Posted on Jätä kommentti

Perustaisinko yrityksen Saksaan?

Yrityksen perustaminen Saksaan

Vihdoin ehdin kirjoittaa muutaman sanan yrittäjyydestä! Kuten muutama tuttu – ja puolituttu – on povaillut, olen itsekin miettinyt yrityksen perustamista, joten aihe on minulle henkilökohtaisesti erityisen kiinnostava. Ajattelin aloittaa ihan perusteista ja Saksassa asuvalle suomalaiselle ensimmäinen olennainen kysymys lienee, kumpaan maahan yritys kannattaisi perustaa?

Yritys Suomessa – yrittäjä Saksassa?

EU-maissa on vapaa liikkuvuus, mikä on hyvä lähtökohta sille, että yrityksen voi perustaa Suomeen ja asua tai oleskella Saksassa. Globaalien nomadien mukana myös työ seilaa maiden välillä – yritys välttämättä ei.

Anna-Mari Niutanen pyörittää Saksasta käsin Suomessa kirjoilla olevaa vaatealan yritystä Népraa. Kyselin häneltä miten työskentely kahden naisen yrityksessä sujuu Itämeren yli:

Työskentelen kotitoimistosta, enkä näin ollen ole paikkaan tai aikaan sidottu. Teen kuitenkin paljon yhteistyötä liikekumppanini kanssa. Juttelemme säännöllisesti Skypessä ja lisäksi käytetään whatsappia ja Asana-nimistä projektityökalua etätyön tukena. Suomessa käyn noin 3kk välein ja yleensä ajoitan käynnin jonkun tapahtuman yhteyteen. Tästä kesästä eteenpäin minulla on kirjat molemmissa maissa. Käytännössä suomalaiselta yritykseltä saatu palkka verotetaan ainakin vielä toistaiseksi Suomeen, sillä yhteys Suomeen on mahdollista säilyttää kaksi vuotta, vaikka asuisikin toisessa EU-maassa.

Milloin yritys kannattaa perustaa Saksaan?

Työpaikat Saksassa - yrittäjyys Saksa
Kannattaa tutustua yrittäjyyden vaatimuksiin Saksassa: Esimerkiksi kirjanpitoasiakirjoja tulee säilyttää 10 vuotta.

Jokaisella EU-kansalaisella on oikeus perustaa yritys – myös itsenäisenä liikkeenharjoittajana – mihin tahansa EU-maahan tai perustaa jossakin EU-maassa rekisteröidylle yritykselle tytäryhtiö toiseen EU-maahan.

Yksittäisten maksujen ja byrokraattisuuden vertailu Suomen ja Saksan välillä ei liene kovin hedelmällistä. Yrittäjyyden todellisia kustannuksia esim. vero- ja eläkevaikutuksineen onkin vaikea vertailla. Verojen määrä riippuu esimerkiksi liikevaihdosta, yrityksen toimialasta, myytävistä tuotteista tai palveluista. Arvonlisävero  on Saksassa 19 %, esimerkiksi kulutustavaroille ja palveluille, sen sijaan kirjoilla, elintarvikkeilla ja maataloustuotteilla on alennettu 7 % arvonlisävero.

Yrityksen perustamispäätös kannattaa tehdä oelämäntilanteesta riippuen: Yrityksen perustamista tai suomalaisen yrityksen siirtämistä Saksaan kannattaa harkita, jos asuu pysyvästi Saksassa tai liiketoiminta vaatii jatkuvaa läsnäoloa maassa. Jos olet Saksassa vain parin vuoden huitelulla, ja yrityksen luonne sen sallii, voi olla fiksumpaa perustaa yritys Suomeen ja säästää itsensä yrityksen kirjojen siirtämiseen liittyvältä tulevalta paperisotkulta.

Yrityksen ilmoittaminen

Yrityksen perustaminen on Saksassa kirjoilla olevalle suomalaiselle suhteellisen yksinkertaista:

Freelancerina toimivalle riittää pelkkä ilmoitus Finanzamtiin. Finanzamt lähettää Y-tunnuksen kotiin postilla. Menettely kestää päivistä kuukausiin, paikkakunnasta ja jonoista riippuen. Y-tunnus merkitään laskuihin. (Tähän joukkoon kuuluvat myös lääkärit, asianajajat, insinöörit, toimittajat, muusikot, veroneuvojat ja web-designerit.)

