkin 🙂
  • Kysele, osallistu ja muista kiittää vastauksista!
  • Jos saksasi on vielä huonoa, oikoluetuta viestisi tai mieti haluatko osallistua mieluummin englanniksi. Ammatillisissa yhteyksissä kielivirheet voivat luoda väärän vaikutelman, vaikka olisitkin ulkomaalainen.

Miten sinut löydetään XINGistä?

Jenny Laitinen
Jenny Laitinen käyttää XINGiä rekrytoinnin työkaluna.

Suomessa sanotaan usein, ettei kukaan tule sinua kotoa töihin hakemaan. Mutta tulisiko sittenkin, jos XING-profiili on kunnossa? Kyselimme HR-puolen näkökulmaa asiaan Jenny Laitiselta, joka työskentelee strategisena konsulttina Bureau Veritaksella Hampurissa. Hänen vastuualueensa on Pohjois- ja Itä-Euroopan alue ja päivittäisiin työtehtäviin kuuluu johdon strateginen konsultointi, aiheina mm. Scheinselbständigkeit* ja siihen kuuluvat lainmuutokset, sopimukset, rekrytointi ja maiden välinen projektikoordinointi. Sen lisäksi hän tekee työhaastatteluja ja etsii sopivia työntekijöitä mm. XINGin avulla.

Millainen XING-profiili herättää mielenkiintosi?

Profiiliin kannattaa panostaa ja varsinkin työnkuva täyttää sekä historia, että mitä on tehnyt aikaisemmin. Jos profiilissa on ainoastaan työnimike, mutta ei sen enempää, ei profiili juuri herätä kiinnostusta. Työnimike voi käsittää ihan mitä tahansa, eikä kerro sen enempää tiedoista ja taidoista. Mitä enemmän tietoa, sitä parempi, mutta kannattaa olla rehellinen. Jos ei ole koskaan neuvotellut sopimusta, ei sitä kannata laittaa profiiliin, sillä selviää ennemmin tai myöhemmin.

En kiinnitä huomiota kun meille oleellisiin hakusanoihin, eli en osaa tarkkaan sanoa mitä kannattaa käyttää ja mitä ei – riippuu alasta ja mitä etsii. Jos joku on ”teamfähig” niin mielummin laittaa sen sinne kun jättää laittamatta, vaikka se on sitä perussanastoa mitä löytyy vähän joka puolelta.

Kuva ei ole pakollinen eikä oleellinen, sen perustella ei valita ketään, mutta se antaa profiilille toki tietyn ammattimaisuuden ja tekee siitä persoonallisemman. Moton voi ihan yhtä hyvin jättää pois. Profiilin olisi hyvä olla ajantasalla eikä monen vuoden takainen. Kannattaa myös laittaa suoraan jos etsii töitä tai jos ei halua, että otetaan yhteyttä niin säästyy sekä kandidaatti että potentiaalinen työnantaja vaivalta.

Onko sinulle HR-ammattilaisena väliä, onko työnhakijan XING-profiili ”Basis” vai ”Premium”?

Sillä mitä jäsenyyttä käyttää ei ole väliä, työnhakija tai muuten vaan Xingiä käyttävä ei välttämättä tarvitse Premiumia. Työnhakija ei käytä sitä välttämättä ammattimaisesti verkostoitumiseen ja usein Premium-käyttäjän profiilin maksaa työnantaja. Viestittely onnistuu myös basis-käyttäjän kanssa ihan hyvin.

Miten käytät XINGiä HR-markkinoinnissa?

Esim. jakamalla tietoa etusivulla (”was gibt’s neues?”), jakamalla ryhmissä joko meidän työilmoituksia tai muuta sisältöä meidän Karriere-sivuilta tai muuten vaan tietoa firmasta, sekä jakamalla meidän firman julkaisuja vaikkei ne varsinaisesti liity HR-tehtäviin.

Miten työnhakija voi löytää XINGstä työpaikkoja?

Töitä voi löytää virallisista ilmoituksista, oman alan ryhmistä tai ottamalla rohkeasti yhteyttä HR-ihmisiin. Moni työntekijä on päätynyt meille töihin ihan laittamalla viestiä, josko olisi tarvetta alan xy osaajalle.

Miten käytät XINGiä itse ammatillisessa verkostoitumisessa?

Olen jäsenenä oman alan ryhmissä (mm. Arbeitsrecht, Employer Branding), joissa voi joko keskustella tai jakaa tietoa sekä ottaa yhteyttä muihin osaajiin. Myös verkostoitumalla tapahtumien jälkeen saa omaa osaajien verkkoa laajennettua.

Vinkkisi työnhakuun XINGin kautta?

Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä firmojen HR-alan ihmisiin tai päättäjiin tai verkostoitua ryhmien kautta. Usein ihan smalltalkin kautta voikin löytyä yhteinen sävel ja sitä kautta työpaikka. Ja jos ei heti tärppää niin onpa jo ainakin kontakti firmassa.

* Scheinselbstständigkeitiksi nimitetään työnantajan ja työn suorittajan suhdetta, joka on käytännössä kuin normaali työsuhde, eli työntekijä käyttää koko työaikansa työnantajayrityksen tehtävän hoitamiseen. Työstä on kuitenkin sovittu ikäänkuin työntekijä olisi itsenäinen ammatinharjoittaja. Scheinselbstständigkeit on laissa kielletty.

Posted on Jätä kommentti

Haastattelussa klovneriakouluttaja Sirkka Remes

Sirkka_Remes_Työpaikka_Saksassa Sirkka Remes. Kuva: Heiko Marquardt

 

Sirkka Remes
Sirkka Remes. Kuva: Heiko Marquardt

Kymmenisen vuotta Berliinissä asunut Sirkka Remes on ehtinyt työskennellä Saksassa yliopiston tutkijana sekä erilaisissa toimisto- ja asiakaspalvelutehtävissä. Sitä ennen hän on opiskellut näyttelemistä Ranskassa, kirjoittanut pakinoita Savon Sanomiin ja tehnyt väitöskirjan kirjallisuustieteestä. Muutama vuosi sitten hän ryhtyi päätoimiseksi klovneriakouluttajaksi. Nyt hän etsii ohelle osapäivätyötä. Mietin Sirkan haastattelua jutuksi työstäessäni, että tarinahan olisi ihan romaanin arvoinen. Romaanikin on Sirkalla jo työn alla.

Mutta aloitetaan alusta!

Miten päädyit Saksaan?

Olin asunut kymmenisen vuotta Ranskassa, kun tyttäreni syntyi. Saksalainen miesystäväni oli jo monta kertaa haikaillut takaisin Berliiniin, jossa hän oli aikaisemmin asunut ja jossa minunkin uskoi viihtyvän. Talouslama vauhditti päätöstä. Asuimme Ranskassa viimeksi Loiren laaksossa, jossa laman iskettyä ei miehelle enää ollut töitä. Minä olin juuri saanut väitöskirjani valmiiksi samaan aikaan kun vauva syntyi, joten olin vapaa lähtemään. Muistan loppuikäni sen kauniin vappuaamun, kun pakkasin vauvan ja kamppeet mukaan, nousin junaan ja sanoin hyvästit idylliselle pikkukaupungille.

Maan vaihdokset ovat olleet kohdallani hyvin erilaisia, koska elämäntilanne ja lähdön syyt olivat täysin erilaisia. Ranskaan lähdin ensin väliaikaisesti opiskelemaan, sitten ”siipiä kokeilemaan” ilman ennakkosuunnitelmaa tai tietoa oleskelun kestosta. Saksaan muutto oli sikäli vähemmän rankka, etten ollut yksin. Toisaalta Saksa ei ollut maa, jonka olisin itse valinnut, ja muutimme juuri talouskriisin aikaan silloin vielä köyhään ja korkeasta työttömyydestä kärsivään Berliiniin, joten alkua värittivät huolet. Jos Etelä-Ranskaan lähtö oli nuoruuden suuri seikkailu, niin Berliiniin muutto vauvan kanssa oli jonkinlainen aikuisuuden tulikaste.

Miten päädyit perustamaan nykyisen yrityksesi?

Alunperin oli mieheni idea, että tarjoaisin klovniopetusta Berliinissä. Ensimmäiset markkinointiyritykset olivat aika amatöörimäisiä, mutta kolmannella kerralla kävi säkä ja minulle soitti toimittaja, joka teki koko sivun jutun yhteen Berliinin suurimmista lehdistä. Muuten alkuunpääsy oli kovan työn takana. Kun muuta työtä ei ollut, opettelin tekemään internetsivuja ja luin internetistä online-markkinoinnin perusteita. Joskus sanonkin, että olen pakkoyrittäjä unelma-ammatissani.

Onni oli matkassa myös silloin, kun työvoimatoimistossa kohdalleni sattui harvinaisen mukava ihminen joka, sanoi: ”Kun te puhutte klovnikursseistanne, teidän silmänne loistavat.” Virkailija tarjosi minulle mahdollisuutta starttirahaan. Hakeuduin neuvontaan, hain ja sain starttirahan ja pystyin jonkin aikaa keskittymään  pelkästään klovnikurssieni kehittämiseen ja omiin esiintymisiin.

Saksassa yrittäjäksi ryhtyminen oli yksinkertaista. Tämä ei päde joka alalla, mutta jos harjoittaa sellaista toimintaa, johon ei tarvita liiketoimintalupaa, täällä on helppoa kokeilla yritystoimintaa ensin pienimuotoisesti. Koska opetan klovneriaa ja olen opiskellut näyttelemistä, minulla oli täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhdyttyäni onni päästä taiteilijoiden sosiaalikassaan, jota valtio subventoi. Monien muiden freelancerien ja yksinyrittäjien ongelma on se, että sairasvakuutusmaksut ovat pienituloiselle kohtuuttoman korkeita. Sosiaalivakuutusta sen sijaan Saksassa ei tarvitse maksaa, jos ei työllistä muita kuin itsensä, ja liikevaihtoveron alaraja on myös paljon korkeampi kuin Suomessa. Varjopuoli on se, että pitemmän sairauden tai työkyvyttömyyden kohdatessa yrittäjä on huonosti suojattu.

Kerro kokemuksiasi yrittäjyydestä.

