Posted on 3 kommenttia

Työsaksan ABC: B wie Betriebsrat

Työsaksan ABC - B wie Betriebsrat

Työntekijän voi olla hankalaa kertoa avoimesti omista toiveistaan työtä koskien. Siksi työntekijät voivat asettaa Betriebsratin eli yritysneuvoston, joka koostuu joko yhdestä tai useammasta henkilöstä (vrt. luottamusmies) ajamaan omia etujaan. Saksassa Betriebsrat voidaan asettaa yrityksissä, joissa on vähintään viisi työntekijää. Hän nauttii irtisanomissuojaa, joten hänen on roolinsa puolesta helpompi edistää työntekijän asiaa kuin yksittäisen työntekijän.

Betriebsrat edustaa yrityksen työntekijöitä esim. irtisanomistilanteessa tai jos  yhtiön organisaatiossa tehdään pienempiä tai isompia muutoksia sekä välittää ammattiydistysten informaatiota organisaatioissa ja tukee näin työntekijää. Myös silloin, kun suurempia ongelmia ei ole, on Betriebsrat tärkeä. Yhdessä työnantajan kassa se (hän) neuvottelee monista työelämän arkipäivään kuuluvista seikoista, esim.:

  • Palkkaus, roolin vaihtaminen työpaikalla, erottaminen
  • Mahdollisuus tarkistaa yrityksen tilien tilanne, jos taloudellisiin syihin pohjautuva irtisanominen uhkaa
  • Työntekijän tarpeeseen pohjautuvat työaikaratkaisut ja niistä neuvottelu
  • Jokapäiväiset mahdolliset kiistanaiheet kuten parkkipaikat, tupakkapaikat, radion kuuntelu tms.

Jos siis vaikkapa maahan juuri tulleena suomalaisena jonkin asian oikeutus tai käytäntö työpaikalla kummastuttaa, voit kääntyä asiassa Betriebsratin puoleen.

Posted on Jätä kommentti

Saksan-kauppaa 1980-luvulla

On kiehtovaa, miten työelämä muuttuu muun maailman mukana. Haastattelin Timo Parjasta muutama viikko sitten hänen pitkästä urastaan viennin ja ulkomaankaupan parissa. Materiaalia syntyi niin mahtava määrä, että jatkamme tässä toisessa osassa hänen kokemuksillaan 80-luvun alusta.

Ensimmäisen osan haastattelusta voit lukea täältä: Vientikettu kertoo: Myyjänä 70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä

Suomen viennistä Saksaan

Festarit
Rockpalast-konsertti helteisenä kesälauantaina Loreleyssa Rheinin varrella. Esiintyjinä mm. Joe Cocker ja kölninmurteella rokkava Bab. Kuva: Timo Parjasen kotialbumi

Länsi-Saksan vienti oli alkanut vetää 1960-luvun kuluessa ja kohosi jo 10 prosentin luokkaan Suomen viennistä ja tuonti sieltä nousi 20 prosentin tienoille. Itä-Saksalla ei ollut kauppavaihdossa kovin merkittävää asemaa. Näissä lukemissa vienti pysyi aina Saksan yhdistymisen aikaan vuonna 1990 asti.

Saksan ja Suomen välistä kauppaa perustettiin vuonna 1978 edistämään virallinen organisaatio, Saksalais-Suomalainen Kauppakamari. Parjasen mukaan myös Frankfurtin Kaupallisen Sihteerin Toimiston ja Konsulaatin merkitys oli tuolloin merkittävä tukemassa erityisesti PKT -teollisuuden messu- ja yleensäkin vientitoimintaa sekä etabloitumista maahan.

– Myös suomalaisyritysten Saksan-toimipisteiden toimitusjohtajien kuukausittaiset lounastapaamiset ja saunaillat aina jossainpäin Saksaa antoivat paljon uusia tuttuja ja sieltä ammensin paljon tietoa ja empatiaa kollegoilta.

Friitalan muotia Frankfurtiin

Frankfurt vienti
Ingeborg Frankfurtin Showroomissa 1980-luvun alussa.

Parjasen paluumuutto Münchenistä sujui ongelmitta. Hän sai töitä kotipaikkakunnaltaan, Laitilan läheltä 60 km:n päästä Turusta.

– Tämä Turun  työsuhteeni ei  kuitenkaan kestänyt kuin vuoden. Käydessäni Ulvilassa, Porin laidalla, silloinen asiakkaallamme kysyi yllättäen halukkuuttani aluevientipäällikön tehtävään Friitalan teollisen nahka- ja lammasturkin myyntityöhön Saksan kielialueella. Friitalan mallistosuunnittelusta vastasi noina vuosina jo silloin tunnettu Jukka Rintala ja tärkein vientituote oli miesten hirvennahkapusero. Pari päivää harkittuani muutin ”maailmankaupunki” Poriin. Parjanen matkusti vientipäällikön tehtävässä paljon Keski-Euroopassa, lähinnä Muenchenissä, Frankfurtissa ja Düsseldorfissa. Matkapäviä tuli vuosittain n 80-100.

Lentävät lähdöt ovat olleet Parjasen vahvuus työelämässä. Sellainen tuli eteen myös kesällä 1980.
– Frankfurtin-myyntikonttorimme hoitaja ”Inge” joutui muttamaan suomalaisen miehensä työn takia Suomeen. Päätimme yritysjohdon kanssa, että toimistopöytäni siirretään Ulvilasta Frankfurtiin ja minä muutin sinne 1980.
Ensitöikseen Timo sulki Frankfurtin keskustassa olleen 6 huonetta käsittäneen konttorin ja irtisanoi vuokrasopimuksen.

Hän muutti konttorin Eschborniin Wiesbadenin autobaanan varrelle ”Haus der Mode”-showroomiin  ja palkkasi saksalaisen assistentin ”Ingeborgin” Hampurista.
– Työmatkaa asunnostani Frankfurtin vanhasta kaupunginosasta Bornheimista tuli autolla, toisinaan ruuhkaisen ”Miguel Alleen” kautta normaalisti ennen aamuruuhkaa 30 min – ruuhkassa myöhemmin jopa 1 1/2 tuntia.

Parjanen vastasi Friitalan koko Keski-Euroopan myyntitoiminnoista ja toimiston budejetoidusta tuloksesta. Asiakaskunta koostui nahkapukineiden erikoisliikkeistä ja nahkapukineiden ostoketjuista sekä tavarataloketjuista, kuten Peek&Cloppenburg ja C&A, Saksassa, Itävallassa, Hollannissa ja hetkittäin Ranskakin. Kovin työ ei ollut jatkuva matkustaminen, koska taitava assistentti Ingeborg hoiti juoksevat toimistoasiat, vaan kuuden ”proviisio -edustajan” valvominen ja heidän ajankäyttönsä maksimoiminen juuri Friitalan tuotteiden myyntiin. Se merkitsi jatkuvaa keskustelua muodista ja sen suuntauksista ja trendien asettamista mallistovaatimuksista sekä yksittäisten vaatemallien muuttamisesta saksalaiseen tai muiden maiden makuihin ja käytäntöihin sopivaksi.

– Tässä tehtävässä koin aluksi selviä nuoruuden aiheuttamia auktoriteettiongelmia. Kuusi edustajaa olivat kaikki yli 40- vuotiata ja minä 28. Oli aluksi kova pala osoittaa johtajuutta saksalaisille, mutta oikeilla suhtautumisella heidän ongelmiensa ratkaisuun sekin meni lopulta läpi.

Vuonna 1984 Parjanen päätti kuitenkin tehdä vaihteeksi jotain ihan muuta…

Koulutus kannattaa aina

Työpaikka Saksassa // Timo Parjanen
Keke Rosbergin maailmanmestaruutta juhlittiin vuonna 1982. Kuva: Timo Parjasen kotialbumi

– Pyrin silloin vientipiireissä hyvin arvostetulle Vientikoulutussäätiön (nyk. Fintra) Vientimarkkinoija/Vientipäällikkölinjalle. Hakijoita oli lähes 200 ja vain 20 otettiin sisään. Pääsyvaatimuksena oli vähintään alempi korkeakoulu ja hyvä kielitaito. Lisäpisteitä sai ulkomailla asumisesta tai siellä suoritetuista opinnoista. Minut valittiin opiskelemaan Helsingin Kasarminkadulle elokuussa 1984.

– Meitä oli kaksi ”ei korkeakoulututkinnon suorittanutta” opiskelemassa tuomarien, filosofian maistereiden, diplomi-insinöörien ja insinöörien sekä ekonomien kanssa. Tätä pidän eräänä elämäni onnistuneimmista päätöksistä ja ammattitaidon osoituksena.
Parjanen valmistui 1986 kesäksi asuttuaan ja työskenneltyään välillä Chicagossa Suomen Kaupallisen Sihteerin toimistossa ja Suomen Konsulaatissa osatyönään myös Suomalais-Amerikkalaisen Kauppakamarin sihteerin tehtävät. Sittemmin, muutaman Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, tie vei miehen USAn Chigagoon ja Kanadan Vancoueriin paperi- ja kartonkiteollisuuden myyntitehtäviin, jossa hän hoiti myyntiä mm. Saksaan ja Lähi-Itään.
– Mutta Pohjois-Amerikka onkin sitten jo aivan oman tarinansa arvoinen…. päättää Parjanen vaiherikkaan tarinansa.
Kolme vuotta sitten hän jäi aktiiviselle eläkkeelle varsin nuorena, 57-vuotiaana.
Tässä vielä Timo Parjasen vinkit Saksaan lähtijöille:

”Vanhemman vientiketun neuvot Saksaan muuttajalle”

  • Ole rohkeasti oma itsesi. Älä pokkuroi, mutta muista elää ”maassa maan tavalla”.
  • Älä säikähdä saksalaisuuden jäykkyyttä verrattuna meidän skandinaavien joustavuuteen
  • Pidä hymy yllä jopa tullessasi irtisanotuksi.
  • Ole valmis tekemään harkitusti nopeita ratkaisuja, suurissakin asioissa.
  • Älä ole rasisti – erilaisuus on rikkautta.
  • Kannusta ja auta aina heikompaa.
  • Palaa maitojunalla kotimaahan, jos tilanteet menevät ylivoimaisiksi – Paluu ei ole häpeä vaan rikastuttaa pitkän päälle elämänkokemustasi.

Kiitos Timo näistä mielenkiintoisista tarinoista!

Posted on Jätä kommentti

Työsaksan ABC: A wie Ausbildung

Työsaksan ABC // A wie Ausbildung

Ausbildung tarkoittaa saksaksi koulutusta. Yleensä sillä viitataan kuitenkin ammatilliseen koulutukseen, joka Saksassa toteutuu oppisopimusjärjestelmän avulla. Noin puolet Saksan nuorista suorittaa ammatillisen koulutuksen näin, osin työpaikalla ja osin koulussa. Ammatillista koulutusta arvostetaan Saksassa monessa hommassa. Esimerkiksi pätevällä kaupan myyjällä (Einzelhandelskaufmann/Frau) on aina taustallaan koulutus. Koulutusta järjestetään 340 eri ammattiin.

Saksassa yritykset osallistuvat perinteisesti nuorten kouluttamiseen. Yritykset maksavat 75 prosenttia ammatillisesta koulutuksen kokonaismenoista, 25,6 miljardia euroa vuodessa.* Koulutettavia ottaa n. 20 prosenttia yrityksistä, enimmäkseen isot, vientivetoiset talot, joita vaivaa kasvava ammatillisten osaajien työvoimapula. Monille opiskelu työssä johtaa vakipaikkaan. Isoilla yrityksillä on kauppakamarien kautta tärkeä rooli myös koulutusjärjestelmän kehittäjinä.

