Posted on 1 kommentti

Sinuttelu ja teitittely

sinuttelu ja Teitittely Saksassa

Saksassa status, asema ja rooli hierarkiassa ovat perinteisesti tärkeämpiä, kuin matalien hierarkioiden Suomessa. Saksalaiset eivät ole sattumalta Müller, Schuhmacher ja Bäcker siinä missä suomalaiset ovat Aalto, Virtanen ja Mäkinen. Kun suomalainen kysyy, mistä päin tulet, kysyy saksalainen usein: Mitä teet työksesi?

Sinuttelu ja teitittely

Teitittely ei ole pelkästään hierarkinen jäänne kivikaudelta, vaan sillä on myös tärkeä rooli saksalaisessa käytöskoodissa. Sillä osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta keskustelukumppania kohtaan. Toisaalta, kun teitittelet toista, hän on aina käsivarren mitan kauempana sinusta. On helpompi esimerkiksi esittää kritiikkiä teititellen kuin sinutellen – kokeile vaikka!

Suomessa sinutellaan lähes kaikkia statuksesta riippumatta. Me painamme yläasteen saksan kirjasta helposti mieleen, että kaikkia saksalaisia tulisi teititellä, ja yllätymme ehkä siitä, että maailma muuttuu – Saksassakin.

Teitittely riippuu muun muassa yrityskulttuurista, henkilöiden iästä, tilanteesta ja jopa paikkakunnasta. Entisen Itä-Saksan alueella teititellään vähemmän kuin Lännessä.

Alasta ja paikkakunnasta riippuen sinuttelu on astunut työelämään Saksassa voimakkaasti. Viime vuosien trendi on yritykset, jotka tietoisesti  vaihtavat teitittelyssä sinutteluun – ja saksalaiseen tapaan kirjaavat tämän myös firman käytöskoodiin.

Silti saattaa olla jopa tiimejä, joissa teititellään kollegoita. Monet saksalaiset toivovat teitittelyä työpaikalla ja pitävät myös muuten yksityis- ja työelämän toisistaan erillään.

Sinuttelun ja teitittelyn välimuotoja

On myös ihan normaalia, että jotkut samassa asemassa työskentelevät ovat sinuja keskenään, mutta toiset teitittelevät edelleen, vaan koska kumpikaan ei ole sattunut tarjoamaan per du:ta, tai sopivaa tilaisuutta siihen ei ole vielä tullut. Tämä ei aina ole yksinkertaista saksalaisillekaan.

Teitittelyllä ja sinuttelulla on myös välimuotoja, joista Hamburger Sie lienee tutuin. Siinä käytetään teitittelyä ja etunimeä, esim. „Danke, Matti, ich werde Ihnen das zukommen lassen.“ Tätä voitaisiin käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilöt voisivat periaatteessa olla per du, mutta tietty asema tai tilanne asettaa teitittelyn normiksi.

Münchener du on, kun teititellään ”DU”:ta käyttäen. ”Frau Koski, kannst du bitte Tee aufsetzen?” – itse en ole tätä kuullut koskaan käytännössä, paitsi ehkä omasta suustani kun olen sekoillut sanoissani.

Rheinischer Ihr on tilanne, jossa sinutellaan ryhmää, mutta teititellään yksilöitä, esim. „Schön, das ihr alle gekommen seid! – Frau Kurppa, wie war die Reise?”

Alanko sinutella vai teititellä?

Varmin tapa on siis edelleen teititellä, kun kohtaa uuden ihmisen työelämässä. Jos olet itse vanhempi tai saman ikäinen kuin keskustelukumppanisi, olette hierarkiassa suunnilleen ”samalla tasolla” ja  tunnelma on välitön, voit ehdottaa sinuttelua helposti kysymällä: ”Wollen wir uns duzen?”

Asiakkaita kannattaa aina teititellä, ellei yrityskulttuuri toisin sanele.