Kursseilleni tulee kaikenikäisiä ihmisiä opiskelijoista eläkeläisiin ja hyvin erilaisista syistä. Jotkut haluavat tosissaan näyttämölle klovnihahmossa, toiset haluavat tutustua itseensä paremmin tai päästä esiintymispelostaan klovnerian avulla.

Yksinyrittäjänä joudun jatkuvasti pohdiskelemaan ikuista ristiriitaa vapauden ja turvallisuuden välillä. Se tunne, kun olen itse markkinoinut ja järjestänyt kurssin, kun  kurssi tulee melkein täyteen ja saan nähdä, miten ihmisistä kuoriutuu uusia puolia esiin ja miten onnellisina he lähtevät kurssilta… ja miten paljon nauramme yhden viikonlopun aikana! Kuitenkin heti seuraavana päivänä alakulo ja epäilys saattaa vallata mielen. Toimeentulo on epävarmaa ja tällaisessa ammatissa vastoinkäymiset tuntuvat erityisen raskailta, koska kyse on paljon enemmästä kuin vain leivän hankkimisesta. Joskus on henkisesti helpottavaa, kun on yrittäjyyden rinnalla toinen osa-aikatyö, jossa asiakkaalle voi sanoa, että tähän päätökseen en valitettavasti voi vaikuttaa. Yksinyrittäjänä en koskaan voin sanoa, että olen täällä vain töissä.

Mitä olet oppinut työvuosista Saksassa?

Olen ennen kaikkea ihmisenä muuttunut sosiaalisemmaksi ja saanut itseluottamusta. Yritän olla hermostumatta niistä asioista, joihin en voi vaikuttaa, ja keskittää tarmoni sellaisiin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Tämä pätee sekä työelämään että kaikkeen muuhunkin. Palkkatyön turvallisuuden ja yksinyrittäjän vapauden välistä vastakohtaa kuvaa aika hyvin Eino Leinon runo: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.” Itsensä työllistämiseen tarvitaan sitkeyttä, hyvät hermot ja halua rämpiä umpihangessa.

Saksan kokemuksiini kertyi tällä viikolla uusi lisä, kun sain irtisanomisen osapäivätyöstäni start upissa. Asiakaspalvelu siirrettiin toiseen toimipisteeseen, mutta asiasta ilmoitettiin työntekijöille vasta viikkoa ennen uuden osaston avaamista. Huhumylly kyllä toimi. Positiivista on se, että sain vapautuksen tehtävistä siihen asti, kun irtisanominen tulee voimaan. Jos joku tietää hyvän puolipäiväisen työn Berliinissä, laittakaa viestiä tulemaan!

Kerro joku hauska sattumus Saksan vuosien varrelta

Yhdessä työssäni suomensin tekstiä asiakastyytyväisyysportaaliin. Automaattiset viestit oli suunniteltu muotoon Herra/Rouva Sukunimi. Kun selitin, että Suomessa ei käytetä herra ja rouva -titteleitä, yrityksen johto ei ensin halunnut uskoa tätä. Asiaan haettiin varmistus talon ulkopuolelta. Titteleiden poistaminen aiheutti melkoista hämminkiä, koska pelkän sukunimen käyttö ilman titteliä ei sekään kuulostanut hyvältä. «Päivää Romppainen» tai «Hyvä Huttunen» olisi ollut automaattisessa viestissä niin outo tervehdys, että päädyimme lopulta nimettömään puhutteluun «hyvä vastaanottaja».

Mikä on mielestäsi tärkeää työn hakemisessa Saksasta?

Työnhakukanavat ja -muodollisuudet vaihtelevat hyvin paljon toimialoittain ja yrityksen koon mukaan. Yleisesti Saksassa pätee sama kuin muuallakin että pitää aina korostaa CV:ssä ja hakukirjeessä sitä mikä on olennaista kyseiseen tehtävään. Nykyisin työnhakumapit ovat onneksi jäämässä historiaan ja hakemukset voi yleensä lähettää sähköpostitse.  Suuntaus on  epämuodollisempaan suuntaan. Start upeissa sinuttelukulttuuri leviää jo työnhakuvaiheeseen. Julkiseen sektoriin taas pätee sama kuin muuallakin eli moniin työpaikkoihin on usein turha hakea silloin kun ilmoitus on julkaistu. Silloin ne on yleensä jo käytännössä luvattu jollekulle.  Joillakin aloilla ainut keino saada töitä on ottaa suoraan yhteyttä ihmisiin, jotka voisivat olla kiinnostuneista omasta osaamisesta.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka hakevat töitä Saksasta?

Etelä-Saksassa on enemmän valinnanvaraa työpaikkojen suhteen,  mutta lastenhoidon järjestäminen saattaa siellä olla vaikeaa. Useimmiten työpaikkoihin etsitään ihmisiä, joilla on aikaisempaa kokemusta mahdollisimman samanlaisesta tehtävästä. Monet myös rekrytoivat mieluiten ihmisiä, joilla on samanlainen tausta kuin heillä itsellään. Maahanmuuttajan on usein helpompi päästä yritykseen, jossa rekrytoijat ovat itsekin ulkomaalaisia tai ainakin maahanmuuttajien lapsia.

Fange deinen Clown. – Clownfischerei

Clownfischerei -blogi

Posted on Jätä kommentti

Kannattaako verkkokauppa Saksassa?

Ellinoora Neitolan verkkokauppa Saksassa
ellinoora Neitola verkkokauppa
Ellinoora Neitola otti ohjat omiin käsiinsä.

Ellinoora Neitola on kotoisin Rovaniemeltä, mutta viimeiset vuodet ennen Saksaan muuttoa hän asui Oulussa ja oli töissä myynnin tehtävissä henkilöstöpalvelualalla. Saksaan hän päätyi sen ”tavallisen tarinan” kautta: Kesällä 2016 Ellinoora tapasi Oulussa braunschweigilaisen Kevinin ja maaliskuussa 2017 hän muutti tämän perässä Saksaan. Skandinaavista designia myyvä verkkokauppa 65°NORD avattiin tänä kesänä. Kyselin Ellinooralta yrityksen synnystä ja verkkokauppiaan arkipäivästä.

Miten idea omasta yrityksestä syntyi?

Olen lähtöisin yrittäjäperheestä ja oma yritys on aina ollut haaveeni. Sisustaminen on myös ollut aina lähellä sydäntäni, mutta oman sisustusliikkeen avaaminen ei tuntunut Suomessa oikealta. En nähnyt sille markkinaa esimerkiksi Oulussa, jossa on jo useita sisustusliikkeitä ja isompia tavarataloja.

En ollut koskaan kertonut tästä haaveesta Kevinille, koska se ei tuntunut siinä elämänvaiheessa realistiselta tai ajankohtaiselta. Hän kuitenkin huomannut innostukseni skandinaaviseen designiin ja viime syksynä hän sanoi, että minun pitäisi muuttaa Saksaan ja perustaa sisustusalan yritys. Sen jälkeen leikittelimme ajatuksella ja lopulta toukokuussa päätimme perustaa yrityksen. Avasimme 65°NORDin verkkoon 1.7. ja tavoitteena on avata myös kivijalkaliike Braunschweigiin ensi vuoden aikana.

65°NORD -nimi tulee Oulun kaupungin sijainnista. Se on paikkakunta missä tapasimme ja missä ajatus yrityksen perustamisesta lähti liikkeelle. Lisäksi se tuntui muutenkin sopivan ytimekkäältä ja kuvaavalta.

Miten hoiditte yrityksen perustamiseen liittyvän byrokratian?

Yritys on rekisteröity Saksaan ja yritysmuotona on GbR. Yrityksen perustamisessa auttoi todella paljon verokonsultti (Steuerberater), jonka halusimme mukaan heti alkuvaiheessa. Hän auttoi meitä muun muassa yritysmuodon valitsemisessa ja erilaisissa sopimusasioissa. Perustimme yrityksen yhdessä avopuolisoni kanssa. En puhunut saksaa ollenkaan tänne muuttaessani ja etenkin kielen kanssa tarvitsin paljon apua. Hän auttoi minua alussa todella paljon myös yrityksen perustamiseen liittyvän byrokratian kanssa. Hän työskentelee kuitenkin päivisin ihan muulla alalla ja päävastuu verkkokaupan pyörittämisestä on minulla.

Mitä kuuluu verkkokauppayrittäjän työpäivään?

Olen yrityksemme ainut kokopäiväinen työntekijä, joten työtehtäviä on hyvin monenlaisia ja myös päivien sisällöt vaihtelevat. Päivittäin hoidan verkkokaupan markkinointia sosiaalisessa mediassa, täytän asiakkaiden tilaukset, kontaktoin yhteistyökumppaneita ja tavarantoimittajia. Teen tuotetilauksia ja päivitän verkkosivuja. Periaatteessa teen siis kaikkea mitä verkkokauppa vaatii pyöriäkseen.

Verkkokauppa on kuitenkin vain osa suunnitelmaanne…

Alusta asti oli selvää, että haluamme avata sekä verkkokaupan että kivijalkaliikkeen. Päätimme aloittaa verkkokaupalla, koska sen avaamisessa riskit ovat pienemmät kuin kivijalkaliikkeen avaamisessa, mutta myös koska minun saksan kielen taitoni ei vielä siinä vaiheessa ollut niin hyvä, että olisin voinut työskennellä yksin liikkeessä.

Pop-up-kauppa
Pop-up-kauppa

Ja koska suunnitelmissa on avata kivijalkaliike Braunschweigiin ensi vuoden aikana halusimme testata liikeideaamme Pop Up -kaupan muodossa. Avasimme Pop Up -liikkeen Braunschweigiin 11.12. ja olemme auki vielä jouluun saakka. Pop Up -liikkeemme sijaitsee Braunschweigin keskustassa SVANEKE Fashion -vaateliikkeen alakerrassa. Pop Up -liikkeen avaamisessa tärkeintä oli löytää hyvä tila ja meillä käi todella hyvä tuuri, että juuri tämä tila sattui olemaan vapaana. Muuten kaupan avaaminen oli melko nopeaa. Kassajärjestelmä korttimaksulla toimii iPadin kautta ja tuotteet saimme tuotua liikkeeseen yhden aamupäivän aikana. Kolmen päivän kokemus Pop Up -liikkeestä on positiivinen ja olemme saaneet tosi kivaa palautetta sekä tuotteista, että liikkeestä. Tuotteemme tulevat tällä hetkellä pääosin Suomesta, mutta myös Ruotsista ja Tanskasta. Kasvatamme valikoimaa koko ajan ja tämän kuun aikana on vielä tulossa mukaan myös uusi brändi NUR.