Opiskelijoille työpaikalla kouluttautumisesta maksetaan pientä palkkaa. Palkka nousee asteittain, ja vaihtelee alakohtaisesti, keskiarvon ollessa n. 700-900 €. Täältä löytyy alakohtaista vertailua.

Vaikka Saksassa on tarjolla enemmän oppisopimuspaikkoja kuin on hakijoita, ei oppimussopimuspaikkojen kysyntä ja tarjonta aina kohtaa. Närää aiheuttaa joskus myös se, että parhaat paikat menevät yo-tutkinnon suorittaneille.

Suomessa työpaikalla oppimisen käytetään usein termiä “Saksan malli”. Myös ulkomaalaiset voivat hakea Saksan koulutuspaikkoja. Vapaita paikkoja voi katsella esim. tältä sivustolta ja neuvoja hakuun löytyy Agentur der Arbeitin ylläpitämältä the Job of my life-sivustolta.

*Lähteenä SK:n mainio artikkeli.

 

Posted on 3 kommenttia

Työtön Saksassa

työtön Saksassa

Jossain vaiheessa työuraa se saattaa yllättää meistä jokaisen: Työttömyys. Mitä tehdä, jos asut Saksassa ja työ menee alta? Tai olet työtön ja muutat Saksaan etsiäksesi töitä? Minulla on omakohtaisia kokemuksia aiheesta -onneksi- aika vähän. Olin muutaman kuukauden työtön vuonna 2016, kun irtisanouduin äitiyslomani päätteeksi suurlähetystöltä. Olin muuttanut äitiysvapaan aikana uudelle paikkakunnalle ja kaikki piti aloittaa nollasta. Myös olo tuntui kieltämättä silloin aika nollalta.

Työttömyyttä on kuitenkin turha hävetä. Nykyajan työmarkkinat ovat pirstaleiset – palasina on leipämme maailmalla… Lähdetään siis liikkeelle perusteista:

Ilmoittautuminen työttömäksi

Työtön Saksassa?
Agentur der Arbeit palvelee työttömiä työnhakijoita ja heitä, joilla ei ole oikeutta mihinkään tukeen (esim. kotirouvat, joilla hyvätuloinen mies). Käytännössä jokainen voi tulla Arbeitsamtiin kysymään neuvoa työnhaussa. Jobcenter puolestaan palvelee Harz IV-tuen saajia ja niitä ylläpitävät kunnat.

Työntekijällä on velvollisuus ilmoittautua työttömäksi heti irtisanomisesta kuultuaan. Jos työntekijällä on määräaikainen sopimus, työttömäksi pitää ilmoittautua 3 kk ennen sopimuksen loppumista.

Omalla kohdallani ilmottautuminen eteni näin – Huom! Käytännöt saattavat tässäkin asiassa vaihdella paikkakunnittain:

  1. Soitto/ meili työvoimatoimistoon > neuvovat käymään paikan päällä ilmoittautumassa.
  2. Ilmottautuminen työttömäksi lähimmässä Arbeitsamtissa, 10 min. (ota mukaan irtisanoutuminen/määräaikainen työsopimus ja passi+Anmeldung tai saksalaiset henkilöpaperit)
  3. Saat postitse vahvistuksen siitä, että olet työtön työnhakija ja tiedon, milloin keskustelu henkilöstöneuvojan kanssa on. Keskusteluaika voi olla viikon tai jopa kuukauden päässä.
  4. Keskustelu oman henkilöstäneuvojan kanssa, n. 45 min. Tässä kartoitetaan osaamisesi, millaista työtä haet millaisilla spekseillä, mikä on taustasi ja sekä työn tarjonta, tarvitsetko ehkä lisäkoulutusta jne. Voi olla hyvä ottaa mukaan esim. CV ja todistuksia.
  5. Työttömyyskorvauksen hakeminen (myös netissä mahdollista!)

Kuka on oikeutettu työttömyyskorvaukseen?

Työttömyyskorvaukseen eli Arbeitlosengeld I (ALG1) on oikeutettu jokainen, jolla on kirjat Saksassa ja joka on ollut viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä 12kk töissä (viimeiseksi Saksassa) ennen työttömyyden alkua. Tällöin ALG:ia voi saada 6kk. Jos on ollut 24 kk töissä, korvausta voi saada 12 kk:n ajan. Yli 50-vuotiaat voivat saada korvausta 24 kk.

Äitiyslomat ja vanhempainvapaat muodostavat tässä poikkeuksen. Vanhempainvapaan jälkeen olet oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos olet ollut sitä ennen vuoden yhtäjaksoisesti töissä. Jos vanhempainvapaa kestää yli kaksi vuotta, työttömyyskorvaus ei määräydy enää edellisen palkan mukaan, vaan perusteena käytetään laskennallista arvoa esim. koulutukseen, ikään ja harjoitettuun ammattiin perustuen.

Suoraan Suomesta ei myöskään voi tulla Saksaan työttömyyskorvausta nauttimaan, vaan Suomen työkuukaudet voidaan ottaa huomioon laskuissa vain, jos työntekijä on ollut sen jälkeen palkkatöissä (versicherungspflichtig) myös Saksassa. Tarkemmin ulkomailla tehdystä työstä ja sen vaikutuksista Saksan työttömyyskorvaukseen voit lukea täältä.

Karenssi

Itse irtisanoutuneille tai oman käyttäytymisen takia (verhaltensbedingt) irtisanotuille on yleensä luvassa muutama kuukausi karenssia. Minä en irtisanoutuessani joutunut karenssiin, koska pystyin todentamaan työmatkani keston kasvaneen perheen muuton (Familienumzug) takia niin pitkäksi, että työsuhteen jatkaminen ei olisi ollut ajallisesti ja taloudellisesti järkevää. Myös muita mahdollisuuksia välttää karenssi on olemassa, esim. erilaiset perhesyyt kuten partnerin kanssa yhteen muutto, työn liika vaativuus (kannattaa hankkia lääkärintodistus) tai jos työnantaja ei toistuvasti maksa palkkoja ajallaan.

Työttömyyskorvauksen suuruus

Harz iV Saksa työttömyys
2002 toteutettua Harz IV-reformia on kritisoitu, koska työttömien määrä ei laskenut sen avulla.

Työttömyyskorvaus on lapsettomilla 60 prosenttia edellisen 12 kk:n nettotuloista. Ne, joilla on kotona asuvia lapsia, saavat 67%. Työtön on oikeutettu myös sairas- hoito- ja tapaturmavakuutuksiin. (Kranken-, Pflege- ja Unfallversicherung – en ole varma, ovatko suomalaiset vakuutustermit oikein…). Korvaus maksetaan muuten taloudellisesta tilanteesta riippumatta, eli siihen ei vaikuta esim. puolison tulot.

Työttömyyskorvausta ”nauttiessa” kaikki tehty lisätyö pitää ilmoittaa Agentur der Arbeitille. Tienata saa 165 € kuukaudessa. Sitä suuremmat tulot vähennetään korvauksen määrästä. Määrällisesti lisätyö ei saa ylittää 15 viikkotuntia.

Jos et ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, voit hakea Harz IV-toimeentulotukea (usein kuulee myös käytettävän tästä vanhaa nimitystä, algII). Sitä saa kuitenkin vain, jos ei ole omaisuutta ja myös puoliso on pienituloinen tai vailla tuloja. Harz IV on kuukaudessa elämäntilanteesta riippuen 368 € (parisuhteessa) ja 409 € (yksinasuva/yksinhuoltaja). Tämän lisäksi maksetaan saajan Kaltmiete ja vuokran sivukustannukset sekä lämmitys, sosiaalimaksut ja sairausvakuutus.

HUOM! Korvaustyypin perusteella määräytyy myös asiointiosoite. ALG1-työttömyyskorvausta saavat ja ne, jotka eivät ole oikeutettuja mihinkään korvaukseen esim. puolison suurten tulojen takia asioivat Agentur der Arbeitissa, Harz IV-tukea nauttivat puolestaan kunnan tai kaupungin ylläpitämässä Jobcenterissä. Berufsinformationszentrum BIZ taas tarjoaa infoa esim. opiskelupaikoista ja -ainakin joissain toimipisteissä- apua sekä mahdollisuuksia CV:n ja hakemuksen työstämiseen.

Työvoimaneuvojan tapaaminen

Auttaako uran vaihto?
Työvoimaneuvoja voi suositella myös ammatin vaihtoa, jollei työpaikkaa löydy.

Meidän työvoimatoimistoon täällä Wolfsburgissa oli hauska mennä. Kaikki vastaanottovirkailijasta asiakasneuvojiin ovat tosi ystävällisiä. Mutta tämä kaupunki onkin -edelleen, VW-kriisistä huolimatta – aika rikas, ja työttömiä lienee suhteellisen vähän. Toisaalta Jobcenterin ovella on alati pitkä jono. Olen kyllä kuullut muunkinlaisista työvoimatoimistokokemuksista. Ainakin Berliinissä jokaisella arvonsa tuntevalla virkailijalla taitaa olla ”Berliner Schnauze”, mistä ei kannata pahastua, vaan vastata takaisin samalla mitalla, mutta hyvässä hengessä.

Lomakeasiat hoidetaan yleensä pikatiskeillä tai jo vastaanotossa ilman ajanvarausta ja henkilöstöneuvojilla puolestaan on omat huoneensa, joihin pääsee vain ajan varaamalla. Hankalaa on, että omalle henkilöneuvojalle ei voi soittaa suoraan, vaan asia pitää lähettää esim. online-profiilin kautta – hän ottaa sitten sinuun yhteyttä.

Käytännössä virkailija kävi CV:n läpi ja kirjasi tärkeimmät työpaikat ja hakutoiveet ja alueet ylös. Myös lasten tarha-ajat ja kaikki mahdollisesti työskentelyyn liittyvät olosuhteet käytiin läpi. Työvoimavirkailija profiloi minut – edellisen työkokemukseni pohjalta, vastustuksestani huolimatta- Pressesprecheriksi. Sitten katsottiin myös systeemiin, josko sieltä löytyisi sopivia työpaikkoja.

Itse pystyin käytännössä sopimaan, että he eivät lähettele minulle mitään älyttömiä työpaikkailmoituksia, joita on pakko hakea. Minulle ehti työttömyyteni aikana tulla muutama työpaikkailmoitus postilla kotiin ja ne kaikki olivat sellaisia, joita olisin voinut muutenkin hakea. Tietenkin työvoimatoimiston systeemi oli myös aika jäykkä. Olin opiskellut äitiyslomalla tulevaisuudentutkimusta ja olin kiinnostunut viestinnän tehtävien ohella esimerkiksi online-markkinoinnista ja liiketoiminnan kehittämisestä. He eivät kuitenkaan lähettäneet minulle markkinoinnin tai ”Business Entwicklung” paikkoja, koska edelliset työnimikkeeni viittasivat etupäässä lehdistötyöhön. Olin siis heidän profiilissaan ”Pressesprecher” ja sillä hyvä. Suorat ja epäsuorat vihjeeni poikkitieteellisyydestä, alan vaihdosta ja työelämän muutoksesta kuittaittiin nyökkäilyllä. Mutta tiedottajan paikkaa vaan pukkasi postissa! Ehkä ilmoituksia lähetti myös jonkinlainen bot-systeemi automaattisesti.

Pari vinkkiä toimimisesta työvoimatoimiston kanssa

Voit luoda jo ennen käyntiäsi oman hakijaprofiilin, joka nopeuttaa keskusteluasi työvoimaneuvojan kanssa.