Jos on Gewerbetreibender – eli harjoittaa omaa liiketoimintaa – pitää tehdä myös Gewerbe-Anmeldung paikallisessa Gewerbeamtissa (Ordnungsamt tai muu virasto, joka näistä paikallisesti vastaa). Erityistä lupaa ei siis tarvita, ilmoitus riittää. Tässä yhteydessä määritellään yritysmuoto ja mm. onko yritys ”hauptberuflich” vai ”nebenberuflich” – tämä on mm. verotuksen kannalta tärkeää. Myös tässä tapauksessa ilmoitus tulee kotiin postissa.

Jos yritys työllistää muita kuin yrittäjän itsensä, pitää hakea Arbeitsamtista ”Betriebsnummer” – olisiko tämän käännös sitten työnantajanumero. Yleensä yrittäjän tulee liittyä myös Industrie- und Handelskammer (IHK):n jäseneksi. Käsityöläisillä vastaava osoite on Handwerkskammer. Lisäksi yrityksen täytyy olla tapaturmavakuutettu (unfallversichert). Tämä tapahtuu Berufsgenossenschaftin kautta.

Itse yrityksen perustaminen ei ole yleensä ongelma, vaan hankaluuksia suomalaisille saattavat tuottaa siihen liittyvät verotus-, vakuutus- ja eläkeasiat (erityisesti maksut…).  Lupaan palata tarkemmin näihin myöhemmin tässä blogissa.

Mitä yritystä perustaessa kannattaa pitää mielessä?

Koska itselläni ei vielä ole käytännön kokemusta yrityksen perustamisesta, kyselin Oskari Lampisjärveltä muutamia neuvoja aloittelevalle Suomalaiselle yrittäjälle Saksassa. Oskari pyörittää Berliinissä matkailu- ja viestintäalan yritystään nimeltä Berliiniläinen Polkupyöräbyro.

– Yleisesti sanoisin, että saksan kielen taito on äärimmäisen tärkeä. Sen lisäksi kokemus saksalaisesta byrokratiasta ja taito luovia sen läpi ovat edellytyksiä. Yrittäjäksi ryhtyminen ja yrittäminen vaatii aktiivista asioiden selvittämistä eri viranomaisten nettisivuilta, joten kärsivällisyyttä ja pikkutarkkaa pykälien pänttäämistä tarvitaan. Jos sääntöjä noudattaa ja hankkii todistukset, leimat sun muut ja käy kaikki asiaan vaadittavat kommervenkit läpi, lopulta asian saa kyllä järjestymään.

– Yrittäjänä toimimisessa tärkeintä on tietysti se, että on hyvä liikeidea ja sitä myöten asiakkaita. Itse sain lentävän lähdön, sillä mulla oli heti alusta asti edellisen työnantajan mukana tullut asiakas. Muuten ideat ja työnkuvani ovat muuttuneet matkan varrella jonkin verran siitä, mitä alkujaan olin suunnitellut. Hyvä näin, sillä kokeilemalla sitä oppii ja huomaa, mitkä jutut kantavat.

– Yrittämisen varjoupuoli on mm. se, että sairausvakuutusmaksut pitää maksaa kokonaan itse ja ne ovat korkeita. 15 prosenttia tuloista menee vähintään, ja pahimmassa tapauksessa enemmänkin, sillä maksuissa on alaraja jonka mukaan pitää maksaa vaikka ei tuloja olisi ollenkaan. Veroasiat aiheuttavat jonkin verran päänvaivaa, mutta niistäkin selviytyy kunhan jaksaa selvittää asioita.

Hilfe!? Vertaistukea ja asiantuntijoilta

työpaikka Saksassa - yrittäjyys
Monet saksalaiset yritykset maksavat laskunsa vasta ensimmäisen maksukehotuksen jälkeen.