Entä talouspuoli? Elättääkö verkkokauppa jo sinut?

Verkkokaupan ylläpitämisellä elää kyllä, mutta ihan helppoa se ei ole. Etenkin aluksi on hyvä varautua siihen, että asiakkaiden luottamuksen saamisessa menee aikaa. Myös verkkokaupan avaaminen oli yllättävän haastavaa. Saksalainen lainsäädäntö ei ehkä ole ihan parhaiten verkkokauppoja tukeva. Hankimme heti aluksi myös Händlerbundilta (e-kauppiiden liitto) palvelun, joka takasi sen, että verkkokauppamme on lain mukainen. Monia pieniä yllättäviä ja ärsyttäviä juttuja tuli vastaan, joita emme osanneet edes itse ajatella, joten suosittelen ehdottomasti asiantuntijan käyttämistä, ellei lainsäädäntö ole itselle täysin tuttu.

Puolen vuoden aikana olemme kuitenkin saaneet jo kanta-asiakkaita ja kasvu on ollut hyvää. Uskon, että ensi vuodesta tulee hyvä ja että kivijalkaliikkeen avaaminen tukee verkkokauppaa ja toisin päin.

Millaisia vinkkejä annat muille yrityksen perustamisesta haaveileville?

En osaa kauhean hyvin verrata suomalaista ja saksalaista työelämää, koska olen työskennellyt Saksassa vain omassa yrityksessäni. Suomessa moni käytännön asia hoituu nopeammin ja verkossa, kun täällä esimerkiksi tietoliikenneyhteydet ja esimerkiksi verkkopankki tuntuvat olevan huonompia kuin Suomessa.

Vinkkinä muille yrityksen perustamisesta haaveileville suosittelen ehdottomasti verokonsultin palkkaamista heti alkuvaiheessa. Suosittelen myös rohkeasti kysymään apua muilta asiantuntijoilta sekä samanlaista työtä tekeviltä. Yllättävän moni haluaa auttaa, vaikka jonkinlainen kilpailuasetelma olisikin olemassa.
Olen muutenkin sitä mieltä, että yhteistyö ja verkostoituminen kannattaa aina. Emme olisi löytäneet näin hyvää tilaa Pop Up -liikkeelle, ellen olisi kävellyt SVANEKEen ja esitellyt itseäni sekä yritystäni. Kukaan fiksu ei kieltäydy hyvistä yhteistyöehdotuksista!

Ja ekaa kertaa saamme myös hurvitella lifestyle-blogien hengessä! Ellinoora on nimittäin luvannut Työpaikka Saksassa -blogin lukijoille 10% alennusta koko 65°NORD-kaupan valikoimasta. Alennuksen saa koodilla SKANDI10 ja se on voimassa 31.01.2018 asti. Nyt kannattaa siis ilahduttaa vaikka anoppia suomalaisella designilla. Vielä ehtii pukinkonttiinkin!

(Ps. blogin pitäjä ei saa koodilla ostetuista tavaroista muuta kuin hyvää mieltä, eli tämä ei ole varsinainen affiliate-koodi.)

Posted on 1 kommentti

Toni tuntee hotellien talousasiat

Trainee saksalaisessa hotellissa

Toni Borgström on 28-vuotias restonomi ja kotoisin Lappeenrannasta. Hän opiskeli Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla hotelli- ja ravintola-alaa ja erikoistui matkailun johtamiseen. Saksaan hän muutti toukokuussa 2015. Kyselin Tonilta hänen työstään  Saksasta, ja erityisesti hotelli- ja ravintola-alan trainee-ohjelmasta, johon hän osallistui tänä vuonna.

Miksi lähdit Saksaan?

Lappeenrantalainen lähti Saksaan
Lappeenrantalainen Toni lähti rakkauden perässä Saksaan – päälliskauppaa tuli nousujohteinen ura hotelli- ja ravintola-alalla.

Moni on kysynyt ja ihmetellyt matkan varrella, miksi ihmeessä joku on muuttanut Suomesta Saksaan. On sanottu jopa, että eihän Suomesta ole tarvetta pakolaiseksi lähteä ja muuta sellaista. No yksinkertainen vastaus on tietenkin rakkaus. Olin kesällä 2014 Espanjassa vaihto-opiskelijana ja tyttöystäväni au-pairina. Kesän jälkeen, kun kummallakin oli edessä paluu kotiin, päätimme jatkaa juttua etänä. Hoidin opiskelut kunnialla loppuun ja opiskeluiden ohessa vierailimme toistemme luona.

Heti opintojen päätyttyä halusin kokeilla, millaista elämä ja oleminen Saksassa olisi ja muutin tyttöystäväni luokse Fuldaan, Keski-Saksaan. Siitä sitten ilmottauduin kielikurssille ja sainkin kielen haltuun nopealla tahdilla (minulla oli pohjaa kouluajoilta) ja pääsin työelämään reilun kuukauden työnetsimisen jälkeen.

Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi Saksassa?

Työskentelin hotellissa, Fuldassa. Hotelli oli keskikokoinen, 135-huoneinen kokoushotelli ja olin palvelutiimin jäsen. Aloitin ihan perusjutuilla, eli kokoushuoneiden järjestelemisellä ja ravintolassa tarjoilulla. Viihdyin hyvin pari vuotta, kerrytin kielitaitoa ja alan työkokemusta, mutta huomasin, että siinä hotellissa ei ole mahdollisuuksia edetä johtotehtäviin. Päätin siis etsiä uusia haasteita ja onnekseni sellaisia myös löysin.

Sait paikan Sheraton Frankfurt Congress Hotel:in Trainee-ohjelmasta. Miten hait ohjelmaan?

Trainee-paikan löysin ihan normaalin ilmoituksen kautta internetissä. Lähetin hakemuksen liitteineen ja sain kutsun työhaastatteluun. Hain itse asiassa paikkaa Sales Traineenä, mutta henkilöstöpäällikkö (ehkä onnekseni) huomasi haastattelun yhteydessä, että nykyinen roolini sopisi ehkä miulle paremmin. Haastattelun lopuksi hän sanoi rehellisesti oman mielipiteensä ja ehdotti, että harkitsisin pari päivää, jos haluaisin sittenkin Food & Beverige-puolelle. F&B Manager hoitaa yleensä alansa talouspuolen hommia, organisoimista, suunnittelua ja logistiikkaa. Vähän epäilin aluksi, mutta ilmoitin kuitenkin, että olen kiinnostunut.

Sovimme vielä tapaamisen F&B-Managerin kanssa, jossa tutustuimme puolin ja toisin ja sain kuulla tehtävästä tarkemmin. Pari päivää myöhemmin sain tietää, että saisin aloittaa tehtävässä.

Kerro vielä lisää itse työstä.

Trainee-ohjelma on yhteensä reilun puolen vuoden mittainen ja on siis hotellissa F&B-puolella. Lähtökohtaisesti tarkoitus oli oppia, mitä F&B Manager tekee työssään ja taitoja sitä pestiä varten, mutta loppujen lopuksi olen koko ajan enemmän oppinut taloushallinnon puolta ja enemmän Cost Controllerin tehtäviä.

Nyt ohjelman loppusuoralla voin sanoa, että valinta oli oikea. Erityisesti se taustatyö, mikä hotellissa tehdään ennen tapahtumia oli minulle ennen melko tuntematonta ja trainee-ohjelman kautta olen huomannut, että kyseinen työ sopii minulle erittäin hyvin. Matkailuala ei ollut mikään lapsuuden haave, mutta monien vaiheiden jälkeen löysin alasta intohimoni ja haluan kehittyä lisää ja osallistua matkailun kehittämiseen.

Ja mitä ilmeisemmin olen myös onnistunut tehtävässäni melko hyvin, sillä kirjanpidon esimieheni, hotellin talouspäällikkö järjesti miulle työhaastattelun Marriott Frankfurtissa ja sain sieltä vakituisen paikan Purchasing Supervisorina, eli oisko tuo nyt suomeksi ostopäällikkönä.

Onko suomalaisuus vaikuttanut jotenkin työntekoosi?

Työkulttuuri on melko yhtänäinen mielestäni Suomessa ja Saksassa. Miusta tuntuu, että Suomessa otetaan paljon vaikutteita Saksasta. Ainakin tällä alalla erot ovat todella pieniä. Suomalaisuus tuo miun mielestä tukea ja uskottavuutta työelämässä Saksassa. Suomi tunnetaan täällä hyvänä koulu- ja opiskelumaana ja miusta on tuntunut alusta asti, että työkaverit ovat aina olleet luottavaisin mielin miun kanssa töissä. Aina ei voi sanoa eri lähtökohdista olevista niin.

Mitä haluat sanoa Suomalaisille, jotka miettivät Saksaan muuttoa?

Jos mietit Saksaan muuttoa, töiden, rakkaiden ihmisten tai minkä tahansa syyn takia, rohkeasti vain kokeilemaan! Miun mielestä maiden välillä ei ole kovin suuria eroja. Tietenkin kulttuuriset erot ovat merkittäviä, mutta omakohtaisiin kokemuksiini perustuen suomalaisiin suhtaudutaan positiivisesti. Kieli on tärkeä osata, mutta itsekin tulin alkuun toimeen pääosin englannin kielellä. Suosittelen panostamaan kieleen ja mikäli vain on mahdollista osallistumaan kunnon kielikurssille.

Aiotko jäädä Saksaan?

En osaa vielä sanoa, olenko tullut jäädäkseni, mutta ainakin tällä hetkellä ihan viihtyisästi elelen Hessenissä ja tulevaisuus näyttää kohdaltani melko valoisalta. Kotimaa on kotimaa ja silloin tällöin vaivaa ikävä perheen ja kavereiden luo, mutta onneksi matkustaminen suuntaan tai toiseen sujuu melko helposti. Lisäksi kaikki some-ryhmät, jossa pidetään suomalaisina yhtä ja huolta toisistamme auttavat kotiutumista.