Esiinny positiivisesti myös työvoimatoimistossa. Valmistaudu tapaamiseen etukäteen ja näytä parhaat puolesi ja motivaatiosi. Jos sinulle sattuu hyvä henkilöstöneuvoja, hän voi olla hyvä apu sopivan työpaikan löytämisessä ja koulutusmahdollisuuksien kartoittamisessa.

Avaa suusi. Jos henkilöstöneuvoja kehottaa sinua hakemaan töitä, joita et halua tehdä, sano se ääneen. Perustele. Koita kertoa, millaisiin töihin olisit mielestäsi sopivampi.

Keskustele avoimesti: Oletko ollut jo kauemmin työtön? Miten mahdollisuuksia saada töitä voisi parantaa? Voisitko käydä työttömyysaikana jonkun koulutuksen? Saksassa on myös paljon valmennuksia esim. äitiysvapaalta palaajille (Wiedereinstieg). Itse soitin työkkäriin kahden ”epäonnistuneen” (en siis tullut valituksi) haastattelun jälkeen ja pyysin haastatteluvalmennusta. Sain sitä yhden puhelinsoiton hinnalla neljä tuntia tuosta vaan. Minulle sattui kiva valmentaja, joka boostasi lähinnä itsevarmuuttani. Se olikin ihan mukavaa ja opettavaista.

Kannattaa pitää omat silmät ja korvat auki työnhaussa, eikä jäädä odottelemaan sopivia paikkatarjouksia työvoimatoimistolta. Tämä neuvo taitaa päteä Suomessakin… Itse löysin työn sattumalta työvoimatoimiston sivuilta – työvoimatoimisto ei kuitenkaan ollut ehdottanut minulle ko. paikkaa.

Ja lopuksi…

Koita touhuta työttömyysaikana jotain, josta jää merkintä CV:hen: Vapaaehtoistyötä, seuratoimintaa, pieniä Freelancer-juttuja, opiskelua… Tai keskity oman henkilöbrändin luomiseen. Työnantajallakin on matalampi kynnys palkata aktiivinen toimija kuin viimeiset kuukaudet ”sohvalla röhnännyt” työtön typpi.

Joskus liikkumisesta omalla epämukavuusalueella syntyy hienoja juttuja ja uusia ajatuksia. Itse tein työttömyysaikanani gradun loppuun (olin opiskellut äitysvapaalla) ja perustin Saksan työpaikat facebook-ryhmän, jossa on nyt jo yli 800 jäsentä. Sen kautta monet suomalaiset ovat löytäneet töitä Saksasta tai saaneet ainakin uusia ideoita työelämään. Loppujen lopuksi oli mukavaa, kun oli aikaa viedä asioita päätökseen ja aloittaa uusia. Työttömyysaika kannattaakin käyttää nahkansa luomiseen.

Onnea työnhakuun!

Posted on Jätä kommentti

Perustaisinko yrityksen Saksaan?

Yrityksen perustaminen Saksaan

Vihdoin ehdin kirjoittaa muutaman sanan yrittäjyydestä! Kuten muutama tuttu – ja puolituttu – on povaillut, olen itsekin miettinyt yrityksen perustamista, joten aihe on minulle henkilökohtaisesti erityisen kiinnostava. Ajattelin aloittaa ihan perusteista ja Saksassa asuvalle suomalaiselle ensimmäinen olennainen kysymys lienee, kumpaan maahan yritys kannattaisi perustaa?

Yritys Suomessa – yrittäjä Saksassa?

EU-maissa on vapaa liikkuvuus, mikä on hyvä lähtökohta sille, että yrityksen voi perustaa Suomeen ja asua tai oleskella Saksassa. Globaalien nomadien mukana myös työ seilaa maiden välillä – yritys välttämättä ei.

Anna-Mari Niutanen pyörittää Saksasta käsin Suomessa kirjoilla olevaa vaatealan yritystä Népraa. Kyselin häneltä miten työskentely kahden naisen yrityksessä sujuu Itämeren yli:

Työskentelen kotitoimistosta, enkä näin ollen ole paikkaan tai aikaan sidottu. Teen kuitenkin paljon yhteistyötä liikekumppanini kanssa. Juttelemme säännöllisesti Skypessä ja lisäksi käytetään whatsappia ja Asana-nimistä projektityökalua etätyön tukena. Suomessa käyn noin 3kk välein ja yleensä ajoitan käynnin jonkun tapahtuman yhteyteen. Tästä kesästä eteenpäin minulla on kirjat molemmissa maissa. Käytännössä suomalaiselta yritykseltä saatu palkka verotetaan ainakin vielä toistaiseksi Suomeen, sillä yhteys Suomeen on mahdollista säilyttää kaksi vuotta, vaikka asuisikin toisessa EU-maassa.

Milloin yritys kannattaa perustaa Saksaan?

Työpaikat Saksassa - yrittäjyys Saksa
Kannattaa tutustua yrittäjyyden vaatimuksiin Saksassa: Esimerkiksi kirjanpitoasiakirjoja tulee säilyttää 10 vuotta.

Jokaisella EU-kansalaisella on oikeus perustaa yritys – myös itsenäisenä liikkeenharjoittajana – mihin tahansa EU-maahan tai perustaa jossakin EU-maassa rekisteröidylle yritykselle tytäryhtiö toiseen EU-maahan.

Yksittäisten maksujen ja byrokraattisuuden vertailu Suomen ja Saksan välillä ei liene kovin hedelmällistä. Yrittäjyyden todellisia kustannuksia esim. vero- ja eläkevaikutuksineen onkin vaikea vertailla. Verojen määrä riippuu esimerkiksi liikevaihdosta, yrityksen toimialasta, myytävistä tuotteista tai palveluista. Arvonlisävero  on Saksassa 19 %, esimerkiksi kulutustavaroille ja palveluille, sen sijaan kirjoilla, elintarvikkeilla ja maataloustuotteilla on alennettu 7 % arvonlisävero.

Yrityksen perustamispäätös kannattaa tehdä oelämäntilanteesta riippuen: Yrityksen perustamista tai suomalaisen yrityksen siirtämistä Saksaan kannattaa harkita, jos asuu pysyvästi Saksassa tai liiketoiminta vaatii jatkuvaa läsnäoloa maassa. Jos olet Saksassa vain parin vuoden huitelulla, ja yrityksen luonne sen sallii, voi olla fiksumpaa perustaa yritys Suomeen ja säästää itsensä yrityksen kirjojen siirtämiseen liittyvältä tulevalta paperisotkulta.

Yrityksen ilmoittaminen

Yrityksen perustaminen on Saksassa kirjoilla olevalle suomalaiselle suhteellisen yksinkertaista:

Freelancerina toimivalle riittää pelkkä ilmoitus Finanzamtiin. Finanzamt lähettää Y-tunnuksen kotiin postilla. Menettely kestää päivistä kuukausiin, paikkakunnasta ja jonoista riippuen. Y-tunnus merkitään laskuihin. (Tähän joukkoon kuuluvat myös lääkärit, asianajajat, insinöörit, toimittajat, muusikot, veroneuvojat ja web-designerit.)

Jos on Gewerbetreibender – eli harjoittaa omaa liiketoimintaa – pitää tehdä myös Gewerbe-Anmeldung paikallisessa Gewerbeamtissa (Ordnungsamt tai muu virasto, joka näistä paikallisesti vastaa). Erityistä lupaa ei siis tarvita, ilmoitus riittää. Tässä yhteydessä määritellään yritysmuoto ja mm. onko yritys ”hauptberuflich” vai ”nebenberuflich” – tämä on mm. verotuksen kannalta tärkeää. Myös tässä tapauksessa ilmoitus tulee kotiin postissa.

Jos yritys työllistää muita kuin yrittäjän itsensä, pitää hakea Arbeitsamtista ”Betriebsnummer” – olisiko tämän käännös sitten työnantajanumero. Yleensä yrittäjän tulee liittyä myös Industrie- und Handelskammer (IHK):n jäseneksi. Käsityöläisillä vastaava osoite on Handwerkskammer. Lisäksi yrityksen täytyy olla tapaturmavakuutettu (unfallversichert). Tämä tapahtuu Berufsgenossenschaftin kautta.

Itse yrityksen perustaminen ei ole yleensä ongelma, vaan hankaluuksia suomalaisille saattavat tuottaa siihen liittyvät verotus-, vakuutus- ja eläkeasiat (erityisesti maksut…).  Lupaan palata tarkemmin näihin myöhemmin tässä blogissa.

Mitä yritystä perustaessa kannattaa pitää mielessä?

Koska itselläni ei vielä ole käytännön kokemusta yrityksen perustamisesta, kyselin Oskari Lampisjärveltä muutamia neuvoja aloittelevalle Suomalaiselle yrittäjälle Saksassa. Oskari pyörittää Berliinissä matkailu- ja viestintäalan yritystään nimeltä Berliiniläinen Polkupyöräbyro.

– Yleisesti sanoisin, että saksan kielen taito on äärimmäisen tärkeä. Sen lisäksi kokemus saksalaisesta byrokratiasta ja taito luovia sen läpi ovat edellytyksiä. Yrittäjäksi ryhtyminen ja yrittäminen vaatii aktiivista asioiden selvittämistä eri viranomaisten nettisivuilta, joten kärsivällisyyttä ja pikkutarkkaa pykälien pänttäämistä tarvitaan. Jos sääntöjä noudattaa ja hankkii todistukset, leimat sun muut ja käy kaikki asiaan vaadittavat kommervenkit läpi, lopulta asian saa kyllä järjestymään.

– Yrittäjänä toimimisessa tärkeintä on tietysti se, että on hyvä liikeidea ja sitä myöten asiakkaita. Itse sain lentävän lähdön, sillä mulla oli heti alusta asti edellisen työnantajan mukana tullut asiakas. Muuten ideat ja työnkuvani ovat muuttuneet matkan varrella jonkin verran siitä, mitä alkujaan olin suunnitellut. Hyvä näin, sillä kokeilemalla sitä oppii ja huomaa, mitkä jutut kantavat.

– Yrittämisen varjoupuoli on mm. se, että sairausvakuutusmaksut pitää maksaa kokonaan itse ja ne ovat korkeita. 15 prosenttia tuloista menee vähintään, ja pahimmassa tapauksessa enemmänkin, sillä maksuissa on alaraja jonka mukaan pitää maksaa vaikka ei tuloja olisi ollenkaan. Veroasiat aiheuttavat jonkin verran päänvaivaa, mutta niistäkin selviytyy kunhan jaksaa selvittää asioita.

Hilfe!? Vertaistukea ja asiantuntijoilta

työpaikka Saksassa - yrittäjyys
Monet saksalaiset yritykset maksavat laskunsa vasta ensimmäisen maksukehotuksen jälkeen.

Yrityksen suunnitellessa yrityksen perustamista Saksaan kannattaa hakea vertaistukea ja asiantuntija-apua. Perinteisiä suomalaisia firmoja auttavia tahoja ovat mm. Suomalais-Saksalainen Kauppakamari ja Finpro. Finpro yhdistettiin maaliskuussa 2017  Tekesin kanssa ”Business Finland”- nimiseksi uudeksi yksiköksi. Business Finland kokoaa saman katon alle kaikki innovaatiorahoitukseen, vientiin, investointeihin sekä matkailun edistämiseen liittyvät palvelut. Uuteen organisaatioon siirtyy noin 600 asiantuntijaa. Tulevaisuus näyttää, miten konkreettista tukea yritykset tätä kautta saavat. Myös suurlähetystö ajaa entistä voimakkaammin yrittäjien asiaa, vaikkei välttämättä tarjotakaan konkreettisia palveluja yrityksille. Kulttuurin, opetuksen tai tieteen alalla kannattaa kääntyä (myös) Suomi-Instituutin puoleen. Kaikki nämä toimijat ovat verkostoituneet myös Team Finnland-sateenvarjon alle.