Jos tulet uutena henkilönä tiimiin, kannattaa katsella miten muut toimivat, eikä hermostua, jos olet ainoa jota teititellään. Joissain firmoissa du:ta tarjotaan esimerkiksi juhlallisesti koeajan lopussa! Tai kysy vaivihkaa kollegoilta: „Wie läuft das mit dem Duzen hier eigentlich?“

Jos tuntuu, että teit virheen esim. sinuttelemalla suoraan vanhempaa kollegaa, voit myös aina vedota suomalaisuuteen kertomalla, että meillä Suomessa ei ole tapana teititellä.

Tittelit

Ammatillisissa yhteyksissä myös titteli kannattaa painaa mieleen. Vieraampaa henkilöä voi puhutella myös pelkällä tittelillä, Herr Doktor, Frau Professor etc. Tämä kalahtaa korvaan ehkä hitusen vanhanaikaisena, mutta liika kohteliaisuus on kuitenkin parempi kuin liian vähäinen.

Jos henkilöllä on monta titteliä, esim. Dr. Dr. Professor Müller – riittää puhuttelu ”Herr Professor Müller” – toisaalta kirjoittaessa kaikki tittelit tulisi ottaa mukaan.

Saksassa käytetään myös enemmän nimeä puhuttelussa – se on kohteliasta ja henkilökohtaistakin. Sen takia – paina tapaamiesi henkilöiden nimet mieleen tarkasti!

Muuten – koulussa opettajaa ei puhutella tekijänimellä ”Lehrer”, kuten Suomessa, missä lapset kutsuvat muistaakseni opettajaa tuttavallisesti nimellä ”ope”. Saksassa opettaja on esim. ”Frau Meyer” – Perinteisesti Oberstufella eli Suomen lukioiässä opettaja alkaa myös teititellä nuoria. Tähänkin tapaan lienee poikkeuksia enemmän kuin sääntöjä.

Muista lukea myös Viestintä-sarjan muut osat:

1: Saksalainen puhuu, suomalainen kuuntelee?

2: Tervehtiminen työelämässä

Posted on 2 kommenttia

Saksalainen puhuu, suomalainen kuuntelee?

Työelämä ja viestintä Saksassa

Tämä kuva tuli vastaan facebook-feedissäni muutama päivä sitten. Vitsi viittaa tietysti naisten ja miesten rooleihin. Mutta minä -ennen kuin ehdin ajatella asiaa tietoisesti- näin sinivalkoisilla silmilläni suomalaisen ja saksalaisen. Tuntuuko tutulta?

Työpaikka Saksassa / Meemi
Kuva: Jason Adam

Tarkennan vähän: Mielikuvassani ei niinkään ole kyse osaamisesta tai asemasta kuin keskustelurytmistä. Kun saksalaisessa työelämässä neuvotellaan ryhmässä vaikkapa meneillään olevasta asiakasprojektista, ei keskustelun tuoksinnassa puheenvuoroja pyydetä tai anneta, ne otetaan. Kuvassa voisi siis olla saksalainen ja suomalainen. Saksalainen puhuu, ja suomalainen tuntee ettei saa suunvuoroa, on ehkä jopa näreissään. Onko saksalainen töykeä? Suomalaisen mielestä on. Saksalaisen mielestä suomalainen on omituisen hiljainen. Vaivaako sitä joku? Se ei reagoi mihinkään sanottuun, ei nyökkäile mukana, ei tartu keskusteluun… mahtoiko se vähän hymyillä äsken, vai oliko sillä vaan silmässä elohiiri? Saksalaisen mielestä suomalainen on vähän passiivinen. Tai tosi ujo. Hän ei ole ihan varma.

Suomalainen ja saksalainen keskustelurytmi

Suomalaisessa keskustelussa yksi puhuu, muut kuuntelevat hiljaa. Puheenvuoron jälkeen seuraa pieni tauko ja toinen jatkaa – kuin monta monologia peräkkäin. Sanotulla on enemmän painoa, kuin Saksassa: Suomalainen ei edes halua osallistua keskusteluun, ellei hänellä ole tärkeää sanottavaa, joka vie asiaa eteenpäin. Suomalainen kokee osallistuvansa keskusteluun myös kuuntelemalla.