Posted on 1 kommentti

Marcus Honkanen: Palkkatoiveet ja todellisuus

Työpaikka Saksassa: Puhutaanko palkasta - Palkkatoive ja todellisuus

Puhutaanko palkasta?-sarjamme on edennyt kolmanteen, viimeiseen ja voisin sanoa jopa mielenkiintoisimpaan osaansa. Palkkasarjan ensimmäisessä osassa selvitimme, mistä saksalainen palkka koostuu. Sarjan toisessa osassa puolestaan kartoitimme tilastojen valossa, millainen palkkataso Saksassa on. Sarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa lähdemme kokoamaan ensimmäisten osien antia yhteen ja katsomaan, mitä kannattaa ottaa huomioon palkkatoivetta esittäessä.

Haastattelin aiheesta Marcus Honkasta. Hän on kansainvälinen headhunter, joka on erikoistunut suomalaisiin ja saksalaisiin asiakasyrityksiin Euroopan-laajuisesti. 13-vuotisen uransa aikana hän on hoitanut yli 300 ylemmän johtotason hakutehtävää Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa. Hän on osakkaana Bents Honkanen Rosenkranz -yrityksessä, joka on innovatiivinen ja kansainvälinen ”HR Boutique”. Sen erityisosaamisalaa ovat euroopanlaajuiset suorahaut, HR-konsultointi sekä johtotason valmennukset pohjoismaalaisille ja saksalaisille asiakkaille.

Miten päädyit Saksaan ja millainen työhistoria sinulla on?

Marcus Honkanen / Työpaikka Salksassa
Marcus Honkanen

Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi Åbo Akademista, Turusta ja muutin Saksaan kolmetoista vuotta sitten, mukana kaksi matkalaukkua ja sillä samalla tiellä olen yhä. Pääsin konsultin uran alkuun Kienbaumilla, joka on Saksan suurin HR-konsulttiyhtiö. Nousin muutamassa vuodessa kansainvälisen osaston johtajaksi, sitten yhtiön 75-vuotisen historian nuorimmaksi osakkaaksi sekä globaalien suorahakutoimintojen johtoryhmän jäseneksi.

Tein siis aika nopean ”nollasta sataan”-uran, jonka jälkeen aloin kaivata uusia haasteita. Niitä löytyi, kun perustin oman yrityksen kahden partnerini sekä tiimini kanssa. Asiakaskokemuksen maksimoinnin lisäksi yritys edustaa kansainvälistä, kulttuurien välistä kokemusta sekä markkina- ja- toimialaosaamista. Kokenut ja pitkään yhdessä toiminut tiimi työskentelee Düsseldorfista, Helsingistä, Hampurista ja Tukholmasta käsin.

Millainen palkkataso Saksassa on?

Kun puhutaan johdon ja executive-tason tehtävistä niin palkat ovat Suomeen verrattuna huomattavasti korkeammat. Tietenkin tämä riippuu osin toimialasta (esimerkiksi oil & gas, energia, lääketeollisuus ja autoala ovat korkeasti palkattuja aloja ja retail puolestaan alemmalla tasolla). Myös firman omistajarakenne vaikuttaa palkkatasoon. Suuremmat perheyritykset ja konsernit ovat yleisesti ottaen samalla tasolla ja suuria eroja palkkoihin ei synny (kulttuurieroja toki sitäkin enemmän). Pienemmät perheyritykset sekä riskipääomalla rahoitetut yritykset voivat poiketa standardista. Tämän lisäksi myös yrityksen sijainti on tärkeässä roolissa. Isoissa kaupungeissa maksetaan yleensä korkeampia palkkoja verrattuna pienempiin kaupunkeihin ja maaseutuun. München on esimerkki kalliista alueesta ja siten yksi korkeapalkkaisimmista Saksassa. Idässä, esim. Leipzigissa ja Dresdenissä palkat ovat lähinnä alempaa keskitasoa, mikä peilaa myös alueen kustannustasoa. Lisäksi palkkaan voi vaikuttaa lokaatio: Jos esimerkiksi muuten on vaikeaa houkutella haluamiaan osaajia tietylle paikkakunnalle niin firmojen on maksettava yli sen alueen keskiarvon.

Kohtaavatko palkat ja suomalaisten hakijoiden odotukset?

Sanoisin että suomalaiset johtotason henkilöt, jotka harkitsevat Saksaan lähtöä, tulkitsevat markkina-arvonsa hyvin myös Keski- Euroopan osalta, eli suuria ali- tai- ylilöyntejä näen harvoin. Tämä johtuu siitä, että kyseisillä henkilöillä on kokemusta joko kansainvälisistä rooleista Suomessa tai jopa Saksassa asumisesta. Jos odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, konsultoin heitä matkan varrella omalta osaltani ja useimmiten yhteisymmärrys kandidaatin ja päämiehen välillä löytyy.

Millaisia kulttuurieroja saksalaisilla ja suomalaisilla on mielestäsi palkkaan liittyen?

Yleisesti voi sanoa että Saksassa palkoista puhuminen on enemmän tabuteema ja Suomessa avoin kollegoiden sekä ystävien kesken. Suomessa voi tietenkin myös seurata kenen tahansa verollista tuloa muutaman vuoden viiveellä, mikä Saksassa ei ole lainkaan mahdollista. Saksassa palkka ja erilaiset etuudet kuten erityisesti autoetu ovat myös vahvoja statussymboleita, joista ollaan ylpeitä ja niistä pidetään eri tavalla kiinni verrattuna suomalaiseen kulttuuriin.

Miten palkkatoive esitetään Saksassa?

Palkkatoive esitetään Saksassa bruttoansiona ja vuositasolla. Yleensä puhutaan kiinteästä osasta sekä bonusosasta, joten yleensä haastattelussa mainitaan maksimibonus sekä paljonko bonusta yleensä on maksettu. Tässä yhteydessä on myös hyvä mainita millä perusteella bonus ansaitaan. Auto on myös usein osa pakettia johdon tehtävissä ja se yleensä myös selvitetään merkkiä ja mallia myöden. Tämän lisäksi voidaan puhua muista etuuksista (eläke, vakuutukset, muuttokustannuksia) ja työkaluista (puhelin, ipad, laptop). Nykyään Saksassa saatetaan myös keskustella kotitoimistosta ja sen käytön mahdollisuudesta. Joissain yrityksissä on tavallista että perjantai saatetaan viettää sähköpostien ja puhelinpalaverien parissa kotoa käsin ja toisissa vastaava järjestely on täysin mahdoton.

On yleensä hyvä merkki jos palkasta puhutaan haastattelussa sillä se on merkki siitä että yritys on tosissaan palkkaamassa henkilöä ja haluaa selvittää palkkatason, odotukset sekä mahdollisesti koska henkilö voi aloittaa uusissa tehtävissä. Tämä keskustelu kannattaa käydä ja olla konkreettinen nykyisen palkkatason ja odotustason osalta.

Mitä palkkatoivetta miettiessä kannattaa ottaa huomioon?

Pitää olla realistinen sillä riskinä on aina että pelaa itsensä pois jos ylihinnoittelee itsensä. Nyrkkisääntönä neuvotteluissa toimii, että nykyinen palkkataso on lähtökohta ja sen perusteella neuvotellaan palkka uusiin tehtäviin. Realistisesti ja riippuen lähtötasosta voi odottaa 10-30 % korotusta palkkaan ja tämä sitten taas riippuu paljolti siitä onko uusi tehtävä esimerkiksi vastuullisempi kuin aikaisempi ja miten erikoista osaamista ollaan hakemassa. Riippuen bonusmalleista ja muista eduista tämä korotus voi koskea kiinteää palkkaa tai kokonaisansoita.

Pitää huomioida myös muut edut, joita nauttii nykyisessä firmassa tai joita potentiaalinen uusi työnantaja on tarjoamassa (esim. auto, eläkelisä, vakuutukset, muutto tarvittaessa jne.).

Jos on vaikeuksia päästä sopuun palkasta, voi koittaa neuvotella n.s. aloitustason ja sopia, että palkka nousee vuoden jälkeen summalla x. Toinen mahdollisuus on neuvotella kiinteästä bonuksesta esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana.

Entä jos toiveissa on palkankorotus, miten Saksassa toimitaan?

Saksassa seurataan yleensä virallista prosessia joka usein on n.s. „Jahresgrspräch” (vrt. Suomen kehityskeskustelu), jossa keskustellaan mitä ollaan vuoden aikana saatu aikaan firmana sekä omalla vastuualueella sekä kerrataan mahdollisia muita henkilökohtaisia tavoitteita, joita on sovittu esimiehen kanssa. Tämän perusteella sovitaan bonus menneeltä vuodelta, sekä mahdollinen palkankorotus ensi vuodelle. Jos esimerkiksi vastuualue kasvaa niin voi odottaa suurempaa palkankorotusta kuin identtisessä tehtävässä jatkaessaan.

Tähän prosessiin kannattaa valmistautua huolellisesti ja esimerkiksi listata asioita joita on tehnyt tuottaakseen lisäarvoa yritykselle. Tätä dialogia kannattaa myös käyttää tulevaisuuden suunnitteluun sekä omien ambitioiden ja toiveiden kommunikointiin jotta pääsee etenemään haluamallaan tavalla yrityksen sisällä. Parhaassa tapauksessa tämä dialogi on mahdollinen joka päiväisessä esimiesdilaogissa eikä ainoastaan vuoden lopussa kun on tuomion aika. Yleisesti voi sanoa että Saksassa ei mitään saa ilmaiseksi vaan pitää proaktiivisesti tuoda toiveita ja odotuksia esille ja perustella faktoilla sekä tuloksilla.

Tämä prosessi voi olla erilainen pienemmissä perheyrityksissä (adhoc) verrattuna konserneihin tai suurempiin perheyrityksiin joissa yleensä  on standardisoidut HR-prosessit.

Muita tilanteita jossa palkankorotuksesta tai muista mielenkiintoisista palkkioista voi sopia on: kun yritystä ollaan ostamassa ja avainhenkilöt halutaan sitouttaa tai suojata mahdollista irtisanomista vastaan tai jos on ollut veturina työstämässä isoa innovaatioita tai tekemässä isoja kauppoja jonkun tärkeän asiakkaan kanssa.