Saksalaisista organisaatiosta ainakin IHK:lta ja Arbeitsamtista kannattaa kysellä yrittäjyyden mahdollisuuksia. Paikalliset Startup-hautomot, keskittymät tai co-working-tilat voivat olla myös oivia paikkoja verkostoitua.

Maksullisia palveluita voi tietysti ostaa myös erilaisilta konsulttiyrityksiltä tai – yrittäjiltä. Suosittelisin ostamaan Saksassa ainakin vero- ja kirjanpitoasioihin sekä juridiikkaan liittyvät palvelut osaavalta tarjoajalta mieluummin kun tekemään itse (ainakaan heti alussa). Myös markkinointiin, viestintään ja myyntiin liittyvää konsultointiapua on tarjolla runsaasti.

Posted on 1 kommentti

Vientikettu kertoo: Myyjänä 70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä

Suomi vuonna 1979: Kekkonen oli valittu laajan poliittisen rintaman tuella viidennelle kaudelleen vuonna 1978. Koijärvi-liike esti Koijärven kuivatushankkeen. Nuoriso kuunteli punkia tai fiftarimusiikkia ja televisiosta katseltiin ainakin Spede Show ja Heikki ja Kaija. Tällaisista maisemista parikymppinen Timo Parjanen lähti kohti suurta maailma, Saksan Müncheniä. Sen jälkeen myyntimiehen, vientijohtajan  ja toimitusjohtajan tehtävät ovat kuljettaneet Parjasta Porin kautta Frankfurtiin, Chigacoon ja Vancouveriin. Tässä  Timon tarinan ensimmäisessä osassa pääsemme kurkkaamaan hänen kokemuksiinsa  70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä.

Pitkä ura kaupan parissa

Timo Parjanen
Timo Parjanen

Kaikki alkoi Laitilan keskustasta, Sokos-tavaratalon toisesta kerroksesta. Timo Parjanen kuljeskeli 22 ensimmäistä vuottaan  joka päivä tavaratalossa – tai ainakin kulki sen läpi. Kesä- ja joululomat hän työskenteli eri tavaratalon osastoilla.
– Niinpä oli varsin selvää, että minusta kasvaa luonteeltani kauppias, nauraa Parjanen.

Hän pääsi ylioppilaaksi kieli- reaalilinjalta Laitilan Lukiosta Varsinais-Suomesta vuonna 1975.
– Olen ”vanhan koulukunnan” pitkän saksan lukija jatko-opinnoin. Kaikki työtehtäväni ovat liittyneet aktiivisen saksankielen käyttöön. Myös Pohjois-Amerikasta Eurooppaan käsin työskennellessäni ja matkustaessani käytin saksaa ja englantia. Vientitehtäviin valituksi tullessani saksan kieli on ollut varmasti tärkeimpiä valintakriteerejä, kertoo Parjanen, joka on mielestään ollut myös onnekas sekä ammatinvalinnassaan että nopeita uraa ja elämää koskevia ratkaisuja tehdessään.
– Kaikkiaan työskentelin 35 vuoden ajan sekä Suomen että Kanadan viennin hyväksi lähinnä Eurooppaan, mukaan lukien entiset ”Itäblokin-maat” ja Lähi-Itä. Suomesta käsin työskennellessä ”pakkopullaa” on kaiken länsikaupan lisäksi ollut Neuvostoliiton ja 1991 jälkeen Venäjän viennin parissa toimiminen. Viimeisin työnantajani oli globaali australialainen logistiikkapalveluyritys CHEP, jonka Suomen myynnistä ja etabloitumisesta vastasin 9 vuoden ajan osana Pohjois-Euroopan toimintoja.

Keskitymme Timon tarinan ensimmäisessä osassa blogin hengen mukaisesti Saksaan ja varsinkin ensimmäiseen ulkomaan työskentelyjaksoon Münchenissä.
– Se on ollut ehkä haastavin ja opettavaisin aika ulkomailla, kertoo Parjanen työstä, joka osa Tampereen Kauppaoppilaitoksen ”Vientisihteerikurssi V”:n opintoja.

– Muut asumiseni ja työskentelyni sekä Saksassa että USAn Chicagossa ja myöhemmin Vancouver, B.C.:ssa Kanadan Länsirannikolla ovat olleet ”helppoja” muutoksia työnantajan hoitaessa työlupa-asiat ja muuttokustannukset.

München 1979

Saksan talousveturi puuskutti täyttä päätä. Helmut Schmidt oli johtanut Saksaa jo vuodesta 1974. Talous oli hyvässä kunnossa ja valuutta, D-markka, maailman vakaimpia. Maahan saapui vierastyöläisiä esimerkiksi Turkista ja Italiasta. Politiikan saralla kohisi, kun terroristiliike RAF, Rote Armee Fraktion, tavoitteli kommunistista kansannousua lähinnä terroriteoilla.
Parjanen työskenteli Sport-Scheck KG- nimisessä urheiluliikkeessä aivan Münchenin keskustassa.

–  Sain paikan sattumalta kansainvälisen opiskelijavaihdon kautta, joten jopa ennen EU-aikaa oleskelu- ja työluvat järjestyivät melko pienillä paperitöillä, sanoo Parjanen. – Tosin Müncheniin saavuttuani jouduin tutustumaan ”Polizei Präzidiumin Ausländeramtin” puoli päivää kestäneisiin jonoihin muiden ulkolaisten kanssa.

Sport-Scheck oli Euroopan suurin ”korkean luokan” urheilutavaratalo sekä suurimpia urheilukoulutus- ja vellusmatkojen järjestäjiä. Jo sillon palkkalistoilla oli mm. 4000 tennis- ja laskettelun opettajaa. 10-kerroksisen hissitalon jokainen kerros oli varattu omalle urheilulajilleen. Parjanen työskenteli ”Biwak Sachtel und Langlauf'”-osastolla eli vuoristokiipeily- ja murtomaahiinto-osastolla. Muut myyjät olivat kokeneita, vuoristokiipeilyä ikänsä harrastaneita, ”parrakkaita” herroja sekä ruuhka-aikoina myös vuoristokiipeilyä harrastavia ja tuntevia opiskelijoita.

Es stinkt nach Schnee

Työpaikka Saksassa
Sport-Scheck koulutti työntekijöitään aidoissa olosuhteissa. Kuva: Timo Parjanen, kotialbumi

Talvikaudella Parjasen työhön kuului ensisijaisesti neuvoa murtomaahiihdon välineiden valinnassa yleensä keskimääräistä varakkaampia, lähes aloittelevia saksalaisia ja  jonkin verran myös itävaltalaisia ja sveitsiläisiä hiihtovarusteiden valinnassa.
– Usein valinta-apuuni kuuluivat suksien, sauvojen, monojen lisäksi koko vaatetuksen valinta. Toisinaan pariskunnat saattoivat laittaa rahaa varusteisiin silloisen työläisen kuukausipalkan verran. Tehtävät olivat hyvin sesonkiluontoisia. Opin ajattelemaan, ”Es stinkt nach Schnee”,  mikä tarkoitti asiakasryntäyksen tulevan heti kun Olympiapuistossa keskustan lähellä maahan tuli senttikin lunta.
– En ollut hiihtänyt 10 vuoteen itse, lääkärin kiellosta johtuen. Tuntui kuitenkin, että saksalaiset urheilutavarataloasiakkaat ajattelivat jotenkin näin: ’Tuon (suomalaisen) myyjän täytyy olla oikea spesialisti. Onkohan hän syntynytkin sukset jalassa?”
Oppimista hankaloitti kirjallisuuden ja materiaalin puute. Ennen internetaikaa tieto oli rajallista, mutta talvimaasta tulevalle helposti hahmotettavissa. Maalaisjärjellä pärjäsi hyvin.

Kesäkaudella Parjanen myi myös vuorikiipeilyvälineitä.  Myynti oli Parjaselle kielellisesti haastavaa – koska Suomessa ei ole vuoria, puuttuu sanastoakin.
– Opin nopeasti termejä, kuten: Freiklettern (Kiipeily ilman köysiä vain käsien ja jalkojen avulla), Klemkeil (Kallioon lyötävä metallikiila köyden kiinnitykseen), Eisteigern (Kengän kokopohjiin kiinnitettävät rautapiikit jäätikköseinille ja jäätiköllä liikkumiseen), Lavine (Lumivyöry ), Beepser (Eletroninen hälyttäjä  /’piipittäjä’, sen varalle, että jos jää lumivyöryn lumen alle paikan löytämiseksi), biwakieren (Yöpyä vuorenseinällä – myös riippukeinussa vuorenseinällä kesken kiipelyilyurakan) ja ”Nachkommen!” (Käskysana, jonka edelläkiipeävä huutaa perässä kiipeävälle samaan köysistöön sidotulle kiipeäjälle.)

Parjasen työnantajalle oli tärkeää, että myyjät tosiaan tunsivat edustamansa tuotteet.- Oli mukavaa päästä kokeilemaan – peloistani huolimata – kiipeilyä ensin lähellä Ingolstadtia ”Klettergartenissa” (kiipeilyyn pyhitetty 200 m korkea kallioseinästö) sekä sittemmin Itävallassa Dachsteinin jäätiköllä yli 2000 metrin korkeudessa, jossa testasimme eri suksimerkkien uusimpia tyyppejä.

– Vain vapaakiipeilyä (Freiklettern) en uskaltanut edes yrittää. Koin sen hengenvaaralliseksi aloittelijalle!

Haben Sie Hackl Stöckl?

– Vaikken itse tuntenut vuorikiipeilyn maailmaa, ei työn aloittamisessa ollut suurempia hankaluuksia. Piti vain mennä rohkeasti hissistä ulos tulevien asiakkaiden luo ja kysyä: ”Wie darf Ich Ihnen bedienen?”, kertoo Parjanen.

.- Ajattelin osaavaani saksaa kieltä – myös puhuttua – kymmenen vuoden suomalaisten opisto- ja yliopistotason opintojen pohjalta, mutta yllätyksekseni murteiden ymmärtäminen oli vaikeaa.

Näin hän muistelee hauskaa sattumusta vanhan tirolilaisen vuorikiipeilijän kanssa:

– Kerran hissistä astui n. 70-vuotias, hieman kumarassa kulkeva, kokeneen vaeltajan näköinen asiakas. Minä reippaana, vasta pari päivää töissä olleena aktiivisena myyjänä marssin hänen luokseen ja kysyin: – Darf Ihne irgendwie helfen?

Vastaus tuli jostain tiheän pitkän parran takaa: – Haben Sie ’Hackl Stöckl’?

Ihmettelin pari sekuntia ja otin riskin: – Ja. Natürlich. Kommen Sie mit, bitte.

Sitten me marssimme johdollani telineestä riippuvien untuvamakuupussien rivistön eteen ja tartuin pussiin: – Hier, bitte schön!

”Vaeltajan” ilmettä ei onneksi näkynyt kaiken tiheän parran ja ahavoituneen ihon takaa. Tuli vain vastaus: – Was!

Ja niin asiakas marssi vanhemman myyjän puheille sanomatta minulle enää sen enempää. Kysyttyäni asiaa sittemmin avuliaalta ja mukavalta kollegaltani Herr Huettliltä sain lisätietoa: Hän oli kotoisin Italian puolelta Tirolista. Joten annettakoon minulle ’vieraskieliselle aloittelijalle’ anteeksi heikko murteen ymmärtäminen.