Saksalainen puolestaan tarttuu aloitettuun ajatukseen lennosta ja jatkaa juttuaan pitkäänkin. Hän myös mielellään syventää teemaa ja saattaa innostua keskustelemaan yksityiskohdista pidemmäksikin aikaa. Myös puheenvuorot, jotka kokoavat jo sanottua yhteen, ovat tavallisia.

Saksassa on kohteliasta osallistua keskusteluun myös kuunnellessa esim. pienin nyökkäyksin tai välisanoin (aha, ok, mmm…) sekä osoittaa näin kiinnostusta aiheeseen. Vasta oman mielipiteen esittäminen lasketaan oikeaksi osallistumiseksi keskusteluun.

Tuumailutaukoja ei jaeta Saksassa samaan malliin kuin Suomessa. Pidemmät tauot keskustelussa ovat osallistujille epämiellyttäviä. Kun suomalainen ja saksalainen keskustelevat, suomalainen lahjoittaa puheenvuoron pois jo vetäessään henkeä lauseiden välissä. 

Työelämän keskustelutilanteet

Työelämän viestintätilanteissa Saksassa oletetaan usein reipasta otetta, asioiden ja asiantilan (kyllä, myös keskeneräisten töiden ja projektien!) sanavalmista kommentointia ja ”tilannekatsauksia”. Keskustelutilanteissa suunvuoro vaihtuu lennossa, pieni päälle puhuminen on suotavampaa kuin taukojen jättäminen. Puheenvuoron käyttäminen ja oman mielipiteen sanominen osoittaa kiinnostusta ja motivaatiota – vaikka se sanottava ei olikaan niin originellia tai tähdellistä.

Kiivas argumentointi ja perustelu saattaa kuulostaa suomalaisen mielestä riidalta, mutta se on vain tapa tuoda eri puolia asioista esiin. Saksalaiset eivät ole yhtä konsensushakuisia kuin suomalaiset. Asioista keskustellessa kovakaan argumentointia ei pidetä henkilökohtaisena loukkauksena.

Asiakas- tai neuvottelutilanteissa tai vaikkapa työhaastattelussa rytmi on tietysti vastavuoroisempi ja molemmat osapuolet pääsevät helpommin ääneen. Neuvotteluparteria kuunnellaan ja kunnioitetaan. Suomalaisittain voimakas argumentointi ja kriittinen kyseenalaistaminen kuuluvat kuitenkin usein myös näihin tilanteisiin.

Myös puutteellinen kielitaito voi johtaa lyhyisiin virkkeisiin, argumentoinnin heikkouteen ja vaikeuksiin ”löytää sopivaa hetkeä” omalle ulostulolle. Hyvä vinkki on valmistautua – myös firman sisäisiin – tapaamisiin ja keskusteluihin hyvin ja miettiä omat pääpointit valmiiksi. Jos kielen kanssa on vaikeuksia, kannattaa myös miettiä miten ne esittää. 

Ja lopuksi…

Omien sisäänkasvaneiden kulttuuristen ominaisuuksien muuttaminen on välillä tosi vaikeaa. Saksassa työelämässä suomalaisittain kohteliasta hiljaa kuuntelemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Koska kaikkia saksalaisia ei voi muuttaa, ei auta kuin muuttaa omaa ajattelumalliaan ja koittaa avata suunsa.

Summa summarum: Saksalainen ei ole töykeä. Suomalainen ei ole passiivinen. Molemmat vain toteuttavat oppimaansa keskustelutapaa, ja erilainen keskustelurytmi saattaa johtaa erinäisiin väärinymmärryksiin.