Onko sinulla muita hyviä työnhakuvinkkejä suomalaisille Saksassa?

Pohjoismainen johtajuus on noususuhdanteessa. Erityisesti Saksassa on murros käynnissä. Hierarkkisuus vähenee ja keskustelevuus lisääntyy ja pohjoismaiset arvot nostetaan esiin. Markkinatilanteesta johtuen saksalaisyritykset pyrkivät tänä päivänä yhä enemmän myös laajenemaan Pohjoismaihin, kasvamaan siellä tai hakevat kasvua kansainvälisiin funktioihin skandi-johtajien avulla. Tätä suhdannetta kannattaa hyödyntää ja etsiä yrityksiä, jotka sopivat tähän profiiliin tai täyttävät paikkaa, jossa suomalaisuudesta ja/tai omasta kokemuspohjasta on hyötyä.

Jos on hakeutumassa Saksaan, kannattaa ehdottomasti opiskella saksan kieltä, sillä se on ensiarvoisen tärkeää Saksassa työskennellessä. Vaikka firmoissa saattaa johtoryhmässä virallinen kieli olla englanti, niin kyllä siitä on kuitenkin hyötyä tai voi muuten olla jopa mahdotonta tai ainakin vaikeampaa löytää sopiva työnantaja.

Jos hakee aktiivisesti töitä Saksasta, kannattaa tehdä oma lista relevanteista aloista, firmoista, funktioista sekä suorahaku-  ja rekrytointifirmoista, joihin oma profiili sopii parhaiten ja sitten aloittaa aktiivinen dialogi sekä verkostoituminen.

BENZ, HONKANEN, ROSENKRANZ
International Executive Consultants GmbH

http://bentshonkanenrosenkranz.com/
info@bentshonkanenrosenkranz.com

Posted on 1 kommentti

Haastattelussa kääntäjä Liisa Heinze

Haastattelussa kääntäjä Liisa Heinze

Tamperelainen Liisa Heinze opiskeli kääntämistä ja tulkkausta Tampereen yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksessa, pääkielenä saksa, sivukielenä ruotsi. Hän tuli Saksaan työharjotteluun 23-vuotiaana vuonna 1986. Työharjoittelu vaihtui työksi ja mielenkiintoisesta harjoittelukohteesta tuli toinen kotimaa. Kyselin Liisa Heinzelta hänen kokemuksistaan työelämästä ja Saksasta.

Milloin muutit Saksaan ja miksi?

Pääsin vuonna 1986 opintojeni loppupuolella 6-viikon harjoitteluun Karlsruhen yliopiston ulkomaantoimistoon. Kolmantena iltana päätin mennä opiskelijaseurakunnan illanviettoon, koska siellä varmaan tapaisi mukavia paikallisia opiskelijoita. Ja niin tapasinkin – varsinkin yhden, joka kanssa on jo hopeahääpäiväkin vietetty. Harjoittelua seurasi vaihtarilukukausi Heidelbergin yliopistossa ja gradun teko heiluriliikenteessä Tampereen ja Karlsruhen välillä.  Valmistuin filosofian maisteriksi, menin naimisiin ja töihin 1988. Lapset syntyivät 1990 ja 1994.

Olet valantehnyt kääntäjä (Vereidigte Übersetzerin).  Mitä se tarkoittaa?

Olen saanut opintojeni ja työkokemukseni perusteella saksalaiselta tuomioistuimelta oikeuden toimia valantehneenä kääntäjänä (Vereidigte Übersetzerin). Saan siis laatia laillisesti päteviä käännöksiä, joita esimerkiksi tuomioistuimet tai yritykset tarvitsevat. Osa asiakkaista on Saksaan muuttavia suomalaisia, jotka tarvitsevat virallisia käännöksiä esim. tutkinnon tunnustamiseen tai oppilaitokseen pyrkimiseen.

Mitä työhösi kuuluu ja mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet?

Laadin virallisia käännöksiä pääasiassa erilaisista oikeudenkäyntiasiakirjoista, todistuksista, testamenteista, sopimuksista jne. Lisäksi käännän monenlaisia asiatekstejä, esimerkiksi käyttöohjeita, pakkaustekstejä ja tarjouskilpailuja yritysten käyttöön.
Minusta on kivaa, jos minulla on suora yhteys asiakkaaseen ilman käännöstoimistoa siinä välissä. Voin kysyä tarkemmin, mihin käännöstä tarvitaan ja selvittää epäselvät asiat. Lämmittää mieltä, jos asiakas sitten kuukausien päästä lähettää viestin, että tutkinnon tunnustaminen onnistui kääntämilläni papereilla. Tylsää on se, että työskentelen yksin, ja lisäksi useimmat käännökset tulevat sähköpostilla ja lähtevät kirjeinä tai sähköpostin liitteinä. Mikä tahansa työ on ajan mittaan ja välistä rutiinia ja tylsää.

Tulkkikeikat tuovat piristävää vaihtelua kirjallisiin töihin. Freelancerina toimimisessa on se hyvä puoli, että voin itse päättää työajoistani ja ottaa työt mukaan vaikka Suomeen.

Nykyään internetissä on tarjolla jos jonkinmoista käännöspalvelua. Miksi kannattaa kuitenkin käyttää oikeaa kääntäjää?

Internetissä on automaattisia ”kääntäjiä”, joiden suomenkielestä ei kukaan ota selkoa. Ei kai niitä kukaan ota tosissaan?

Toinen juttu ovat saksalaiset käännöstoimistot, joista lähes kaikki ovat vain välitystoimistoja, joissa ei työskentele yhtään suomalaista. Toimisto välittää kyselyn kääntäjälle ja toimittaa valmiin suomenkielisen käännöksen asiakkaalle pystymättä tarkastamaan, onko käännös laadukas. Käännöstoimisto ottaa tietenkin välityksestä palkkion. Kääntäjään voi ottaa yhteyttä myös suoraan, esimerkiksi Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (sktl) tai Saksan kääntäjäliiton (BDÜ) sivujen kautta.

Tiedät työsi kautta paljon tutkintojen hyväksymisestä Saksassa. Mikä näissä on suomalaisille erityisen haastavaa?

Monien tutkintojen tunnustaminen on helpottunut viime vuosina huomattavasti. Ongelmattomia ovat esim. sairaanhoitaja, proviisori, lääkäri ja fysioterapeutti. Ikävän yllätyksen kokevat lähihoitajat, joiden kolmivuotinen ammattikoulutus rinnastetaan täällä yksivuotiseen hoitoavustajan koulutukseen (Pflegehelferin, Pflegeassistentin). Tähän asiaan on tulossa muutos lähivuosina. Myös opettajan tutkinnon tunnustaminen on joskus hankalaa, varsinkin jos Suomessa opiskeltuja aineita ei opeteta täällä kouluaineina (esim. ruotsin ja saksan aineopettaja).
Kääntäjähän ei näitä asioita päätä, vaan saksalaiset viranomaiset, ja heidän ratkaisunsa vaihtelevat osavaltiokohtaisesti. Lisätietoa sivuilta www.anerkennung-in-deutschland.de ja hakusanalla eurooppalainen ammattikortti.

Olit myös aikanaan pitkään kotiäitinä. Saksalaisen ”Hausfraun” roolista puhutaan suomalaisittain usein kriittisestikin. Miten koit kotiäitiyden Saksassa?

En ole oikeastaan koskaan ollut ihan pelkkänä kotiäitinä, vaan olen koko ajan tehnyt käännöstöitä siinä ohessa. Aluksi vähän ja lasten kasvaessa enemmän. Nyt lapset ovat lähteneet pesästä, mutta sekä äitini että appivanhempani sairastelevat. Onneksi en ole perheen pääelättäjä, ja voin lähteä tarvittaessa apuun ja tehdä vähemmän käännöksiä.

1990-luvulla naapuristo oli täynnä kotiäitejä, jotka alkoivat käydä osa-aikatöissä vasta, kun lapset olivat vähän isompia. Aina oli seuraa (joskus vähän liikaakin, kun olisi pitänyt ehtiä tehdä töitäkin). Minusta on rikkaus, jos voi viettää aikaa lasten kanssa, kun he ovat pieniä. Tuohon aikaan 1990-luvulla useimmat päiväkodit toimivat vain aamupäivisin ja lapset saivat paikan vasta lähes nelivuotiaina. Eli ei ollut paljon vaihtoehtojakaan. Ja alakoulu päättyi klo 12, ilman kouluruokailua. Yksityinen päivähoitaja, lastenhoitovuoro naapurin kanssa, aupair … ainahan on mahdollista ratkaista päivähoito-ongelma. Kokopäiväpaikkoja oli harvassa, nekin lähinnä yksinhuoltajien lapsille.

Sinulla on oma yritys Saksassa. Onko yrittäjyys sujunut hyvin?

Aloitin yrittämisen ihan pikkuhiljaa lasten ollessa pieniä. Aloittaminen oli todella helppoa, pelkkä ilmoitus verotoimistoon riitti. Verot maksoin alkuun jälkikäteen vuosittain, liikevaihdon kasvaessa verotoimiston määrääminä ennakkoina. Vasta siinä vaiheessa, kun liikevaihto kasvoi yli 17.500 euroon vuodessa, jouduin opettelemaan arvonlisäverotuksen koukerot. Saksan kääntäjäliiton ja verotoimiston ohjeilla siitäkin on selvitty.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka harkitsevat Saksaan muuttamista ja täällä työskentelyä?

Muutto kannattaa suunnitella hyvin, varsinkin, jos on jo vastuuta perheestä.  Nuorenahan voi tulla ensin vaikka kesäharjoitteluun tai aupairiksi ja miettiä jatkoa vasta sitten.

Ota selvää tarvitaanko tutkinnon tunnustamista (koskee lähinnä terveydenhuollon ja opetus- ja kasvatusalan ammatteja).