Nalle kiipeilyseinällä

Münchener Mercur
Münchener Merkur taisi olla aikaansa edellä. Grüner Behrin seikkailut olisivat varmasti hitti myös somessa. Kuva: Timo Parjanen, kotialbumi

Parjasen vuoteen Münchenissä mahtui monia hauskoja kokemuksia. Münchener Merkur -lehti kuvasi kerran kuukaudessa maskottinsa ”Gruener Behrin” tekemässä jotain hassua ja erikoista. Elokuussa 1979  Gruener Behrin oli määrä harrastaa seinäkiipeilyä maailman ensimmäisen 22 m korkean kiipeilyseinän avajaisissa.

– Osastopäällikkömme kysyi kaikilta yhteisesti, kuka haluaisi sanomalehteen. Kun jäyhät vanhemmat kollegamiehet vaikenivat, minä suomalaisena ”pelimiehenä” ilmoitin uhrautuvani vapaaehtoisesti tehtävään.

Lämmin Föhn-tuuli puhalsi Alppien yli etelästä Müncheniin saakka ja ulkona oli 30 astetta lämmintä. Parjanen veti paksun ja kuumaan, vihreän tekoturkispuvun ylleen ja kiipesi uudelle kiipeilyseinälle.

– Sain tästä kyllä paljon lisäpisteitä esimieheni Herra Wilfarthtin silmissä, nauraa Parjanen.

Suurkaupungin asuntotilanne yllätti

München 1979 / Viinipulloa avaamassa
Ystävykset Timo ja Horst janoisina viinipulloa avaamassa. Kuva: Timo Parjanen, kotialbumi

Kotitiutuminen Müncheniin oli nuorelle suomalaiselle suht’ helppoa:
– Mielestäni München on Mukava ja hieno kaupunki. Positiivista oli, että talvi on toisinaan runsasluminen. Ei suuria ruuhkia, ei melua ja muuta saastetta verattuna muun maailman miljoonakaupunkeihin. Ihmiset olivat yleensä ystävällisiä. Omaperäisiä huumorintajultaan – mutta sehän sopii suomalaisellekin. Saksalaiset olivat varakkaita- mutta ei pihejä.

Parjasella oli palkallinen työpaikka- mutta ei asuntoa Münchenissä, kun hän saapui sinne kesällä 1979.
– Vanhana interrail-matkaajana kartoitin ennakolta keskustaan lähinnä olevat ”Jugendherbergit” eli retkeilymajat. Lähin, jossa oli tilaa, löytyi n. 80 km:n päässä. Niinpä jätin matkalaukkuni – muuta minulla ei ollut matkassa – Hauptbahnhofin tallelokeroon ja menin töihin 10 min. kävelymatkan päähän Neuhauser -kävelykadun toiseen päähän.
– Elämä oli aika kovaa tuossa vaiheessa. Töistä tultuani vein likaiset vaatteet matkalaukkuuni rautatieaseman säilytyslokerolle ja otin puhtaat vaatteet mukaani yöpymispaikkaani Pullachiin.
Kahden viikon kuluttua Parjanen löysi asunnon katolisesta nuorisokodista, 10 minuutin kävelymatkan päässä työpaikasta. Vuokra oli matala, mutta niin oli kellari-huoneen elintasokin:

– Kurkkupurkki roskiksena, lamppu katossa ilman varjostinta, ikkunan ritilä kolisi aina jalankulkijan kävellessä sen yli. Kylmä vesi ja yhteissuihku käytävällä sekä laverisänky. Puhtaat lakanat sai hakea tosin piha toiselta puolen keittiössä, jossa myös hinnaltaan edullinen bayerilainen aamupala ja illallinenkin tarjottiin. Tutuiksi tulivat Weisswurt, Blutwurst, Sauerkraut, Schweinhaxen, Semmelknödeln jne. Ruoka oli maanläheistä, mutta käytännöllisestä saatavilla kiireisen työn ohessa.Keittiölle voi myös viedä pyykit pestäväksi päivän aikana aamulla töihin lähdettäessä.

– Onneksi kuukauden kuluttua sain talon toisesta kerroksesta puhtaan ja rauhallisen yksiön. Kävin heti hyvän ystäväni, romanialaissyntyisen Horstin, kanssa Floomarketilla Isar -joen varressa puolen tunnin kävelymatkan päässä ostamassa asteikollisen ja manuaalisen putkiradion, jolla voin kuunnella öisin Suomenkin radiota. Ostin muuten myös samalla kympillä vaaleansinisen nahkajakun, josta ystäväni Horst ei ollenkaan pitänyt vaan kommetoi siitä aina pukiessani: ”Hier stinkt nach Leiche!” (Ruumiinhajua ilmassa.)

– Kun hyväksyin ensimmäisen työpaikan Saksassa, ei minulla oikeastaan ollut ymmärrystä siitä, miten kallista eläminen suurkaupungin keskustassa oli. Työpalkkani etuna oli kuitenkin se, että myyntiproviisiolla saattoi tuloja lisätä 10 – 20 % kiireisimpinä myyntiviikkoina. Olin tilanteessa, jossa oli  pakko puhua ja myydä, jotta sain elinkustannukset hoidettua. Ahkeruudella saatoin jopa käydä kerran viikossa halvassa monen elokuvan ”yöleffassa” ja jonain iltana jopa Mc Donald’sissa.

Sellaisia ei oltu Suomessa vielä edes nähty.

Työjakso Saksassa päätyi jo 1980 ja oli aika palata Suomeen viimeistelemään vientilinjan opinnot.
– ”Bayerisch” on kuitenkin jossain määrin kuultavissa vieläkin kun puhun saksaa: ”Sagomal! Was bist du ein Mensch..?” Ja Weizenbier Kristall on parasta antia janoon – ja saatavissa kaikilla maailman kolkilla: Hyvin markkinoitu!

… Timon tarina jatkuu myöhemmin – luvassa asiaa mm. vientikaupasta Frankfurtista …

Posted on Jätä kommentti

Barcamp ja spontaanin viestinnän vaikeus

TTyöpaikka Saksassa - Barcmp Hannover // Foto: Martin Thielecke

Osallistuin edellisviikonloppuna Hannoverin Barcampiin. On kiva karistaa välillä pikkuisen toimistomme pölyt jaloista ja karauttaa johonkin –kröhöm- suurkaupunkiin. Mitä näitä nyt täälläpäin on… Braunschweig ja Hannover. Barcamp taitaa olla saksalaisen konferenssiskenen uusi musta. Tämä oli minulle ensimmäinen tapahtuma tätä laatua, joten olin innostunut näkemään, mistä barcampissa ylipäätään on kyse. Kiireisen työviikon päätteeksi en valmistautunut tilaisuuteen mitenkään. Ja kuinkas sitten kävikään.

Mikä barcamp?

Barcamp Hannover
Barcamp Hannover – todistetusti paikalla.

Barcamp on ”antikonferenssi”, jossa osallistujat kokoontuvat yhteen kiinnostavan aiheen ympärille. Konsepti on reilut kymmenen vuotta vanha ja sillä on juurensa amerikkalaisessa ohjelmointiskenessä, mutta nykyään barcampeja järjestetään ympäri maailmaa teeman kuin teeman ympärille. Osallistujat eivät maksa konferenssista juuri mitään, korkeintaan nimellisen summan. Järjestelyt hoidetaan talkoilla ja muonitus kustannetaan sponsorivaroin. Tottakai myös kaupallisia tilaisuuksia järjestetään barcampin kaavalla tai sitä mukaillen.

Käytännössä barcampin kulku on yksinkertainen: Osallistujat ja järjestäjät tapaavat, esittäytyvät ja jokainen osallistuja voi ehdottaa aihetta, jota haluaisi käsitellä. Teema voi olla mitä vaan online-markkinoinnista viulunsoittoon. Näin yhteisö yhdessä luo kiinnostavia teemakokonaisuuksia, joita käsitellään workshoppien, keskustelun tai vaikkapa askartelun kautta.  Sitten sijoitetaan workshopit valmisteltuun „lukujärjestykseen“ ja jaetaan tilat. Ja yhdessä oppiminen voi alkaa!

Mielestäni barcamp on ihanan tasavertainen konsepti – ja ehkä myös tehokas tapa ravistella Saksan usein niin hierarkkisen työelämän rakenteita? Ainakin formaatti on juuri nyt ajankohtainen Saksassa. Viime viikolla kävin autoalan tilaisuudessa, jonka iltaohjelmaan kuului barcamp-henkinen sessio. (Autoalan pikkupomokerroksen mustapukumiehet olivat muuten kauhusta jäykkänä kun heidän piti ottaa kynä käteen… hyvää ja hauskaa siitä kuitenkin loppujen lopuksi tuli.) Parin viikon päästä on Xing.de:n järjestämä työelämän tulevaisuutta käsittelevä tilaisuus täällä Wolfsburgissa, joka myös on organisoitu osittain barcamp-tyyliin. Ja mikäs siinä, onhan se kivaa vaihtelua tavan konferensseille tai seminaareille, joissa ainakin itse tulen helposti levottomaksi tai meinaan nukahtaa, jos aihe ei vastaa omia mielenkiinnonkohteitani.

Spontaanit ja sanavalmiit saksalaiset?

Työpaikka Saksassa - Barcmp Hannover // Foto: Martin Thielecke
Ehdotetut teemat siirretään yhteiseen lukujärjestykseen, josta barcamppaajat voivat valita itselleen sopivimman. Foto: Moto: Martin Thielecke // Barcamp Hannover

Ihan ensialkuun kuulostaa erikoiselta, että saksalaiset tekisivät jotain kovin suunnittelematonta työelämässä. Saksalaisille tällainen formaatti sopii kuitenkin hyvin. He ovat keskimäärin hyvin sanavalmiita ja ihan perusjamppakin osaa tarttua mikkiin ja sanoa spontaanisti muutaman sanan. Heitä ei tunnu vaivaavan samanlainen esiintymispelko, kuin monia suomalaisia. Johtuukohan tämä siitä että heillä on koulussa suullinen ilmaisu niin tärkeää ja sitä treenataan ja arvostellaan siinä missä kirjatietoakin.

Saksalaiset myös sietävät kaikenlaista konfrontaatiota paremmin kuin suomalaiset, jotka ovat keskimäärin konsensus-hakuisempia. Karrikoidusti: Saksalaista piristää kunnon väittely, suomalainen luulee, että nyt ollaan jo riidoissa. Ehkä heitä ei siksi pelota asettaa omaa tietämystään keskiöön ja ”framille”.

Kootut änkytykset

Sitten omiin Hannoverin-kokemuksiini. Koska tulimme paikalle myöhässä, jouduin sesomaan avaustilaisuudessa melkein juontajan vieressä. Orga-tiimi esitteli itsensä vuorotellen hashtagein ja kuuntelin viattoman kiinnostuneena. Sen jälkeen juontaja lykkäsikin mikin minun käteeni. Tällaisesta spontaanisuudesta menin tietysti ihan lukkoon, eikä minulle välähtänyt oikein mitään mieleen. Önisin mikrofoniin vain oman nimeni, senkin liian kaukaa. Kaikki 249 muuta osallistujaa tietenkin luettelivat hashtaginsa reippaan vitsikkäästi ja rennosti. No ainakin jäin heti ihmisille mieleen (önisevänä ulkkarina).

Mikähän siinä on, että spontaaneissa  puhetilanteissa näitä jäätymisiä tapahtuu edelleen, vaikka valmistellun esitelmän pystyy pitämään vaikka päälläni seisten. Olisi kannattanut siis lukaista ne nettisivut edes kerran läpi ennen konferenssia, niin olisin tiennyt tästäkin esittäytymistavasta. Olisinko ollut suomeksi sanavalmiimpi?

