Posted on Jätä kommentti

Konferenssit työnhaussa

Lego social media

Reissaaminen ja sivuprojektit ovat työelämän suola. Itse tykkään arkipäivän puurtamisestakin kovasti, mutta mahtavaa on myös kun pääsee lähtemään oppimaan uutta ja kuulemaan oman alansa uusista tuulista – puhun nyt konferensseista, vai miksi niitä mahdetaan suomeksi kutsua? Olen ollut viime viikkoina liikekannalla, pari kertaa Hampurissa kuuntelemassa ja tapaamassa muita oman alan ammattilaisia (Social Media Week ja  Online Marketing Rockstars) ja viime viikolla olin vielä pari päivää Tuttlingenissa kertomassa saksalaisille suomalaisesta työkulttuurista – pieni syrjähyppy päivätyöstäni, ja mukavaa vaihtelua markkinointikuvioihin. Vähän niinkuin tämä blogikin, joka nykyisin päivittyy harmittavan harvoin.

Tulipa siinä uuden edessä taas mieleen, että konferenssit ovat myös mainio paikka hakea töitä tai muuten vaan verkostoitua. Listasin siis blogiin parhaat vinkit työnhakijoille!

Isolle lavalla esiintyjien kanssa ei välttämättä pääsee juttusille, mutta esitelmistä voi sada materiaalia esimerkiksi työhakemukseen.

Konferenssit ja messut työnhaussa

Suosittelen käymään ammattikonferensseissa, jos työnhaku on ajankohtaista! Tässä valitut vinkit työnhakuun konferensseille. Myös messujen yhteydessä järjestetään erilaisia teemaluentoja, workshoppeja ja seminaareja.

  • Valitse oikea ajankohta: Suurilla konferensseilla on usein teemapäiviä. Minkä päivän puhujat tai esiintyjät puhuttelevat sinua eniten? Onko ohjelmassa työnhakija- tai opiskelija(painotteiata) päivää?
  • Job board: Tarkista etukäteen, onko tapahtuman nettisivuilla työpaikkoja esillä. Katsasta näistä sopivat ja koita tehdä tapaamiset konferenssin puitteissa. Lisäksi paikan päällä voi olla Jobboard, johon näytteilleasettajat voivat jättää työpaikkailmoituksia.
  • Valmistaudu: Konferenssit ja messut ovat usein isoja. Valmistaudu etukäteen tutustumalla osallistujaluetteloon netissä. Jos paikalla on myös ”näytteilleasettajia”, kirjoita kiinnostavien työnantajien osastot ja paikat muistiin. Tee täsmävierailuja.
  • Tutustu: Jos heittäydyt oikein aktiiviseksi, voit soittaa ja kysyä kuka yrityksestä on paikalla ja kiinnostaako tapaaminen. Laita xing/LinkedIn-kutsu ja esittele itsesi lyhyesti jo etukäteen!
  • Älä lannistu: Tuntuuko, että ketään ei kiinnosta? Pyri kuitenkin keskusteluun ja jätä sen yhteydessä korttisi ja pyydä välittämään se firman HR-väelle.
  • Havainnoi: Onko kiinnostavien työnantajien edustajia luennoimassa? Tee muistiinpanoja! Voit kirjoittaa hakemukseesi, että kävit seminaarissa/luennolla tai messuosastolla ja se herätti mielenkiintosi tai ottaa asian puheeksi myöhemmin työhaastattelussa. Hakemuksesi erottuu edukseen kun osoitat kiinnostusta juuri tätä firmaa kohtaan.
  • Hanki alan kontakteja: Jututa alasi vaikuttajaa luennon jälkeen tai lyöttäydy oikeaan seuraan iltatilaisuudessa. Sitten vaan Xing-kutsua perään. Yleensä jokainen, myös se oman alasi ”influencer”, on iloinen huomiosta ja hyvästä palautteesta.
esitelmä Suomen työkulttuurista
Suomalaista työkulttuuria saksalaisyleisölle – en ehkä näytä yhtä mahtipontiselta kuin nuo ”kollegat” konferenssilavoilla, ja yleisökin taisi olla hiukan pienempi. Kuva: Norwat
Posted on Jätä kommentti

Barcamp ja spontaanin viestinnän vaikeus

TTyöpaikka Saksassa - Barcmp Hannover // Foto: Martin Thielecke

Osallistuin edellisviikonloppuna Hannoverin Barcampiin. On kiva karistaa välillä pikkuisen toimistomme pölyt jaloista ja karauttaa johonkin –kröhöm- suurkaupunkiin. Mitä näitä nyt täälläpäin on… Braunschweig ja Hannover. Barcamp taitaa olla saksalaisen konferenssiskenen uusi musta. Tämä oli minulle ensimmäinen tapahtuma tätä laatua, joten olin innostunut näkemään, mistä barcampissa ylipäätään on kyse. Kiireisen työviikon päätteeksi en valmistautunut tilaisuuteen mitenkään. Ja kuinkas sitten kävikään.