Ps. Tällaisia kulttuurijuttuja kirjoittaessa on pakko vähän yleistää ja vetää mutkia suoraksi… tietysti on olemassa myös hiljaisia saksalaisia ja suomalaisia, jotka saavat suunsa auki oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Posted on Jätä kommentti

Jatko-opiskelija Saksassa

Helmi-Nelli Körkkö Kuva: Riikka Kalmi

Berliiniläistynyt vaasalainen Helmi-Nelli Körkkö valmistui kesäkuussa filosofian tohtoriksi Vaasan yliopistosta kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen alalta, pääaineena saksan kieli ja kirjallisuus. Helmi-Nellin väitöskirja
FINNLAND.COOL. – zwischen Literaturexport und Imagepflege. Eine Untersuchung von Finnlands Ehrengastauftritt auf der Frankfurter Buchmesse  herätti Suomessa mediahuomiota mielenkiintoisen tematiikkansa ansiosta. Väitöskirjassa kulminoituvat monet kulttuuriviennin ja maakuvatyön peruskysymykset. Kyselin Helmi-Nelliltä hänen tutkimuksestaan ja sen sujumisesta, kun yliopisto on Suomessa ja koti Berliinissä.

Miksi päätit lähteä tekemään väitöskirjaa ja miten aihe konkretisoitui?

Opiskelin Saksan kieltä ja kirjallisuutta Vaasan yliopistossa. Sitä kautta päädyin hakemaan harjoitteluun Finnland-Institutiin, jossa pääsin konkreettisesti työskentelemään kulttuuriviennin parissa. Olin jo opiskeluaikana enemmän kiinnostunut kieleen ja kirjallisuuteen liittyvistä yhteiskunnallisista ilmiöistä kuin esimerkiksi lingvistiikasta. Harjoitteluni jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa väitöskirjatutkimuksen. Aihe-ehdotus tuli osittain professoriltani, osittain Fililtä (Finnish Literature Exchange). Suomen teemamaahanketta oli alettu valmistelemaan. Se, että olin juuri työskennellyt kulttuuriviennin parissa antoi osittain sysäyksen tutkia Suomen teemamaahanketta. Varsinainen tutkimusaihe konkretisoitui vasta hiljalleen. Tutkimukseni on siitä erikoinen, että tutkin teemamaahanketta reaaliajassa. Näin ollen esimerkiksi tutkimusmetodit konkretisoituivat vasta hankkeen edetessä. Vastaavia tutkimuksia ei myöskään ole aikaisemmin tehty, jonka vuoksi ei juurikaan ollut valmiita malleja tutkimuksen toteuttamiselle.

Kerro lyhyesti tutkimuksesi tuloksista

Suomen asema Frankfurtin kirjamessujen teemamaana 2014 on yksi suomalaisen kulttuurin kautta aikain suurimmista vientihankkeista. Frankfurtin kirjamessut on maailman suurin kirjallisuus- ja mediatapahtuma ja keskeisin
toimija kansainvälisillä kirjamarkkinoilla. Teemamaa on vuotuisten kirjamessujen yleisö- ja mediamagneetti. Suomen teemamaahankkeen ensisijainen tavoite oli tehostaa käännösoikeuksien myyntiä. Hankkeen strategiassa tähdättiin myös kirjallisuuden näkyvyyteen ja suomalaisen kulttuurin tunnettuuden parantamiseen. Tutkimuksessa
selvitin, miten Suomen kulttuurivientihanke rakentui, millaisen vastaanoton hanke sai ja millainen vaikutus hankkeella oli kirjallisuuden ja kulttuurin viennille ja Suomen asemalle kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä.

Saksalaislehdistö tarkasteli Suomea niin kirjallisuuden teemojen kuin vakiintuneiden stereotypioiden kautta. Kirjavienti kasvatti kuvaa naiskirjailijoiden ja saunojen maasta. Laaja näkyvyys Saksan lehdistössä heijastui Suomen kirjallisuuden kenttään luomalla uskoa vientimahdollisuuksiin. Tutkimus osoitti, että Suomen asema kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä koheni teemamaastatuksen myötä.

Tutkimuksessani kävi ilmi, että esiintyminen teemamaana ja varsinainen kirjallisuusvienti liittyivät vain välillisesti toisiinsa. Tämä aiheutti sen, että eri tahot tavoittelivat hankkeelta erilaisia asioita. Kirjamessuesiintymisen kohdeyleisöä olivat selvästi saksalaiset ja saksalainen media eli yleinen näkyvyys Saksassa. Niin hankkeen viestinnässä, järjestetyissä ohjelmanumeroissa kuin kirjailijoiden ja kirjojen vallinnassa korostettiin voimakkaasti Saksaa kohdemaana. Kustantamoiden ja agentuurien tavoitteet kohdistuivat kansainvälisille kirjamarkkinoille. Hankkeelle yleisesti asetetut tavoitteet erkanivat toisistaan. Hankeorganisaatiota myöten oli epäselvää, oliko kyseessä kirjallisuusviennin hanke vai yleisesti kulttuuriviennin hanke.