No, hyvin kävi loppujen lopuksi kuitenkin. Osallistuin workshoppeihin didaktiikasta, instagrammin käytöstä, bloggauksesta (!!!) ja radikaalista viestinnästä. Pari luennoitsijaa ei juurikaan tiennyt mistä puhuu, mikä ei haitannut menoa, koska aktiivinen saksalaisyleisö otti heti homman haltuunsa ja alkoi keskustella. Tunnelma oli niin mukava, että uskalsin alun hoipertelujen jälkeen avata suuni myös keskusteluissa. Käteen jäi muutamia näppäriä oivalluksia, pari uutta kontaktia ja tosi hauska mieli.

Työnhakijan barcamp

Barcamp Hannover / Työpaikka Saksassa
Barcamp Hannover / Työpaikka Saksassa kuva: Barcamp Hannover

Työnhakijalle tai yritystä perustavalle Barcamp on mielenkiintoinen paikka verkostoitua. Kynnys keskusteluun eri alojen ihmisten kanssa on matala, kun ohjelman ohella myös aamupalat, lounaat ja kahvit vedetään rinta rinnan ja (ulkopaikkakuntalaisten) majoituskin voi olla samoissa tiloissa.

Jos olisin yrittäjä, käyttäisin bacamppeja myös (sisältö)-markkinoidakseni omaa osaamistani tai palveluitani. Harvoin saa niin helposti monikymmenpäisen oman alan yleisön omistautumaan melkein tunniksi omalle aiheelleen. Joukossa voi myös istua potentiaalinen yhteistyökumppani tai rahoittaja.

… ja muita pieniä huomioita

Kun Hannoverin Barcampin 250 osallistujaa kokoontui yhteiseen esittelytilaisuuteen, oli ensimmäinen huomioni, että suurin osa osallistujista oli miehiä. Naisia on näissä some-tilaisuuksissa Saksassa aina melko vähän paikalla, nytkin ehkä 75% vieraista oli miehiä. Suomessa taitaa olla sukupuolijakauma toisin päin?

Seuraava huomioni oli, että melkein jokainen oli pukeutunut huppariin ja lenkkareihin. Aha, perinteinen nörttiunivormu siis! Suomalaisittain luullakseni somettajat ja nörtit kuuluvat eri lippukuntiin, täällä ollaan samassa laivassa. Jopa useimmat osallistuneet täti- ja setäihmiset (johon joukkoon itsekin jo kauhukseni lukeudun) olivat hakeneet itselleen tilaisuutta varten hupparit. En nimittäin usko että he kaikki kulkevat tavan työelämässä lenkkareissa ja huppareissa, vaikka mitä content-marketing-kingejä olisivatkin. Minäkään en ole mikään tyylitaidon riemuvoitto, mutta onnitelin itseäni, että olin rennoissa vaatteissa enkä tavan messu-uniformussa.

Työvaatteet on mun aatteet… vai miten se meni?

Posted on 1 kommentti

Saksalainen johtamiskulttuuri

Saksa johtamiskulttuuri työpaikka Saksassa

Suomalaiset hämmästyvät usein saksalaisen esimiehen käytöstä: suoraa kritiikkiä, työvaiheiden tarkkaa seuraamista ja etäisyyttä. Avasin näitä aiheita jo jonkin verran ensimmäisessä blogissani. Millainen on saksalainen johtamiskulttuuri? Tässä jutussa käyn läpi muutamia saksalaisen johtamiskulttuurin perinteisiä piirteitä, mahdollisia konfliktitilanteita ja annan muutaman ehdotuksen, miten niistä voi päästä yli.

Tämä artikkeli ei ole tarkoitettu yleispäteväksi, vaan kuvaa erityisesti perinteistä saksalaista johtamismallia. Tällä hetkellä saksalaiset yritykset ovat murroksessa, joten varsinkin pienissä ja nykyaikaiseen organisaatiokulttuurin panostavissa yrityksissä osa näistä toimintamalleista on vain muistojen tuulahdus suoraan 70-luvulta. Lisäksi ihmiset ovat tässä pelissä aina muuttuvia tekijöitä: Erilaiset persoonat, tunteet ja kulttuurit vaikuttavat työpaikan suhteisiin ja ilmapiiriin. Ikävä totuus on, että vaikka johtamiskulttuuri olisi periaatteessa toimiva, keskuudessamme on myös pönttöjä ja ilkeitä ihmisiä – niin esimiehiä kuin kollegoita, niin saksalaisia kuin suomalaisia.

Mistä syntyy johtamiskulttuuri? Lähdetään kuitenkin liikkeelle kulttuurieroista.

Hierarkia johtamisen taustalla

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Tuntuuko että pomosi tarkkailee sinua?

Saksalaiset ovat orientoituneita tuottavuuteen ja voitokkuuteen. He suhtautuvat johtamiseen ja motivoimiseen loogisesta, institutionaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Yksilöiden ajatellaan pyrkivän maksimoimaan henkilökohtaisen hyötynsä siten, että se on yhtenäinen yrityksen tavoitteiden kanssa. Johtaminen on heille resurssien ohjaamista mahdollisimman hyvin. Tätä ohjaamistyötä esimies harjoittaa aktiivisesti.

Saksalaiset ovat yleensä sitoutuneita yritykseen ja ammattiin ja samaistuvat tekemäänsä työhön. Suomalaiselle tällainen lähtökohta näyttäytyy kovana ja laskelmoivana. Saksalaisilla onkin astetta terävämmät kyynerpäät, kuin meillä. He myös odottavat esimieheltään aktiivista ohjausta.

Yritykset ovat perinteisesti hierarkkisia, mikä tarkoittaa, että organisaatiomalli on pystysuora. Tasoja on useita, mutta valta keskittyy pienelle ryhmälle organisaation huipulla. Organisaation ja yksilöiden roolit ja niiden väliset suhteet sekä tehtävät, tehtävänkuvaukset ja käyttäytymismallit on tarkoin määritetty suoritusta varten.  Suomalainen kokee helposti, että tällainen organisaatio on byrokraattinen – Saksalaisen mielestä se on toimiva.

Hierarkkisuus on siinä määrin sisäänkasvanutta, että se johtaa lähimmän esimiehen tai toimitusjohtajan kunnioittamiseen lähes ehdoitta. Näihin rakenteisiin kasvaneet saksalaiset kunnioittavat automaattisesti auktoriteettiasemassa olevia ihmisiä ja odottavat selkeää johtajuutta. Esimiehet puolestaan odottavat itseoikeutetusti, että heitä totellaan ja harjoittavat aktiivisesti johtajuutta. Määräysten noudattaminen perustuu esimiehen asemaan ja ammatilliseen osaamiseen, ei niinkään hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai ”soft skillseihinsä”. Esimiehen kunnioitus ei ole saksalaisessa kulttuurissa hiljaista alistumista, kuten suomalaiset sen saattavat kokea, vaan osa toimivaa systeemiä. Suomalaisen voi puolestaan olla vaikeaa kunnioittaa esimiestä, joka hänen näkökulmastaan vain jakelee määräyksiä, kritisoi, eikä anna itsestään mitään.

Hierarkia ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono asia, vaan olennainen osa saksalaista organisaatiokulttuuria. Tällaisessa ympäristössä menettelytapojen ja rutiinien noudattaminen on tärkeää ja oma-aloitteisuus tai ”out-of-the-box”-ajattelu voivat olla organisaation kannalta haitallisia. Vaikka yritys mainostaisi matalaa hierarkiaa, mitä näkyy yhä enemmän esim. työpaikkailmoituksissa, saattaavat vanhat rakenteet paistaa läpi. Johtamiskulttuuri muuttuu on hitaasti ja muutos voi kestää sukupolvien ajan.

 

Viestin kulku organisaatiossa

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Ei kysyvä tieltä eksy.

Suomalaisissa organisaatioissa lähetetään usein ”tiedoksi kaikille”-hengessä kirjoitettuja meilejä, kokoustetaan paljon ja pidetään kaikenlaista tyky-päivää. Postituslistalla lisätään sumeilematta kaikki toimitusjohtajasta harjoittelijaan. Ylenpalttinen tiedotus kertoo omaa kieltään suomalaisten organisaatioiden matalasta hierarkiasta.

Myös saksalaisessa organisaatiossa hierarkia määrittelee viestin kulun. Esimiehet antavat yleensä ohjeet vain organisaatiorakenteessa suoraan alapuolellaan oleville alaisilleen tai alaiselle, joka puolestaan välittää viestin eteenpäin omille alaisilleen. Myös toiseen suuntaan viesti kulkee parhaiten virallista tietä. Jos siis olet vaikkapa harjoittelijana suuremmassa yrityksessä, et välttämättä tule ikinä vaihtamaan sanaakaan – kohteliaita huomenia lukuunottamatta – edes sen ”pikkupomon” kanssa.

Suuremmissa saksalaisissa yrityksissä informaatio pidetään usein tiukasti oman osaston sisällä. Siksi suomalaisen kannattaa olla tarkkana ennen heippa kaikille -viestin lähettämistä. Oikean kohteen löytäminen  jokaiselle viestille on tärkeää. Kannattaa siis tarkkailla hetken yleistä tyyliä, ennen kuin alkaa pommittaa toimitusjohtajaa maileilla.

Viestintäkulttuuri ei siis yleisesti ole yhtä avoin kuin Suomessa, ja tietoja annetaan alaisille vähemmän sekä jokapäiväisistä juoksevista asioista että tulevaisuuden visioista tai strategioista. Oman kokemukseni mukaan saksalaiset ovat kuitenkin innostuneita työn täsmällisestä organisoinnista ja raportoinnista, jotka hoidetaan esimerkiksi viikkokokousten ja todo-listojen mu0dossa. Myös vuosittaiset kehityskeskustelut ovat tavallisia. Ainakin näiden avulla viesti kulkee organisaatiossa eteenpäin myös vertikaalisesti.

 

Ohjeistus

johtamiskulttuuri Saksan työpaikoilla
Varotko virheitä?

Saksalaiset alaiset odottavat saavansa esimieheltään selvät ohjeet, mitä tulee tehdä ja usein myös miten se tarkalleen tulee tehdä. Sen vuoksi esimies saattaa jakaa toimintalinjojen ja ideoiden sijaan yksiselitteisiä ja tarkkaan rajattuja käskyjä. Saksalaiset kokevat vaikeana työskennellä ilman seurantaa ja sen puuttuminen osoittaisi, ettei esimies ole  kiinnostut heidän työstän tai työ on arvotonta. Tässä onkin mielestäni iso oivaltaisen paikka jokaiselle suomalaiselle, joka ei kestä hurjana huseeraavaa saksalaista pomoaan: Käyttäytyessään kontrolloivasti esimies yleensä olettaa ihan perustellusti, että alaiset toivovat hänen käyttäytyvän näin. Lyhyt keskustelu esimiehen kanssa voi siis kannattaa.

Tapaan kuuluu myös että esimiestä totellaan. Tarkentavia kysymyksiä voi toki esittää, mutta suorat vastaväitteet ovat harvinaisempia. Saksalaisissa työelämää käsittelevissä blogeissa ja lehdissä. ”Miten otan negatiiviset asiat puheeksi pomoni kanssa.”-jutut ovat hyvin tavallisia. Kysymys on hankalasta aiheesta, sillä hierarkiassa ylempänä olevan varpaille ei pidä talloa.

 

Muodollisuus ja virallisuus

Saksassa esimiehen ja alaisen vuorovaikutusta leimaa selvästi suomalaisesta tyylistä eroava muodollisuus ja virallisuus. Johtajien ja alaisten väliset suhteet ovat usein etäiset ja jäykät. Saksalainen esimies nauttii suurta yksityisyyden suojaa näin toivoessaan. Usein hän istuu muista eristettynä vähän suuremmassa toimistossa, suljetun oven takana. Yleensä esimies tai toimitusjohtaja ei esimerkiksi lounasta tai juo kahvia muiden kanssa, poikkeuksiakin toki löytyy.