Yrityksen suunnitellessa yrityksen perustamista Saksaan kannattaa hakea vertaistukea ja asiantuntija-apua. Perinteisiä suomalaisia firmoja auttavia tahoja ovat mm. Suomalais-Saksalainen Kauppakamari ja Finpro. Finpro yhdistettiin maaliskuussa 2017  Tekesin kanssa ”Business Finland”- nimiseksi uudeksi yksiköksi. Business Finland kokoaa saman katon alle kaikki innovaatiorahoitukseen, vientiin, investointeihin sekä matkailun edistämiseen liittyvät palvelut. Uuteen organisaatioon siirtyy noin 600 asiantuntijaa. Tulevaisuus näyttää, miten konkreettista tukea yritykset tätä kautta saavat. Myös suurlähetystö ajaa entistä voimakkaammin yrittäjien asiaa, vaikkei välttämättä tarjotakaan konkreettisia palveluja yrityksille. Kulttuurin, opetuksen tai tieteen alalla kannattaa kääntyä (myös) Suomi-Instituutin puoleen. Kaikki nämä toimijat ovat verkostoituneet myös Team Finnland-sateenvarjon alle.

Saksalaisista organisaatiosta ainakin IHK:lta ja Arbeitsamtista kannattaa kysellä yrittäjyyden mahdollisuuksia. Paikalliset Startup-hautomot, keskittymät tai co-working-tilat voivat olla myös oivia paikkoja verkostoitua.

Maksullisia palveluita voi tietysti ostaa myös erilaisilta konsulttiyrityksiltä tai – yrittäjiltä. Suosittelisin ostamaan Saksassa ainakin vero- ja kirjanpitoasioihin sekä juridiikkaan liittyvät palvelut osaavalta tarjoajalta mieluummin kun tekemään itse (ainakaan heti alussa). Myös markkinointiin, viestintään ja myyntiin liittyvää konsultointiapua on tarjolla runsaasti.

Posted on 1 kommentti

Vientikettu kertoo: Myyjänä 70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä

Suomi vuonna 1979: Kekkonen oli valittu laajan poliittisen rintaman tuella viidennelle kaudelleen vuonna 1978. Koijärvi-liike esti Koijärven kuivatushankkeen. Nuoriso kuunteli punkia tai fiftarimusiikkia ja televisiosta katseltiin ainakin Spede Show ja Heikki ja Kaija. Tällaisista maisemista parikymppinen Timo Parjanen lähti kohti suurta maailma, Saksan Müncheniä. Sen jälkeen myyntimiehen, vientijohtajan  ja toimitusjohtajan tehtävät ovat kuljettaneet Parjasta Porin kautta Frankfurtiin, Chigacoon ja Vancouveriin. Tässä  Timon tarinan ensimmäisessä osassa pääsemme kurkkaamaan hänen kokemuksiinsa  70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä.

Pitkä ura kaupan parissa

Timo Parjanen
Timo Parjanen

Kaikki alkoi Laitilan keskustasta, Sokos-tavaratalon toisesta kerroksesta. Timo Parjanen kuljeskeli 22 ensimmäistä vuottaan  joka päivä tavaratalossa – tai ainakin kulki sen läpi. Kesä- ja joululomat hän työskenteli eri tavaratalon osastoilla.
– Niinpä oli varsin selvää, että minusta kasvaa luonteeltani kauppias, nauraa Parjanen.

Hän pääsi ylioppilaaksi kieli- reaalilinjalta Laitilan Lukiosta Varsinais-Suomesta vuonna 1975.
– Olen ”vanhan koulukunnan” pitkän saksan lukija jatko-opinnoin. Kaikki työtehtäväni ovat liittyneet aktiivisen saksankielen käyttöön. Myös Pohjois-Amerikasta Eurooppaan käsin työskennellessäni ja matkustaessani käytin saksaa ja englantia. Vientitehtäviin valituksi tullessani saksan kieli on ollut varmasti tärkeimpiä valintakriteerejä, kertoo Parjanen, joka on mielestään ollut myös onnekas sekä ammatinvalinnassaan että nopeita uraa ja elämää koskevia ratkaisuja tehdessään.
– Kaikkiaan työskentelin 35 vuoden ajan sekä Suomen että Kanadan viennin hyväksi lähinnä Eurooppaan, mukaan lukien entiset ”Itäblokin-maat” ja Lähi-Itä. Suomesta käsin työskennellessä ”pakkopullaa” on kaiken länsikaupan lisäksi ollut Neuvostoliiton ja 1991 jälkeen Venäjän viennin parissa toimiminen. Viimeisin työnantajani oli globaali australialainen logistiikkapalveluyritys CHEP, jonka Suomen myynnistä ja etabloitumisesta vastasin 9 vuoden ajan osana Pohjois-Euroopan toimintoja.