 

Miten onnistui käytännössä väitöskirjan kirjoittaminen Berliinissä, kun yliopistosi on Vaasassa?

Aloitin väitöskirjan kirjoittamisen Berliinissä 2012 osa-aikaisella apurahalla. Samaan aikaan tein töitä kahtena päivänä viikossa. Olin aktiivisesti yhteydessä professoriini sähköpostitse ja osallistuin muutamiin seminaareihin vuodessa Vaasan yliopistolla. Elokuussa 2014 aloitin tohtorikoulutettavan työssä Vaasan yliopistolla. Tämä tarkoitti sitä, että olin enemmän Vaasassa kuin Berliinissä. Käytännössä matkustin 2014-2016 noin kerran kuussa kaupunkien välillä. Kesällä 2016 jatkoin työskentelyä Berliinissä Suomen kulttuurirahaston apurahalla.

Kahden maan välillä seilaaminen oli välillä rankkaa, mutta myös antoisaa. Koska kirjoitin tutkimukseni saksaksi, oli Berliinissä helpompi päästä käsiksi tärkeisiin materiaaleihin. Vanhat yliopistorakennukset ja iso HU:n kirjasto tietysti myös loivat hyvän atmosfäärin tutkimuksen tekemiselle. Berliinissä työskentelin pääasiassa usein kotona, joskus myös Finnland-Instituutin tai HU:n kirjastossa.
Vaasassa ollessani sain yliopistolta työhuoneen, mikä tuntui todella luksukselta. Vaasassa kävimme ohjaajieni kanssa aina läpi sen, mitä olin Saksassa kirjoittanut, joten työrytmi säilyi hyvänä. Välillä kaipasin Berliinissä työskennellessäni akateemista yhteisöä. Olin kuitenkin koko ajan tiiviisti yhteydessä ohjaajiini.

 

Oliko sinulla kontakteja saksalaisiin jatko-opiskelijoihin ja olisiko oma tutkimuksesi ollut erilainen, jos olisit tehnyt sen saksalaiselle yliopistolle?

Olen ollut jonkin verran yhteydessä saksalaisiin väitöskirjantekijöihin, lähinnä omalta alaltani. Olen tavannut heitä mm. seminaareissa ja konferensseissa. Saksassa doktorandit ovat selkeästi enemmän opiskelijan asemassa. Suomessa varsinkin he, joilla on rahoitus ovat osa yliopistokollegiota. Rahoitus opinnoille on molemmissa maissa se keskeinen kysymys. Saksassa monet tuttuni ovat saaneet yliopistolta ns. puolikkaan paikan, jolla voivat rahoittaa tutkimustaan. Tällaista käytäntöä ei tietääkseni Suomessa ole, vaan rahoitus on joko täyspäiväinen työpaikka yliopistolla tai erillisiä apurahoja. Itselläni oli molempia.

 

Mitä sinulle „jäi käteen“ vuosista Saksassa?

Saksan vuoteni toivottavasti jatkuvat edelleen, mikäli sopiva työpaikka löytyy. Tähän saakka olen viihtynyt Berliinissä erittäin hyvin. Myös sen takia päätin tehdä väitöskirjaani mahdollisimman paljon Berliinissä. Nautin kansainvälisestä ympäristöstä ja kaupungin monipuolisuudesta. Berliinissä olen myös lähempänä muita oman alani tutkijoita, joka väitöskirjaa tehdessä oli etu.