Opettele saksasta edes alkeet. Paikanpäällä kielitaito kehittyy nopeasti, mutta nollasta aloittaminen on raskasta töitten ohessa. Lapset oppivat kielen nopeasti, mutta itse yrittäisin hommata kouluikäisille lapsille kielenopetusta jo ennen muuttoa. Uimaan voi oppia, kun heitetään yllättäen kylmään veteen, mutta paremmin se sujuu jos on ensin harjoitellut uimaliikkeitä matalassa vedessä. Pelkällä englannilla saattaa pärjätä esim. IT-alan töissä, mutta sosiaalinen elämä jää laihaksi.

Varaudu siihen, että alkuun on paljon menoja: vuokratakuu, muutto, uusien huonekalujen hankinta, lasten koulutarvikkeet jne.

Tietoa saa esimerkiksi Suomi Seuran maaoppaasta ja saksansuomalaisten ryhmistä Facebookissa.

Saksan on liittovaltio, ja esimerkiksi koulujärjestelmä toimii eri osavaltioissa erilailla.

Lisätietoja Liisan käännöstoimistosta: Finntext

Posted on Jätä kommentti

Jorma Mattila pyörittää mediatoimistoa Berliinissä

Saksan liittopäivillä Mattila haastatteli ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Norbert Röttgen'iä (CDU). Aiheena mm. Venäjän pakotteiden tulevaisuus.

Kun YLE luovutti Jorma Mattilalle mitalin 20 vuoden palveluksesta, hän huomasi, ettei ollut tehnyt mitään uutta pitkään aikaan. Niinpä hän luopui pomminvarmasta eläkevirastaan, perusti mediatoimiston ja muutti Berliiniin. Kyselin Mattilalta hänen yrityksestään ja sen toiminnasta Saksassa.

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen kotoisin Kotkasta, mutta henkinen kotiseutuni on Suomen eteläinen rannikko. Eli olen koko Suomessa viettämäni elämäni asunut, opiskellut ja työskennellyt jossakin kohtaa Suomenlahden rannikkoa; Kotkassa, Turussa ja Helsingissä. Tiedän, että siellä jossakin on olemassa se muukin Suomi, mutta minulle sillä ei ole ollut koskaan merkitystä. Satamakaupunki Kotkalla on minun ajattelulleni ollut sellainen vaikutus, että olen lapsuudesta lähtien aina seissyt rannalla. Ajatellut siis, että sen takana, mitä nyt on näkyvissä, on jossakin joku toinen todellisuus. En vain näe sitä. Vielä.

Aloitin lehtiin kirjoittamisen jo ensimmäisen opiskelulukukauteni aikana. Opiskelin aluksi Turun yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä, sosiologiaa, käytännöllistä filosofiaa sekä tiedotusoppia Tampereen yliopiston tutkintovaatimusten mukaan. Myöhemmin täydensin opistojani Helsingin kauppakorkeakoulun lisäksi Bonnin yliopistossa, missä opiskelin taloustieteitä sekä EU-kysymyksiä. Olen opettanut kahdessa yliopistossa, Bonnissa ja Kölnissä.

Suomessa olen työskennellyt ensin muutamissa paikallisissa sanomalehdissä ja paikallisradioiden markkinoille tulon jälkeen Auran Aalloissa Turussa sekä vastaavana uutispäällikkönä, käytännössä päätoimittajana kouvolalaisessa SBC-radiossa. Yleisradion palveluksessa toimin uutistoimittajana, uutispäällikkönä sekä talouden ja EU-kysymysten erikoistoimittajana 20 vuoden ajan.

Miten päätit lähteä Saksaan?

Yrittäjä avartaa alojaan tähyämällä kokonaisuuksia.
Yrittäjä avartaa alojaan tähyämällä kokonaisuuksia: Jorma Mattila kiipesi Saksan korkeimman vuoren, Ylä-Baijerissa sijaisevan Zugspitzen huipulle.

Heräte tuli sitä, kun työnantajani YLE luovutti minulla mitalin 20 vuoden palveluksesta. Tuijotin sitä pinssiä kourassani ja ajattelin, että olen jotenkin tyhmä mies tai huono ihminen, kun en ole keksinyt itselleni mitään uutta tekemistä 20 vuoteen.

Huomasin, että olin tehnyt Ylellä lähes kaikkea. Olin tuottanut radion uutis- ja ajankohtaisohjelmia, TV-uutisia sekä uutisten on-line sivuja niin sanottuna webbivastaavana. Olin kiertänyt Ylen reportterina pitkin Eurooppaa sekä muun muassa Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Intiassa. Näytti siis siltä, että minulla ei ollut Ylellä Helsingissä juuri uutta annettavaa. Eikä Ylellä minulle. Olin oppinut Ylen aikana hyvin paljon. Olin kiitollinen niistä vuosista, mutta tuli vaan raja vastaan, jonka yli oli mentävä kohti jotakin uutta.

Ja toisaalta, olin tuolloin niin selvästi 50 + ikäinen, että minulla oli vielä riittävästi aikaa saada jotakin uutta ja omaa kunnolla jaloilleen ja toimimaan. Tiedostin kyllä riskit. Olin rationaalisesti ajatellen ihan pähkähullu, kun luovuin omasta aloitteestani pomminvarmasta eläkevirasta. Ei silloin eikä sen jälkeen Ylen erikoistoimituksista ole karsittu erikoistoimittajia kadulle.

Saksaan päätin lähteä, koska kaikkina taloustoimittajan vuosina olin analysoinut suuren joukon yrityksiä ja siellä tuli vastaan aina sama sääntö: keskity siihen minkä parhaiten osaat. Minä olen seurannut Saksaa, Saksan politiikkaa ja taloutta, saksalaista kirjallisuutta, musiikkia, elokuvaa ja saksalaista elämänmenoa 1970 -luvun puolivälistä lähtien. Nyt siis yli 42 vuotta. Olen seurannut kaikki Saksan liittopäivävaalit paikan päällä yli 20 vuoden ajan. En puhu ranskaa, en tunne Yhdysvaltoja niin hyvin ja Venäjälle en halua mennä. Parasta siis mennä Saksaan ja keskittyä siihen. Ja toisaalta: minun ikäpolveni suomalaisissa journalisteissa ei ole kovin montaa, jotka puhuvat saksaa ja tuntevat liittotasavaltaa kaikkine taustoineen todella hyvin.

Olin ollut Baijerissa töissä jo kouluaikojeni kesät, olin matkustanut Saksassa niin paljon, että tunsin Saksan maantieteellisesti paljon paremmin kuin kotimaani. Olin opiskellut saksalaisessa yliopistossa ja opettanut kahdessa. Väitän ymmärtäväni helposti mikä saksalaisten päässä liikkuu ja osaavani tulkita saksalaisten toimintatapoja ja pyrkimyksiä niin politiikan, kulttuurin kuin talouden alalla. Valinta oli yksinkertaisesti luonteva.

Mitä haasteita koit Saksaan muuttaessa ja yritystä perustaessa?

Kun perustin osakeyhtiötä, niin tein sen Suomessa, koska yrityksen perustamisvaiheessa olin vielä Ylellä hommissa. Firma rekisteröitiin kuitenkin Helsingin kaupparekisteriin kahdella nimellä, siis myös nimellä Medienagentur Mattila Press AG, koska taka-alalla väijyi ajatus toiminnan hoitamisesta ainakin osan aikaa Saksassa.

Lehdistön ja viestinnän kriisi paheni 2010-luvun alussa kuitenkin niin merkittävästi, että ei ollut mitään ongelmaa ratkaista koko toiminnan keskittämistä yksinomaan Berliiniin.

Yllättävintä minusta oli yksinkertaistenkin asioiden järjestämisen vaikeus Saksassa. Miten hankit toimistotilat. Kuinka valtavan taistelun takana voi olla nettilinjan avaaminen! Joka ikisen byrokraattisen askeleen hoitaminen oli pohjoismaiseen mutkattomuuteen tottuneelle kyllä ensimmäisen toimintavuoden suurin yllätys ja riesa.

Miten löydät asiakkaasi ja verkostoidut?

Journalistiset asiakkaat löydän ajattelemalla journalistisesti. Olen itsekin toiminut vastaavana toimittajana, hoitanut päätoimittajan ja tuottajan tehtäviä. Mutta minusta ajattelutapani on yleistettävissä kaikkeen yritystoimintaan.

Minä en sinänsä myy mitään. Mietin, millaisia ongelmia potentiaalisella asiakkaallani on. Ja miten minä voin tulla paikalle ja kertoa, että tällä tavalla ne ongelmat voidaan ratkaista. Ja että minä ja yhtiöni, koko sen tarjoama skaala alihankkijoita, kontakteja, tietoja ja kokemusta olemme mielellämme avuksi. Teidän, siis asiakkaan olo helpottuu siitä ja voitte miettiä jo huomista. Koska tämän hetken ongelmat on jo meidän yrityksemme ratkaissut.

Journalismin lisäksi yritykseni tuottaa erilaisia yhteyksiä; järjestämme esimerkiksi saksankielisen Euroopan maiden TV-yhtiöille kuvausmatkoja Suomeen avaimet käteen periaatteella. Tai hoidamme Leipzigin Bach-juhlien julkisuustyön Suomen suuntaan. Tai järjestämme suomalais-ruotsalaisen kuvausryhmän videokuvaukset Berliinissä. Toimin myös yhden suomalaisen kirjakustantamon asiamiehenä Saksassa. Firmalla on aika näyttävä amerikkalainen klassikkoauto. Kerran riitti viestintäpalveluksi tuon Chevyn parkkeeraaminen sveitsiläisen vaatefirman liikkeen eteen Berliinissä. Ja Sveitsin lipun kiinnittäminen valmiiksi punavärisen auton nurkkaan.

Media-alan yrittäjänä verkostoidun Saksassa kaikissa tilaisuuksissa, missä on muita saman alan kansainvälisiä toimijoita paikalla. Eli missä nyt vaan kollegat tai saman alan intressin ihmiset tapaavat. Mainitsen esimerkkin’ VAP, eli Verein für Ausländische Presse Berlin. Autan kv. kollegojani Skandinavian ja Suomen yhteyksissä ja he auttavat minua vaikka Puolan tai Brasilian yhteyksissä. Parhaita kiinnekohtia työssäni ovat saksalaiset liittovaltion ministeriöt, kuten Auswärtiges Amt, ulkoministeriö. Käyn sillä paikan päällä keskusteluja usein. Tällä viikolla kaksi kertaa. Erittäin merkittäviä ovat myös lukuisat tieteelliset tutkimuslaitokset, joihin pidän Berliinistä yhteyksiä kaikkialle Saksaan. Saksa on todellakin tutkimusinstituuttien luvattu maa.