Keskitymme Timon tarinan ensimmäisessä osassa blogin hengen mukaisesti Saksaan ja varsinkin ensimmäiseen ulkomaan työskentelyjaksoon Münchenissä.
– Se on ollut ehkä haastavin ja opettavaisin aika ulkomailla, kertoo Parjanen työstä, joka osa Tampereen Kauppaoppilaitoksen ”Vientisihteerikurssi V”:n opintoja.

– Muut asumiseni ja työskentelyni sekä Saksassa että USAn Chicagossa ja myöhemmin Vancouver, B.C.:ssa Kanadan Länsirannikolla ovat olleet ”helppoja” muutoksia työnantajan hoitaessa työlupa-asiat ja muuttokustannukset.

München 1979

Saksan talousveturi puuskutti täyttä päätä. Helmut Schmidt oli johtanut Saksaa jo vuodesta 1974. Talous oli hyvässä kunnossa ja valuutta, D-markka, maailman vakaimpia. Maahan saapui vierastyöläisiä esimerkiksi Turkista ja Italiasta. Politiikan saralla kohisi, kun terroristiliike RAF, Rote Armee Fraktion, tavoitteli kommunistista kansannousua lähinnä terroriteoilla.
Parjanen työskenteli Sport-Scheck KG- nimisessä urheiluliikkeessä aivan Münchenin keskustassa.

–  Sain paikan sattumalta kansainvälisen opiskelijavaihdon kautta, joten jopa ennen EU-aikaa oleskelu- ja työluvat järjestyivät melko pienillä paperitöillä, sanoo Parjanen. – Tosin Müncheniin saavuttuani jouduin tutustumaan ”Polizei Präzidiumin Ausländeramtin” puoli päivää kestäneisiin jonoihin muiden ulkolaisten kanssa.

Sport-Scheck oli Euroopan suurin ”korkean luokan” urheilutavaratalo sekä suurimpia urheilukoulutus- ja vellusmatkojen järjestäjiä. Jo sillon palkkalistoilla oli mm. 4000 tennis- ja laskettelun opettajaa. 10-kerroksisen hissitalon jokainen kerros oli varattu omalle urheilulajilleen. Parjanen työskenteli ”Biwak Sachtel und Langlauf'”-osastolla eli vuoristokiipeily- ja murtomaahiinto-osastolla. Muut myyjät olivat kokeneita, vuoristokiipeilyä ikänsä harrastaneita, ”parrakkaita” herroja sekä ruuhka-aikoina myös vuoristokiipeilyä harrastavia ja tuntevia opiskelijoita.

Es stinkt nach Schnee

Työpaikka Saksassa
Sport-Scheck koulutti työntekijöitään aidoissa olosuhteissa. Kuva: Timo Parjanen, kotialbumi

Talvikaudella Parjasen työhön kuului ensisijaisesti neuvoa murtomaahiihdon välineiden valinnassa yleensä keskimääräistä varakkaampia, lähes aloittelevia saksalaisia ja  jonkin verran myös itävaltalaisia ja sveitsiläisiä hiihtovarusteiden valinnassa.
– Usein valinta-apuuni kuuluivat suksien, sauvojen, monojen lisäksi koko vaatetuksen valinta. Toisinaan pariskunnat saattoivat laittaa rahaa varusteisiin silloisen työläisen kuukausipalkan verran. Tehtävät olivat hyvin sesonkiluontoisia. Opin ajattelemaan, ”Es stinkt nach Schnee”,  mikä tarkoitti asiakasryntäyksen tulevan heti kun Olympiapuistossa keskustan lähellä maahan tuli senttikin lunta.
– En ollut hiihtänyt 10 vuoteen itse, lääkärin kiellosta johtuen. Tuntui kuitenkin, että saksalaiset urheilutavarataloasiakkaat ajattelivat jotenkin näin: ’Tuon (suomalaisen) myyjän täytyy olla oikea spesialisti. Onkohan hän syntynytkin sukset jalassa?”
Oppimista hankaloitti kirjallisuuden ja materiaalin puute. Ennen internetaikaa tieto oli rajallista, mutta talvimaasta tulevalle helposti hahmotettavissa. Maalaisjärjellä pärjäsi hyvin.