Perinteinen saksalainen johtamiskulttuuri olettaa esimiehen käyttäytyvän ja puhuvan ”virallisessa hengessä”. Virallisuutta ilmentävä alaisten kättely ja sukunimillä puhuttelu on yleistä. Jos esimiehesi ja sinä olette suurin piirtein saman ikäisiä tai työskentelette samojen projektien parissa, esimiehesi saattaa tarjota sinulle sinulle sinuttelua. Tämä on saksalaisessa yritysmaailmassa arvostuksen ja luottamuksen osoitus. Alaisena en lähtisi Saksassa tarjoamaan du’ta esimiehelleni, vaan hänen täytyy -arvoasteikossa korkeammalla olevana- olla se aloitteen tekijä. HUOM! Jos kollegasi sinuttelee pomoasi, se ei automaattisesti tarkoita että sinä voisit myös tehdä näin. Odota mielummin kehoitusta. (Oma nykyinen pomoni muuten tarjosi sinuttelua heti ensimmäisessä lauseessa työhaastattelussa. Ihanan helppoa! Sinuttelemme myös monia asiakkaitamme, mutta tässä suhteessa asiakkaan kuuluu olla se aloitteen tekijä.)

Kovien arvojen kulttuurin mukaisesti saksalaiset johtajat eivät ole niin ihmissuhdesuuntautuneita kuin suomalaiset. Saksassa onkin vaikea saada aikaan työpaikalle avoin ilmapiiri tai saada suoria vastauksia kysymyksiin. Suosittelenkin suomalaisille kovan nahan kasvattamista saksalaiseen työelämään. Me olemme vähän pehmiksiä ja otamme usein asiat kovin henkilökohtaisesti.

 

Palaute

Saksassa suunnitelmallisuus on arvostettua, ja esimiehet täsmentävät työroolit ja työnkuvaukset tarkasti, asettavat alaisten työlle konkreettisia tavoitteita sekä koordinoivat aktiivisesti kokonaisuuden toimivuutta. Tähän liittyvä palautteen antaminen on aktiivista, sillä taustalla vaikuttavat saksalaisen työkulttuurin kovat arvot ja siihen yhdistyvä tehokkuusajattelu. Palautteen antaminen keskittyy työssä saavutettuihin tuloksiin sekä positiivisen palautteen että tehottomuuden kritisoinnin muodossa.

Itse en ole juuri koskaan kuullut positiivista palautetta saksalaiselta esimieheltä, vaikka työt – ainakin työtodistusten perusteella – ovat sujuneet ihan mallikkaasti. Monet kulttuurioppaat myös väittävät, etteivät saksalaiset kollegat juurikaan arvostele esimiestään. Itselläni on tästäkin hyvin poikkeavia kokemuksia. Itseasiassa Suomessa tai suomalaisissa organisaatioissa ollaan puhuttu esimiehistä paljon paremmassa hengessä.

Toivotan kärsivällisyyttä! Hyvä palaute tulee sitten viimeistään työtodistuksen muodossa, jos on tullakseen. Myös palautteen pyytäminen voi olla ihan toimiva juttu.

 

Muutamia ohjeita arkipäivän työelämään:

  • Pelaa esimiehen säännöillä: Joka kerta kun harmittaa, muistuta itseäsi, että täällä toimitaan näin. Esimies suorittaa vain omaa osuuttaan ”koneistossa” ja saksalaiset työntekijät myös odottavat hänen toimivan tietyllä tavalla.
  • Pidä oma käytöksesi ja keskustelu esimiehen kanssa ainakin alkuun asiallisella “Business-Tasolla”.
  • Älä ota henkilökohtaisesti esimiehesi sanomisia ja tekemisiä, jos ne koskevat työasioita. Suomessa on tosi tyypillistä loukkaantua asioista keskustellessa. Saksassa esimiehen toiminta ei ole tarkoitettu kritiikiksi sinun persoonaasi kohtaan. Loukkaantuminen on saksalaisessa työelämässä täysi no-go ja sitä pidetään osoituksena epäkypsyydestä ja lapsellisuudesta. Jos kuitenkin loukkaannut, älä näytä sitä.

  

Konfliktitilanteen yllättäessä:

  • Mene itseesi: Oletanko, että saksalainen esimies toimii kuten suomalainen toimisi?
  • Avaa suusi: Pyydä esimieheltäsi kahdenkeskistä keskustelua. Selitä huolesi. Kerro avoimesti, ettet tiedä miten suhtautua käyttäytymismalliin x, koska Suomessa toimittaisiin toisin. Käytä esimerkkejä havainnollistaaksesi, jotta pysytte samalla sivulla. Jos pomosi on tehtäviensä tasalla, hän kuuntelee, keskustelee ja mahdollisesti saatte jopa sovittua molempia tyydyttävän ratkaisumallin. Tässä pitää tietenkin olla varovainen: Pidä huoli, että tapaaminen tulkitaan konstruktiivisena keskustelunavauksena, ei valituksena. Esimiehelle ei kannata myöskään avautua yksityiselämän ongelmista, vaan kunnioittaa saksalaista tapaa, jossa esimies ei seurustele alaistensa kanssa yksityishenkilönä.
  • Kerro tilaisuuden tullen millainen johtamiskulttuuri Suomessa on: Kerro sivulauseessa, yrityksen kehittämispäivillä, viikkokokouksessa tai muuten vaan tilaisuuden tullen, miten asiat Suomessa hoidetaan. Herättää kiinnostusta!
  • Pyydä ja anna palautetta: Näytä esimiehellesi esimerkkiä. Kehu hyvin tehtyä työtä tai hyvin hoidettua tilannetta, Informoi kollegoita, ole reilu. Näin luot osaltasi avoimempaa työkulttuuria. Ehkä se tarttuu?
  • Jos et saa tilaisuutta keskusteluun, ota yhteys esimiehesi esimieheen ja kerro ongelmatilanteesta hänelle.
  • Jos ei mitkään muu ei toimi, vaihda työpaikkaa. Toisaalla voi olla toisenlainen johtamiskulttuuri.

 

Uusi johtamiskulttuuri tulee myös Saksaan

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Onko pomoni robotti? Saksalainen esimies saattaa vaikuttaa siltä.

Saksalaiset työelämää käsittelevät blogit ja sivustot ovat täynnä juttuja avoimemmasta ja työkulttuurista ja Saksan työ- ja sosiaaliministeriö (Bundesamt für Arbeit und Soziales) julkaisi viime vuonna Arbeit 4.0-kampanjan työelämän nykyaikaistamiseksi.

Olen menossa 31.5. seminaariin työelämän tulevaisuudesta. On todella mielenkiintoista nähdä, millaisia tulokulmia saksalaiset työelämän ammattilaiset ottavat esimerkiksi johtamiskulttuuriin ja sen muutoksiin. Ehkäpä kirjoitan myös siitä tänne blogiin.

Tässä blogijutussa olen käyttänyt lähteenä mm. tätä erinomaista Laura Nordströmin lopputyötä.

Posted on 1 kommentti

IHK ja rikkinäinen astianpesukone

Flow Wolf kaupunkilehti

Ajattelin kertoa silloin tällöin blogissa myös omassa työssä vastaan tulevista tilanteista tai tapahtumista, ja kirjoitinkin jo taannoin Cebit-messuista. Nyt olin suunnitellut kirjoittavani ”Gründung im Nebenerwerb”-tilaisuudesta, jossa kävin työn puolesta viime torstaina. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Yrittäjän kannattaa miettiä verotus- ja eläkeasioita

Työpaikka Saksassa yrittäjyys

”Gründung im Nebenerwerb”-tilaisuus oli paikallisen Industrie- und Handelskammerin eli IHK:n järjestämä ja käsitteli yrityksen perustamista eläkkeen turvaamisen ja verojen näkökulmasta – tärkeitä asioita siis. Aiheesta puhumassa oli eläkeneuvoja (RentenberaterIn) ja veroneuvoja (Steuerberater) – kumpainenkin ammatti on täällä tuiki tavallinen ja hyvin tarpeellinen juuri monimutkaisen systeemin takia. Käytännössä jokaisen kannattaa hankkia oma veroneuvoja, jonka avulla voi helpottaa omaa veronpalautusprosessiaan ja saada mahdollisimman hyvät veronpalautukset. Itse aloin harkita luennon jälkeen myös eläkeneuvojan palveluksia…

No tilaisuuden kanssa kävi kuitenkin niin, että hyvästä alustuksesta huolimatta tipuin kärryiltä jossain puolen välin tienoilla, niin monimutkaiselta ja varsinkin tapauskohtaiselta yrittäjän verotus- ja eläkesysteemi vaikutti. Palaan siis vero- ja eläkeaiheeseen myöhemmin, mutta se vaatii enemmän perehtymistä kuin tämä kuulemani luento.

IHK on yrittäjän ystävä

Sen verran voisin kuitenkin mainita, että Industrie- und Handelskammer IHK, joka siis tämänkin tilaisuuden järjesti,  on todella tärkeä organisaatio Saksassa ja vaikuttaa erilaisin keinoin talouselämään erityisesti paikallisosastojensa kautta. He järjestävät ilmaisten luentojen ja kurssien lisäksi myös monen alan (maksullista) koulutusta ja täydennyskoulutusta sekä neuvontaa yrittäjille. Jos haet töitä tai varsinkin jos olet kiinnostunut yrittäjyydestä Saksassa, on paikallinen IHK hyvä osoite aloittaa verkostoituminen.

Hyvin lyhyt hetkeni menestyjänä

Flow Wolf työpaikka Sajksassa
Oli hauskaa nähdä oma kuva lehden sivuilla.

Kuun vaihde on meillä toimistolla aina melko kiireistä. Closaamme edellisen kuukauden ja suunnitelemme omat ja asiakkaiden seuraavan kuukauden julkaisut – niin pitkälle kuin niitä voi ja kannattaa suunnitella – etukäteen. Perjantaina toimistolla odotti kuitenkin hauska yllätys, kun Flow Wolf -kaupunkilehti, jota firmamme julkaisee, oli tullut painosta. Kirjoitin läpyskään peräti neljä juttua ja lisäksi siinä julkaistiin pielni esittely minusta, joten oli mukava hetki saada uunituore julkaisu käteensä. Ihaillessani työni tuloksia ja miettiessäni henkilöbrändini eksponentaalista kasvua nimeäni huudettiin alakerrasta.

Toimiston vuokranantajan edustaja se siellä huhuili. Astianpesukoneeseemme oli lipsahtanut suolan sijasta jotain pesujauhetta ja tämä Gaggenau-laatutuote oli käytännöllisesti katsoen räjähtänyt, tai ainakin siitä oli mennyt osia rikki. Vaikka virhe ei -tällä kertaa- ollut omani, ei saksalainen yleensä sanomisissaan säästele ja sainkin kuulla oikein kunnon läksytyksen aiheesta keitti. Myös lasku oli mahtava. Mutta näinhän se menee: Toisena hetkenä sitä ollaan uransa huipulla ja välillä tullaan rytinällä alas.

Hauskaa Vappua!

Posted on 2 kommenttia

Henkilöbrändi Saksassa

Henkilöbrändi Saksassa

Henkilöbrändi on kovin trendikäs sanahirviö ja sen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Kun haet töitä vieraasta maasta, kannattaa pysähtyä hetkiseksi miettimään, miltä vaikutat potentiaalisen työnantajan ja alasi yhteisön silmissä. Tuon mielikuvan kehittämistä haluttuun suuntaan nimitän henkilöbrändäykseksi. Tässä blogiartikkelissa nostan esiin muutamia seikkoja, joita suomalaisen kannattaa huomioida päivittäessään brändiään saksalaiseen makuun sopivaksi.