Mitä aiot tehdä tulevaisuudessa?

Kun ryhdyin vuonna 2010 aktiivisesti miettimään, mitä teen sinä loppuaikana, mitä minulla on niin sanottua työuraa jäljellä, niin kuvittelin sitä kestävän vielä noin 10-15 vuotta. Nyt ajattelen senkin, kuten niin monta muutakin asiaa, toisin. Uskon, että työskentelen tuntuvasti pidempään. Tämä on yksi puoli yrittäjyyttä. Totunnaiset rajat, kuten eläkeikä, eivät ole niin selviä kuin toisen palveluksessa olevilla. Yrittäjä harkitsee kaiken tilanteen mukaan. Yrittäjyys on kuin myrkky veressä. Paluuta kuukausipalkkaiseen työhön ei enää ole.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka harkitseva yrityksen perustamista Saksaan?

Opetelkaa saksaa, siis saksan kieltä. Älkää tulko Saksaan sillä asenteella, että saksalaisten pitäisi olla jotakin, mitä te toivotte heidän olevan. Tai että saksalaisten pitäisi puhua sitä kieltä mitä te toivotte. Siis yleensä englantia.

Saksalaisilla on vain omat tapansa hoitaa asioita. Älkää missään tapauksessa tulko neuvomaan, mikä on jotenkin oikea tapa. Pikkuinen ripaus fatalismia ja malttia tuottaa helpotusta päivän päätteeksi.

Menkää – siis muutkin kuin journalistit – aina alkuperäisille lähteille. Eli keskustelkaa suoraan saksalasten kumppaneiden kanssa. Älkää lukeko anglosaksisista lehdistä sitä mitä Saksassa tapahtuu. Näen usein miten suomalaisessa viestinnässä toimitukset kertovat tosina väittäminä, mitä Saksassa tapahtuu ja miksi. Ja lähteenä ei ole käytetty muuta kuin brittiläisiä tai amerikkalaisia lehtiä. Tämä antaa vääristyneen kuvan.

Kiertäkää itse eri puolilla Saksaa, jotta varmasti käsitettä sen perustotuuden, että ei ole olemassa yhtä Saksaa. Saksa on liittovaltio, missä erot ajattelutavoissa, mentaliteetissa, uskonnossa, moraalissa, sosiaalisuudessa ja historian ymmärryksessä ovat pohjoismaalaiselle yhtenäiskulttuurin kasvatille toisinaan ylivoimaisen suuret.

Kannattaa myös käyttää pohjoismaista etua. Katsokaa ihmisiä silmiin. Hymyilkää. Antakaa vahvistus jo valmiille positiiviselle kuvalle pohjoismaalaisuudesta, skandinaavisuudesta ja suomalaisuudesta. Saatte ihmiset hyvälle ja luottavaiselle tuulelle – ja asianne hoidettua.

Yhteystiedot:

Jorma Mattila
Independent Media Producer
Business Correspondent 

Medienagentur Mattila Press AG 
Straßmannstraße 12
10249 Berlin
Deutschland
Telefon: +49 30 42022131

Handy: +49 170 5564730
FIN: +358 400 701 387
E-mail-Kontakt: medien@mattilapress.com

Posted on Jätä kommentti

Meri lähti opiskelemaan ja työharjoitteluun Saksaan

Harjoittelu Saksassa / Meri Arola

Meri Arola, 23, opiskelee viimeistä vuotta auto- ja kuljetustekniikkaa Turun Ammattikorkeakoulussa ja on erikoistunut logistiikkaan. Viimeiset kaksi vuotta hän on asunut Saksassa ja suorittanut Automotive and Transportation Engineering -linjan opintoja Hochschule Aschaffenburgissa. Kyselin Meriltä hänen työharjoittelustaan ja opinnoistaan Saksassa.

Miksi halusit Saksaan vaihtoon ja harjoitteluun?

Suurin syy on opiskelemani ala: Koska autoteollisuus on Saksassa niin suurta, halusin kerätä alan kokemusta yhdestä ”maailman johtavasta automaasta”. Toinen syy oli kiinnostus Saksan kieltä ja kulttuuria kohtaan. Olin pitkään halunnut opiskella saksaa ja tiedän sen helpottavan myös työnhakua insinööri- ja autoteollisuusalalla tulevaisuudessa. Kulttuuri viehättää lähinnä siksi, että se on niin samanlainen kuin suomalainen kulttuuri, ja vaikka eroavaisuuksia onkin, minulle tuli nopeasti kotoisa olo.

Missä työnkuvassa toimit Saksassa?

Toimin harjoittelijana IKEAssa Sales & Supply Support -osastolla, joka on osa Ikean logistiikkaa. Työnkuvaan kuuluu siis lähinnä myynnin, varaston ja kuljetusten kontrollointi sekä inventaario.

Työnantajana Ikeasta on pelkkää hyvää sanottavaa. Työtehtävät ovat tosi monipuoliset ja vaihtelevat, työsuhde-edut hyvät ja kaikki on toiminut niinku kuuluukin palkanmaksun, sairaslomien yms. osalta. Johtajat ovat positiivisia, motivoivia ja avuliaita ja tekevät kaikkensa, että työstään hyvin suoriutuneet harjoittelijat saisivat halutessaan vakituisen työpaikan. Työilmapiiri on ihan loistava, kollegat on aina todella avuliaita, vaikka olisi stressaava päivä.

Miten hakemus- ja haastatteluprosessi sujui?

Hakemusprosessi kouluun oli helppo, sillä hain vaihtoon ERASMUS-ohjelman kautta. Maan, kaupungin ja koulun oltua selvät täytettiin hakemukset ja kirjoitettiin motivaatiokirje. Kun oma koulu oli hyväksynyt vaihtosuunnitelman, haettiin vielä vastaanottavaan kouluun erikseen. Hyväksymiskirjeen saavuttua oli vaihtosuunnitelmat asuntoa ja lentolippuja vaille valmiit.

Työharjoittelupaikkaa hain niin, että etsin netistä oikeita työpaikkoja harjoittelun sijaan, koska saksalainen tuttavani käski tehdä näin. Hän kertoi, että useimmat yritykset eivät vaivaudu laittamaan harjoittelupaikkoja nettiin, sillä se vie liikaa resursseja. Löydettyäni mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen (tämä hakemus oli siis ensimmäinen hakemus jonka lähetin tällä tekniikalla, eli hain työpaikkaa, en harjoittelupaikkaa) hain paikkaa kuten mitä tahansa työpaikkaa, mutta ilmoitin hakemukseni lopussa, että mikäli minut valitaan haluaisin ainakin aloittaa tämän työn työharjoitteluna. Tehtävä jota hain oli vaativa, enkä olettanut saavani lainkaan vastausta, mutta yllätyin positiivisesti kun sain kutsun haastatteluun. Haastattelun jälkeen minulle ilmoitettiin, että olisin halutessani tervetullut heille suorittamaan työharjoittelun.

Oletko törmännyt kulttuurieroihin?

Koulusta tulee mieleen yksi hämmentävä tarina. Suomessa ollaan totuttu siihen, että opetuksesta saa ja pitää antaa sekä positiivista, että rakentavaa palautetta. Saksassa näin toimiessamme saimme todella kovat moitteet professorin arvostelusta, sillä täällä se ei ollut lainkaan sopivaa.
Kulttuurieroista suurimmat ovat byrokratia eli lappusota joka paikassa, pankit ja käteisen käyttö ja sit nämä hierarkiaerot työpaikoilla, vaikkakinn omassa työpaikassani Ikeassa näitä ei ole.

Mitä olet oppinut Saksassa?

Suurin muutos mitä olen itsessäni huomannut, on ehkä se, että olen oppinut hyväksymään erilaisuuden ja tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ikävissäkin tilanteissa. Myös arkisissa asioissa on oppinut hyväksymään sen, että lähes kaikki pitää opetella uudestaan, koska asiat eivät toimi niin kuin Suomessa. Esimerkkeinä lääkärissä ja pankissa käynti. Myös kielitaito on karttunut hurjaa vauhtia, sillä lähtiessäni sanavarasto rajoittui kahteen sanaan, Hallo & Danke, nykyään pystyn jopa työskentelemään saksaksi.

Mitä haluat sanoa opiskelijoille, jotka hakevat harjoittelupaikkaa Saksasta?

Aina kannattaa lähteä kokeilemaan kaikkea positiivisin ja avoimin mielin. Ei kannata antaa tittelien hämätä tai pelottaa, sillä ihmisiä niidenkin takana vain on. Suomalaiset on Saksassa erittäin haluttuja työmarkkinoilla ja itsevarmuutta arvostetaan. Harjottelupaikkaa hakiessa helpottaa todella paljon jos on edes saksankielen perusteet hallussa.

Millaisia jatkosuunnitelmia sinulla on?

Aloitan ensi kuussa tekemään opinnäytetyötä, ja tässäkin on toimeksiantajana Ikea. Suunnitelmiini ei ainakaan toistaiseksi kuulu pysyvä paluu Suomeen, sillä opiskeluni ovat siinä vaiheessa, ettei paluulle ole enää tarvetta. Elämä on lähtenyt mukavasti rakentumaan tänne Saksaan, eikä hinkua takaisin Suomeen ole juuri lainkaan.

Posted on Jätä kommentti

Jatko-opiskelija Saksassa

Helmi-Nelli Körkkö Kuva: Riikka Kalmi

Berliiniläistynyt vaasalainen Helmi-Nelli Körkkö valmistui kesäkuussa filosofian tohtoriksi Vaasan yliopistosta kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen alalta, pääaineena saksan kieli ja kirjallisuus. Helmi-Nellin väitöskirja
FINNLAND.COOL. – zwischen Literaturexport und Imagepflege. Eine Untersuchung von Finnlands Ehrengastauftritt auf der Frankfurter Buchmesse  herätti Suomessa mediahuomiota mielenkiintoisen tematiikkansa ansiosta. Väitöskirjassa kulminoituvat monet kulttuuriviennin ja maakuvatyön peruskysymykset. Kyselin Helmi-Nelliltä hänen tutkimuksestaan ja sen sujumisesta, kun yliopisto on Suomessa ja koti Berliinissä.