Mikä barcamp?

Barcamp Hannover
Barcamp Hannover – todistetusti paikalla.

Barcamp on ”antikonferenssi”, jossa osallistujat kokoontuvat yhteen kiinnostavan aiheen ympärille. Konsepti on reilut kymmenen vuotta vanha ja sillä on juurensa amerikkalaisessa ohjelmointiskenessä, mutta nykyään barcampeja järjestetään ympäri maailmaa teeman kuin teeman ympärille. Osallistujat eivät maksa konferenssista juuri mitään, korkeintaan nimellisen summan. Järjestelyt hoidetaan talkoilla ja muonitus kustannetaan sponsorivaroin. Tottakai myös kaupallisia tilaisuuksia järjestetään barcampin kaavalla tai sitä mukaillen.

Käytännössä barcampin kulku on yksinkertainen: Osallistujat ja järjestäjät tapaavat, esittäytyvät ja jokainen osallistuja voi ehdottaa aihetta, jota haluaisi käsitellä. Teema voi olla mitä vaan online-markkinoinnista viulunsoittoon. Näin yhteisö yhdessä luo kiinnostavia teemakokonaisuuksia, joita käsitellään workshoppien, keskustelun tai vaikkapa askartelun kautta.  Sitten sijoitetaan workshopit valmisteltuun „lukujärjestykseen“ ja jaetaan tilat. Ja yhdessä oppiminen voi alkaa!

Mielestäni barcamp on ihanan tasavertainen konsepti – ja ehkä myös tehokas tapa ravistella Saksan usein niin hierarkkisen työelämän rakenteita? Ainakin formaatti on juuri nyt ajankohtainen Saksassa. Viime viikolla kävin autoalan tilaisuudessa, jonka iltaohjelmaan kuului barcamp-henkinen sessio. (Autoalan pikkupomokerroksen mustapukumiehet olivat muuten kauhusta jäykkänä kun heidän piti ottaa kynä käteen… hyvää ja hauskaa siitä kuitenkin loppujen lopuksi tuli.) Parin viikon päästä on Xing.de:n järjestämä työelämän tulevaisuutta käsittelevä tilaisuus täällä Wolfsburgissa, joka myös on organisoitu osittain barcamp-tyyliin. Ja mikäs siinä, onhan se kivaa vaihtelua tavan konferensseille tai seminaareille, joissa ainakin itse tulen helposti levottomaksi tai meinaan nukahtaa, jos aihe ei vastaa omia mielenkiinnonkohteitani.

Spontaanit ja sanavalmiit saksalaiset?

Työpaikka Saksassa - Barcmp Hannover // Foto: Martin Thielecke
Ehdotetut teemat siirretään yhteiseen lukujärjestykseen, josta barcamppaajat voivat valita itselleen sopivimman. Foto: Moto: Martin Thielecke // Barcamp Hannover

Ihan ensialkuun kuulostaa erikoiselta, että saksalaiset tekisivät jotain kovin suunnittelematonta työelämässä. Saksalaisille tällainen formaatti sopii kuitenkin hyvin. He ovat keskimäärin hyvin sanavalmiita ja ihan perusjamppakin osaa tarttua mikkiin ja sanoa spontaanisti muutaman sanan. Heitä ei tunnu vaivaavan samanlainen esiintymispelko, kuin monia suomalaisia. Johtuukohan tämä siitä että heillä on koulussa suullinen ilmaisu niin tärkeää ja sitä treenataan ja arvostellaan siinä missä kirjatietoakin.

Saksalaiset myös sietävät kaikenlaista konfrontaatiota paremmin kuin suomalaiset, jotka ovat keskimäärin konsensus-hakuisempia. Karrikoidusti: Saksalaista piristää kunnon väittely, suomalainen luulee, että nyt ollaan jo riidoissa. Ehkä heitä ei siksi pelota asettaa omaa tietämystään keskiöön ja ”framille”.