Näin jälkikäteen ajateltuna koko väitöskirjaprosessi oli rankka, mutta antoisa. Olin onnellinen, että tutkimusaiheeni vuoksi sain olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa vastapainona pitkille illoille koneen äärellä. Väitöskirjan tekeminen on melko yksinäistä puuhaa. Samassa tilanteessa oleviin kanssaopiskelijoihin ja kollegoihin kannattaa pitää yhteyttä. Vaikka tutkimusala olisi eri, ovat ongelmat aloittelevilla tutkijoilla usein samankaltaisia.

 

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi ja avaako tohtorin hattu sinulle ovia Saksassa?

Väittelin juuri, joten nyt on pieni hengähdystauko paikallaan. Samalla olen alkanut katsella töitä Berliinistä. Tohtorinhatulla on arvoa Saksassa ja se kokemukseni mukaan näkyy myös työnhaussa. Uusia ovia aukeaa. Tutkimukseni oli ensimmäinen luokkaansa, joten toivon myös sen antavan minulle hyvät lähtökohdat joko akateemiselle uralle tai työskentelylle vientihankkeiden parissa.

 

Mitä haluat sanoa heille, jotka harkitsevat väitöskirjan tekemistä?

Itse tykkäsin tutkimustyöstä ja minulla kävi hyvä tuuri rahoituksen kanssa. Näin ollen pystyin tekemään tutkimusta myös Saksassa.

Väitöskirjan tekijä on itse vastuussa työn tuloksista. Se mahdollistaa vapauden työskennellä kaukana omasta yliopistosta. Välillä on tietysti myös haastavaa, kun ei ole yliopistoyhteisöä ympärillä. Kannattaa siis verkostoitua paikallisten tutkijoiden kanssa, hakea konferensseihin ja osallistua esimerkiksi ns. Gasthörer-statuksella paikallisen yliopiston kursseille.

Tutkimusta aloittaessa on tärkeää kirjoittaa erittäin selkeä tutkimussuunnitelma. Se on avainasemassa rahoitusta hakiessa. Rahoituksen hakeminen on rankkaa, mutta usein se lopulta kannattaa. Opintotukea saa jatko-opiskelijana muutamaksi kuukaudeksi myös ulkomaille. Sillä pääsee alkuun, jos rahoitus ei heti aukea.

Lisää Helmi-Nellin tutkimuksesta:

http://www.uva.fi/fi/news/suomi_frankfurtin_kirjamessuilla/

https://suomenkuvalehti.fi/kirjailijanpaivakirja/vaitostutkimus-frankfurtin-kirjamessupanostus-karsi-epaselvista-tavoitteista-ja-ristiriidoista-kaannosmaaratavoitteesta-jaaty/?shared=911-cce75ca9-999

https://www.pressreader.com/finland/hufvudstadsbladet/20170615/282222305743680

Posted on 1 kommentti

Töihin Saksaan? Mieti vielä…

Oletko suomalainen ja hakemassa Saksasta töitä? Muuttamassa Saksaan? Tai muuten vaan kiinnostunut Saksan työmarkkinoista? Tämä on sinulle!

Työpaikan hakeminen

Vaikeutesi alkavat luultavasti hakemuksen muotoilusta. Suomalainen työtodistuksesi, jossa lukee selvästi, että olet ollut ihan hyvä työssäsi, ei käy Saksassa edes kukkaiskielelle käännettynä. ”Hyvä” on saksaksi korkeintaan keskinkertainen ja todistuksessa pitää lukea ainakin ”Stets unserer vollsten Zufriedenheit” – muuten voit heittää läpyskällä vesilintua. Hakemusten kirjoittamiseen ja työtodistusten tulkintaan on parasta tilata salakirjoituskoodia avaava opas tai konsulttitoimisto.

Kun hakemuksesi on valmis voit faksata sen Saksaan tulevalle työnantajallesi. Eikö ole faksia? Kannattaa ehkä hankkia, koska tarvitset sitä Saksassa muuhunkin asiapaperiliikenteeseen. Parasta olisi, että siivität hakemuksesi lentoon ja soitat rekrytoijalle. Ajattelitko käyttää englantia? Forget it. Pilaat viimeisetkin mahdollisuutesi. Englantia ei puhu tai ainakaan suostu käyttämään kukaan.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa hankkia urakonsultin lisäksi myös henkilökohtainen veroneuvoja ja voit harkita myös jonkinlaisen Heilpraktikerin palveluita, sillä paras on vielä tulossa….