Mikä on henkilöbrändi?

Henkilöbrändäykseen pätee suunnilleen samat lainalaisuudet kuin yrityksen, yhteisön tai tuotteen brändäykseen. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, vaan esimerkiksi poliitikot ja näyttelijät ovat luoneet tietoisesti imagoaan jo vuosisatojen ajan. Tärkeintä on, ettei brändi ole päälle liimattu, ulkokultainen kuva, vaan että sen ytimessä on todellinen tuote, eli tässä tapauksessa sinä itse – persoonasi ja osaamisesi. Se millä brändiäsi täydennät riippuu esimerkiksi tavoitteistasi ja kohderyhmästäsi: Minkä alan ja tason työpaikkaa tavoittelet?

En ole alan asiantuntija, joten jätän itse käsitteen analysoinnin muille. Tässä vielä pari ajankohtaista artikkelia jossa henkilöbrändäyksen ulottuvuuksia on käsitelty syvällisemmin:

Elina Koivumäki: Henkilöbrändäys dos & dont’s

HC Services oy/ Tom: Unohda henkilöstöbrändäys!

Yleensä suositellaan, että henkilöbrändin tavoite olisi mahdollisimman konkreettinen, koska silloin voit parhaiten mitata sen menestystä. Tee itsellesi selväksi, mikä on tavoitetyöpaikkasi. Kuka tekee siellä rekrytointipäätökset? Entä miten tavoitat ja teet vaikutuksen häneen? Kun tiedät tavoitteesi, lähdet luomaan itsestäsi halutunkaltaista mielikuvaa sekä somessa että irl. Mietitään siis ensin kanavan valintaa saksalaisesta näkökulmasta.

Onko saksalainen somessa?

Henkilöbrändi kielikuvana on some-ajan kukkanen, mutta muista että luot brändiäsi myös somen ulkopuolella. Rekrytointipäätökset tekevä saksalainen HR-vastaava, Betriebsleiter tai Abteilungsleiter ei välttämättä pyöri sosiaalisissa medioissa. Perinteiset kanavat nousevat tällöin maineenhallinnan keskiöön: Miten vastaat haastattelukutsuun? Soitatko hakemuksesi perään? Tunnetaanko sinut alan piireissä? Millaisena?

Kanava-Mix kuntoon

Keskeistä on, että valitset kohderyhmällesi sopivat kanavat. Aloita yhdestä tai kahdesta kanavasta, koska sosiaalisen median ylläpito vie melko paljon aikaa. Vaikka saksalaiset ovat melko some-kriittisiä, netissä ovat kuitenkin 2017 jo kaikki. Luultavasti sinut siis googletetaan. Jos haluat näkyä, hyvä ratkaisu voisi olla oma nettisivu tai vaikkapa youtube-video.

Tästä blogista löydät pari vinkkiä:

Reeta Laakso: Erotu työnhaussa loistamalla sosiaalisessa mediassa

Juuri perustettu asiantuntijaprofiili Facebookissa tai twitter-tili ilman seuraajia voi olla tylsä ja tyhjä. Innostus voi laantua helposti, jos seuraajia ei vaan tule. Henkilöbrändäämiseen pitää siis tässä mielessä suhtautua pitkäjänteisesti. Ensimmäiset seuraajasi voivat olla äitisi, naapurisi ja ekaluokan luokkakaverisi. Yhteisö rakentuu hiljalleen, kun onnistut tuottamaan kiinnostavaa sisältöä. Ammatillisessa profiilissa kannattaa edetä järjestelmällisesti.

• Etsi toimialasi keskeiset avainsanat, verkostot ja vaikuttajat.
• Valitse tärkeimmät teemasi: Mikä on osaamisalaasi ja minkä parissa haluat tulla tunnetuksi.
• Aikatauluta viestintä. (Netistä löytyy lukuisia työkaluja tähän.)

Xing.de on saksalaisten oma Linked.in

Saksassa Xing.de toimii paremmin kuin Linked.in. Profiilin luonti on helppoa. Verkostoidu esim. suomalaisten ryhmissä, oman alasi ryhmissä ja – jos asut jo Saksassa – oman paikkakuntasi ryhmissä.

Tässä linkki ”Finnen in Deutschland”-ryhmään. Myös Suomessa asuvilla saksalaisilla on oma ryhmä, samoin kuin Deutsch-finnische Gesellschaftilla.

Viestinnän erityispiirteitä

Hatko samanaikaisesti hyvin erilaisia työpaikkoja usealta eri alalta? Kaikkia on vaikea miellyttää saamaan aikaan. Ja rekrytoijat, hekin ovat vain ihmisiä omine mieltymyksineen. On siis vaikeaa tehdä yleistyksiä, mutta yritän kuitenkin. Suomalaisilla on tiettyjä saksalaisista poikkeavia käyttäytymismalleja, joita on hyvä miettiä myös saksalaisen työnantajan näkökulmasta.

Saksalainen sanoo suoraan

Vaatimattomuus kaunistaa Suomessa ja saksalaisetkin saattavat pitää suomalaista kainostelua eksoottisen herttaisena ominaisuutena – hetken aikaa. Eri asia on, haluavatko he kainostelijan palkkalistoilleen. Saksalaiset eivät osaa lukea rivien välejä yhtä hyvin kuin suomalaiset. On siis ihan OK sanoa suoraan missä olet hyvä. Tämä pitää mieluiten myös todistaa mahdollisimman pitävin referenssein eli työkokemuksen ja koulutuksen avulla. Suomalaiselle tyypillisen ”kehityspotentiaalialueiden” oma-aloitteiset reflektoinnit (”Vaikka en oikeastaan ole tämän alan asiantuntija…”) kannattaa koittaa jättää pois.

Asiantuntijuus keskiössä

Suomen työmarkkinoilla on jo kohta vuosikymmenen ajan haettu „hyviä tyyppejä“ ja some onkin hyviä tyyppejä pullollaan. Saksalainen työkulttuuri on rentoutumassa ja tasa-arvoistumassa, mutta jos haluat pelata varman päälle, esiinny mieluummin ensisijaisesti alasi asiantuntijana. Jos onnistut olemaan samalla hyvä tyyppi, niin siitä plussaa!

Satsaa hyviin kuviin

Jopa opiskelijoiden työhakemuskuvat on otatettu Saksassa useimmiten valokuvaamossa, usein puku tai jakkupuku päällä. Tämäkin tietysti riippuu alasta. Katso miten muut alasi vaikuttajat esiintyvät esim. juuri Xingissä.

Henkilökohtaiset some-tarinat piiloon

Milleniaalit toimivat ehkä toisin, mutta yleisesti Saksassa ei ole tapana esiintyä yksityisellä profiililla somessa omalla koko nimellä tai postata vaikkapa avoimesti omien lasten kuvia. Tämä johtuu siitä, että saksalaiset ovat hyvin arkoja omista tiedoistaan ja niiden „leviämisestä nettiin“. Suomalaiset ovat tässä suhteessa keskimäärin huolettomampia. Facebookissa ei siis tarvitse jakaa kreisibailauskuvia antaakseen itsestään huolettoman tai jopa ymmärtämättömän kuvan.

Jos koitamme kurkata saksalaisen rekrytoijan korvien väliin – oletamme hänen jakavan perussaksalaiset some-ennakkoluulot – ja hän googlaa nimesi. Mitä hän löytää? Jo oman nimen käyttö tai kiva perhekuva Kanarialta saattaa olla potentiaaliselle työnantajallesi „too much information“. Harkitse siis yksityisten Facebook- ja instagram-tiliesi piilottamista (ainakin) työnhaun ajaksi. Ammatillisesti valveutunut profiili on tietysti eri asia.

Luo toimiva saksalainen henkilöbrändi – Näin pääset alkuun:

Henkilöbrändi Saksassa
Lattepappa, oman tiensä kulkija vai touhukas vitsiniekka? Henkilöbrändi ansaitsee ajatuksen jos toisenkin.
  • Kopioi ja matki: Brändisi sisällön luot tietenkin sinä – mutta ei ole virhe katsoa mallia muilta. Ole tarkkaavainen sen suhteen, mitä et voi suomalaisena tietää etukäteen: mitkä ovat alasi slangisanat, keskustelutyyli, kuumat teemat, kovimmat nimet ja suosituimmat työnantajat. Mitä paikkaa sinä haluat pelata tällä kentällä?
  • Osallistu keskusteluun somessa: Etsi alasi ja paikkakuntasi ryhmät Xingistä ja kuulostele, millä tyylillä ihmiset keskustelevat. Jos uskallat, osallistu keskusteluun. Pyydä saksalaista tuttua korjaamaan (ainakin pahimmat) kirjoitusvirheet ennen julkaisua. Huonosti kirjoitettu teksti, vaikka olisi ulkomaisen kirjoittamakin, kuulostaa aina vähemmän asiantuntevalta.
  • Uskalla olla oma itsesi: Tämä on pakko sanoa nyt, koska olen koko tään blogiartikkelin ajan kertonut miten „sopeudut“ saksalaiseen työnhakukulttuuriin. Firmat, jotka ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista työntekijöistä osaavat usein arvostaa myös out of the box -ajattelua. Se juttu, mikä nostaa hakemuksesi esiin kahdensadan muun hakijan joukosta voi olla juuri suomalaisuus tai muu „erityispiirteesi“ – älä siis silota rosoja turhan tarkalla kädellä.
  • Suomalaisuus on usein plussaaDigitalisaatio, some, opetus, kasvatus, terveydenhuolto… on monia aloja, joilla Suomalaiset ovat innovatiivisiä edelläkävijöitä. Onko sinulla sellaista erityisosaamista, joita saksalaisilla ei ole?Korosta osaamistasi ja kokemustasi näillä alueilla.
  • Profiloidu: Suomessa arvostetaan jokapaikanhöylää ja poikkitieteellisyyttä. Se, että vietit yhden kesän au-pairina ja puursit opiskelujen ohessa Siwan kassalla, kertoo monipuolisuudesta ja yritteliäisyydestä. Saksalainen tikittää kuitenkin toisin: täällä arvostetaan alan työkokemusta (einschlägige Berufserfahrung) ja vain harvoin työhön haetaan erilaisista taustoista olevia henkilöitä (Quereinsteiger). Koita siis luoda kokemuksillesi ja opinnoillesi järkevä punainen lanka, joka johtaa toivetyöpaikkaasi. Jätä surutta pois tarinastasi – eli henkilöbrändistäsi – sellainen, mikä ei siihen sovi ja keskity ydinosaamiseesi.

Ja lopuksi…

Lueskelin tätä artikkelia pohdiskellessani useita suomalaisia ja saksalaisia tekstejä henkilöbrändistä. Molemmissa maissa aihe on ”kuuma” ja siitä voisi kirjoittaa sivutolkulla. Lainaan vielä loppuun jo tuonne aiemmin linkittämääni HC-Services Oy:n artikkelia – itse kun en osaisi tätä paremmin sanoa:

”Älä mieti omaa tekemistäsi henkilöbrändäyksen kautta. Älä rakenna osaamisestasi haarniskaa, jota kiillotat tietyn sisältökalenterin mukaan. Älä osta konsulttia rakentamaan sinulle henkilöbrändiä. Tee asioita jotka sinua kiinnostavat, keskustele aiheista jotka sinua pohdituttavat, tai kirjoita havainnoista ja opeista joita olet matkan varrelta kerännyt.”