Kootut änkytykset

Sitten omiin Hannoverin-kokemuksiini. Koska tulimme paikalle myöhässä, jouduin sesomaan avaustilaisuudessa melkein juontajan vieressä. Orga-tiimi esitteli itsensä vuorotellen hashtagein ja kuuntelin viattoman kiinnostuneena. Sen jälkeen juontaja lykkäsikin mikin minun käteeni. Tällaisesta spontaanisuudesta menin tietysti ihan lukkoon, eikä minulle välähtänyt oikein mitään mieleen. Önisin mikrofoniin vain oman nimeni, senkin liian kaukaa. Kaikki 249 muuta osallistujaa tietenkin luettelivat hashtaginsa reippaan vitsikkäästi ja rennosti. No ainakin jäin heti ihmisille mieleen (önisevänä ulkkarina).

Mikähän siinä on, että spontaaneissa  puhetilanteissa näitä jäätymisiä tapahtuu edelleen, vaikka valmistellun esitelmän pystyy pitämään vaikka päälläni seisten. Olisi kannattanut siis lukaista ne nettisivut edes kerran läpi ennen konferenssia, niin olisin tiennyt tästäkin esittäytymistavasta. Olisinko ollut suomeksi sanavalmiimpi?

No, hyvin kävi loppujen lopuksi kuitenkin. Osallistuin workshoppeihin didaktiikasta, instagrammin käytöstä, bloggauksesta (!!!) ja radikaalista viestinnästä. Pari luennoitsijaa ei juurikaan tiennyt mistä puhuu, mikä ei haitannut menoa, koska aktiivinen saksalaisyleisö otti heti homman haltuunsa ja alkoi keskustella. Tunnelma oli niin mukava, että uskalsin alun hoipertelujen jälkeen avata suuni myös keskusteluissa. Käteen jäi muutamia näppäriä oivalluksia, pari uutta kontaktia ja tosi hauska mieli.

Työnhakijan barcamp

Barcamp Hannover / Työpaikka Saksassa
Barcamp Hannover / Työpaikka Saksassa kuva: Barcamp Hannover

Työnhakijalle tai yritystä perustavalle Barcamp on mielenkiintoinen paikka verkostoitua. Kynnys keskusteluun eri alojen ihmisten kanssa on matala, kun ohjelman ohella myös aamupalat, lounaat ja kahvit vedetään rinta rinnan ja (ulkopaikkakuntalaisten) majoituskin voi olla samoissa tiloissa.

Jos olisin yrittäjä, käyttäisin bacamppeja myös (sisältö)-markkinoidakseni omaa osaamistani tai palveluitani. Harvoin saa niin helposti monikymmenpäisen oman alan yleisön omistautumaan melkein tunniksi omalle aiheelleen. Joukossa voi myös istua potentiaalinen yhteistyökumppani tai rahoittaja.

… ja muita pieniä huomioita

Kun Hannoverin Barcampin 250 osallistujaa kokoontui yhteiseen esittelytilaisuuteen, oli ensimmäinen huomioni, että suurin osa osallistujista oli miehiä. Naisia on näissä some-tilaisuuksissa Saksassa aina melko vähän paikalla, nytkin ehkä 75% vieraista oli miehiä. Suomessa taitaa olla sukupuolijakauma toisin päin?

Seuraava huomioni oli, että melkein jokainen oli pukeutunut huppariin ja lenkkareihin. Aha, perinteinen nörttiunivormu siis! Suomalaisittain luullakseni somettajat ja nörtit kuuluvat eri lippukuntiin, täällä ollaan samassa laivassa. Jopa useimmat osallistuneet täti- ja setäihmiset (johon joukkoon itsekin jo kauhukseni lukeudun) olivat hakeneet itselleen tilaisuutta varten hupparit. En nimittäin usko että he kaikki kulkevat tavan työelämässä lenkkareissa ja huppareissa, vaikka mitä content-marketing-kingejä olisivatkin. Minäkään en ole mikään tyylitaidon riemuvoitto, mutta onnitelin itseäni, että olin rennoissa vaatteissa enkä tavan messu-uniformussa.

Työvaatteet on mun aatteet… vai miten se meni?