Johtamiskulttuuri

Saksalainen pomo seisoo selkäsi takana kuin varjo ja valvoo jokaisen työvaiheen olkapääsi yli. Hän alleviivaa virheesi punakynä apuna käyttäen ja kutsuu tätä rakentavaksi palautteeksi. Työpäivät venyvät pitkään iltaan – ennen pomoa kun ei nyt vaan ole tapana poistua työpaikalta.

Vertaistuki

Kokeilepa heittää vaikka suomalaiseen tapaan joku itseironinen vitsi kollegoillesi tunnelmaa avaamaan. Palkaksi saat vaivautuneen hiljaisuuden ja ikuisen idiootin leiman otsaasi. Niin tai näin, aamuista kättelykierrosta lähemmäs kollegoitasi tuskin pääset muutenkaan. He teitittelevät sinua vielä vuosien jälkeen ja ovat terävine kyynerpäineen valmiina tuhoamaan ensin maineesi, sitten toivotun ylennyksesi ja lopulta koko urasi.

Työtehtävät

Kun työtehtävät ovat mielenkiintoisia, työ maistuu myös vähän hierarkkisemmassa organisaatiossa… kunhan muistat, ettet tee päätöksiä varmistamatta ensin esimieheltäsi, dokumentoit kaiken tekemäsi kolmena kappaleena ja muistat hakea lomakkeisiin Zentralverwaltungista leimat. Äläkä ikinä myönnä tai kysy, jos et osaa jotakin saatikka kyseenalaista prosesseja, jotka voisi hoitaa jouhevammin.

Palkka

Selvisitkö ensimmäiseen palkkapäivään asti? Oliko unohtunut palkkatoivetta esittäessä, että Krankenkasse haukkaa parisenkymmentä prosenttia palkastasi? Pech gehabt! Siksi palkkatoiveet kannattaisi esittää nettona.

Perhe ja lapset

Jos onnistut saattamaan lapsen alulle, vaikka iltasi kuluvat lähinnä palkattomissa ylitöissä ja saamaan sille korruptoituneiden suhteiden avulla jopa kaupungin viimeisen päiväkotipaikan, älä vielä iloitse. Top 1 urantappaja Saksassa naiselle on nimittäin lasten hankkiminen. Jos pomosi tai työkaverisi ei ole jo tehnyt sinusta ihmishylkiötä, loput hoitelee naapurisi ”Hausfrau und Mutter”, joka leimaa sinut kamalaksi Rabenmutteriksi. Kunnon äiti kun ei ikinä JÄTTÄISI lapsiaan (päiväkotiin). Jos olet lapsen isä, niin voit tietysti jatkaa yöhön venyviä palkattomia ylitöitä aina seuraavaan burnoutiin tai potkuihin asti ihan normaalisti.

Haluatko silti lähteä Saksaan?

Tämä eka blogi on vastaus kysymykseen, jonka asetin itselleni: Tarvitaanko tällaista Saksan työelämään keskittyvää blogia ylipäätään? Mielestäni tarvitaan! Saksalaiseen työelämään liittyy nimittäin lukuisia ennakkoluuloja, joita voi avoimella käsittelyllä vähän avata ja hälventää. Todellisuudessa työpaikkoja ja työnkuvia on Saksassa ihan yhtä kattava kirjo kuin Suomessakin.

Työelämään vaikuttavat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin juurtuneet perinteet, esimerkiksi yhtenäisverotuksen tukema kotiäitiperinne, Saksojen jaosta syntyneet sisäiset kulttuuri- ja palkkaerot sekä keskimäärin suomalaista hierarkkisemmat rakenteet ja autoritäärisempi johtamistapa. Kun tämä soppa maustetaan koko työelämää koskettavan digitalisaation hitaalla ja byrokraattisella toteutuksella, saattaa saksalaisesta työkulttuurin ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen olla suomalaiselle hyvinkin haastavaa – mutta myös antoisaa.

Siis pelko pois!

Tervetuloa Saksaan.