Miksi päätit lähteä tekemään väitöskirjaa ja miten aihe konkretisoitui?

Opiskelin Saksan kieltä ja kirjallisuutta Vaasan yliopistossa. Sitä kautta päädyin hakemaan harjoitteluun Finnland-Institutiin, jossa pääsin konkreettisesti työskentelemään kulttuuriviennin parissa. Olin jo opiskeluaikana enemmän kiinnostunut kieleen ja kirjallisuuteen liittyvistä yhteiskunnallisista ilmiöistä kuin esimerkiksi lingvistiikasta. Harjoitteluni jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa väitöskirjatutkimuksen. Aihe-ehdotus tuli osittain professoriltani, osittain Fililtä (Finnish Literature Exchange). Suomen teemamaahanketta oli alettu valmistelemaan. Se, että olin juuri työskennellyt kulttuuriviennin parissa antoi osittain sysäyksen tutkia Suomen teemamaahanketta. Varsinainen tutkimusaihe konkretisoitui vasta hiljalleen. Tutkimukseni on siitä erikoinen, että tutkin teemamaahanketta reaaliajassa. Näin ollen esimerkiksi tutkimusmetodit konkretisoituivat vasta hankkeen edetessä. Vastaavia tutkimuksia ei myöskään ole aikaisemmin tehty, jonka vuoksi ei juurikaan ollut valmiita malleja tutkimuksen toteuttamiselle.

Kerro lyhyesti tutkimuksesi tuloksista

Suomen asema Frankfurtin kirjamessujen teemamaana 2014 on yksi suomalaisen kulttuurin kautta aikain suurimmista vientihankkeista. Frankfurtin kirjamessut on maailman suurin kirjallisuus- ja mediatapahtuma ja keskeisin
toimija kansainvälisillä kirjamarkkinoilla. Teemamaa on vuotuisten kirjamessujen yleisö- ja mediamagneetti. Suomen teemamaahankkeen ensisijainen tavoite oli tehostaa käännösoikeuksien myyntiä. Hankkeen strategiassa tähdättiin myös kirjallisuuden näkyvyyteen ja suomalaisen kulttuurin tunnettuuden parantamiseen. Tutkimuksessa
selvitin, miten Suomen kulttuurivientihanke rakentui, millaisen vastaanoton hanke sai ja millainen vaikutus hankkeella oli kirjallisuuden ja kulttuurin viennille ja Suomen asemalle kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä.

Saksalaislehdistö tarkasteli Suomea niin kirjallisuuden teemojen kuin vakiintuneiden stereotypioiden kautta. Kirjavienti kasvatti kuvaa naiskirjailijoiden ja saunojen maasta. Laaja näkyvyys Saksan lehdistössä heijastui Suomen kirjallisuuden kenttään luomalla uskoa vientimahdollisuuksiin. Tutkimus osoitti, että Suomen asema kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä koheni teemamaastatuksen myötä.

Tutkimuksessani kävi ilmi, että esiintyminen teemamaana ja varsinainen kirjallisuusvienti liittyivät vain välillisesti toisiinsa. Tämä aiheutti sen, että eri tahot tavoittelivat hankkeelta erilaisia asioita. Kirjamessuesiintymisen kohdeyleisöä olivat selvästi saksalaiset ja saksalainen media eli yleinen näkyvyys Saksassa. Niin hankkeen viestinnässä, järjestetyissä ohjelmanumeroissa kuin kirjailijoiden ja kirjojen vallinnassa korostettiin voimakkaasti Saksaa kohdemaana. Kustantamoiden ja agentuurien tavoitteet kohdistuivat kansainvälisille kirjamarkkinoille. Hankkeelle yleisesti asetetut tavoitteet erkanivat toisistaan. Hankeorganisaatiota myöten oli epäselvää, oliko kyseessä kirjallisuusviennin hanke vai yleisesti kulttuuriviennin hanke.

 

Miten onnistui käytännössä väitöskirjan kirjoittaminen Berliinissä, kun yliopistosi on Vaasassa?

Aloitin väitöskirjan kirjoittamisen Berliinissä 2012 osa-aikaisella apurahalla. Samaan aikaan tein töitä kahtena päivänä viikossa. Olin aktiivisesti yhteydessä professoriini sähköpostitse ja osallistuin muutamiin seminaareihin vuodessa Vaasan yliopistolla. Elokuussa 2014 aloitin tohtorikoulutettavan työssä Vaasan yliopistolla. Tämä tarkoitti sitä, että olin enemmän Vaasassa kuin Berliinissä. Käytännössä matkustin 2014-2016 noin kerran kuussa kaupunkien välillä. Kesällä 2016 jatkoin työskentelyä Berliinissä Suomen kulttuurirahaston apurahalla.

Kahden maan välillä seilaaminen oli välillä rankkaa, mutta myös antoisaa. Koska kirjoitin tutkimukseni saksaksi, oli Berliinissä helpompi päästä käsiksi tärkeisiin materiaaleihin. Vanhat yliopistorakennukset ja iso HU:n kirjasto tietysti myös loivat hyvän atmosfäärin tutkimuksen tekemiselle. Berliinissä työskentelin pääasiassa usein kotona, joskus myös Finnland-Instituutin tai HU:n kirjastossa.
Vaasassa ollessani sain yliopistolta työhuoneen, mikä tuntui todella luksukselta. Vaasassa kävimme ohjaajieni kanssa aina läpi sen, mitä olin Saksassa kirjoittanut, joten työrytmi säilyi hyvänä. Välillä kaipasin Berliinissä työskennellessäni akateemista yhteisöä. Olin kuitenkin koko ajan tiiviisti yhteydessä ohjaajiini.

 

Oliko sinulla kontakteja saksalaisiin jatko-opiskelijoihin ja olisiko oma tutkimuksesi ollut erilainen, jos olisit tehnyt sen saksalaiselle yliopistolle?

Olen ollut jonkin verran yhteydessä saksalaisiin väitöskirjantekijöihin, lähinnä omalta alaltani. Olen tavannut heitä mm. seminaareissa ja konferensseissa. Saksassa doktorandit ovat selkeästi enemmän opiskelijan asemassa. Suomessa varsinkin he, joilla on rahoitus ovat osa yliopistokollegiota. Rahoitus opinnoille on molemmissa maissa se keskeinen kysymys. Saksassa monet tuttuni ovat saaneet yliopistolta ns. puolikkaan paikan, jolla voivat rahoittaa tutkimustaan. Tällaista käytäntöä ei tietääkseni Suomessa ole, vaan rahoitus on joko täyspäiväinen työpaikka yliopistolla tai erillisiä apurahoja. Itselläni oli molempia.

 

Mitä sinulle „jäi käteen“ vuosista Saksassa?

Saksan vuoteni toivottavasti jatkuvat edelleen, mikäli sopiva työpaikka löytyy. Tähän saakka olen viihtynyt Berliinissä erittäin hyvin. Myös sen takia päätin tehdä väitöskirjaani mahdollisimman paljon Berliinissä. Nautin kansainvälisestä ympäristöstä ja kaupungin monipuolisuudesta. Berliinissä olen myös lähempänä muita oman alani tutkijoita, joka väitöskirjaa tehdessä oli etu.

Näin jälkikäteen ajateltuna koko väitöskirjaprosessi oli rankka, mutta antoisa. Olin onnellinen, että tutkimusaiheeni vuoksi sain olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa vastapainona pitkille illoille koneen äärellä. Väitöskirjan tekeminen on melko yksinäistä puuhaa. Samassa tilanteessa oleviin kanssaopiskelijoihin ja kollegoihin kannattaa pitää yhteyttä. Vaikka tutkimusala olisi eri, ovat ongelmat aloittelevilla tutkijoilla usein samankaltaisia.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi ja avaako tohtorin hattu sinulle ovia Saksassa?

Väittelin juuri, joten nyt on pieni hengähdystauko paikallaan. Samalla olen alkanut katsella töitä Berliinistä. Tohtorinhatulla on arvoa Saksassa ja se kokemukseni mukaan näkyy myös työnhaussa. Uusia ovia aukeaa. Tutkimukseni oli ensimmäinen luokkaansa, joten toivon myös sen antavan minulle hyvät lähtökohdat joko akateemiselle uralle tai työskentelylle vientihankkeiden parissa.

 

Mitä haluat sanoa heille, jotka harkitsevat väitöskirjan tekemistä?

Itse tykkäsin tutkimustyöstä ja minulla kävi hyvä tuuri rahoituksen kanssa. Näin ollen pystyin tekemään tutkimusta myös Saksassa.

Väitöskirjan tekijä on itse vastuussa työn tuloksista. Se mahdollistaa vapauden työskennellä kaukana omasta yliopistosta. Välillä on tietysti myös haastavaa, kun ei ole yliopistoyhteisöä ympärillä. Kannattaa siis verkostoitua paikallisten tutkijoiden kanssa, hakea konferensseihin ja osallistua esimerkiksi ns. Gasthörer-statuksella paikallisen yliopiston kursseille.

Tutkimusta aloittaessa on tärkeää kirjoittaa erittäin selkeä tutkimussuunnitelma. Se on avainasemassa rahoitusta hakiessa. Rahoituksen hakeminen on rankkaa, mutta usein se lopulta kannattaa. Opintotukea saa jatko-opiskelijana muutamaksi kuukaudeksi myös ulkomaille. Sillä pääsee alkuun, jos rahoitus ei heti aukea.

Lisää Helmi-Nellin tutkimuksesta:

http://www.uva.fi/fi/news/suomi_frankfurtin_kirjamessuilla/

https://suomenkuvalehti.fi/kirjailijanpaivakirja/vaitostutkimus-frankfurtin-kirjamessupanostus-karsi-epaselvista-tavoitteista-ja-ristiriidoista-kaannosmaaratavoitteesta-jaaty/?shared=911-cce75ca9-999

https://www.pressreader.com/finland/hufvudstadsbladet/20170615/282222305743680