Kesäkaudella Parjanen myi myös vuorikiipeilyvälineitä.  Myynti oli Parjaselle kielellisesti haastavaa – koska Suomessa ei ole vuoria, puuttuu sanastoakin.
– Opin nopeasti termejä, kuten: Freiklettern (Kiipeily ilman köysiä vain käsien ja jalkojen avulla), Klemkeil (Kallioon lyötävä metallikiila köyden kiinnitykseen), Eisteigern (Kengän kokopohjiin kiinnitettävät rautapiikit jäätikköseinille ja jäätiköllä liikkumiseen), Lavine (Lumivyöry ), Beepser (Eletroninen hälyttäjä  /’piipittäjä’, sen varalle, että jos jää lumivyöryn lumen alle paikan löytämiseksi), biwakieren (Yöpyä vuorenseinällä – myös riippukeinussa vuorenseinällä kesken kiipelyilyurakan) ja ”Nachkommen!” (Käskysana, jonka edelläkiipeävä huutaa perässä kiipeävälle samaan köysistöön sidotulle kiipeäjälle.)

Parjasen työnantajalle oli tärkeää, että myyjät tosiaan tunsivat edustamansa tuotteet.- Oli mukavaa päästä kokeilemaan – peloistani huolimata – kiipeilyä ensin lähellä Ingolstadtia ”Klettergartenissa” (kiipeilyyn pyhitetty 200 m korkea kallioseinästö) sekä sittemmin Itävallassa Dachsteinin jäätiköllä yli 2000 metrin korkeudessa, jossa testasimme eri suksimerkkien uusimpia tyyppejä.

– Vain vapaakiipeilyä (Freiklettern) en uskaltanut edes yrittää. Koin sen hengenvaaralliseksi aloittelijalle!

Haben Sie Hackl Stöckl?

– Vaikken itse tuntenut vuorikiipeilyn maailmaa, ei työn aloittamisessa ollut suurempia hankaluuksia. Piti vain mennä rohkeasti hissistä ulos tulevien asiakkaiden luo ja kysyä: ”Wie darf Ich Ihnen bedienen?”, kertoo Parjanen.

.- Ajattelin osaavaani saksaa kieltä – myös puhuttua – kymmenen vuoden suomalaisten opisto- ja yliopistotason opintojen pohjalta, mutta yllätyksekseni murteiden ymmärtäminen oli vaikeaa.

Näin hän muistelee hauskaa sattumusta vanhan tirolilaisen vuorikiipeilijän kanssa:

– Kerran hissistä astui n. 70-vuotias, hieman kumarassa kulkeva, kokeneen vaeltajan näköinen asiakas. Minä reippaana, vasta pari päivää töissä olleena aktiivisena myyjänä marssin hänen luokseen ja kysyin: – Darf Ihne irgendwie helfen?

Vastaus tuli jostain tiheän pitkän parran takaa: – Haben Sie ’Hackl Stöckl’?

Ihmettelin pari sekuntia ja otin riskin: – Ja. Natürlich. Kommen Sie mit, bitte.

Sitten me marssimme johdollani telineestä riippuvien untuvamakuupussien rivistön eteen ja tartuin pussiin: – Hier, bitte schön!

”Vaeltajan” ilmettä ei onneksi näkynyt kaiken tiheän parran ja ahavoituneen ihon takaa. Tuli vain vastaus: – Was!

Ja niin asiakas marssi vanhemman myyjän puheille sanomatta minulle enää sen enempää. Kysyttyäni asiaa sittemmin avuliaalta ja mukavalta kollegaltani Herr Huettliltä sain lisätietoa: Hän oli kotoisin Italian puolelta Tirolista. Joten annettakoon minulle ’vieraskieliselle aloittelijalle’ anteeksi heikko murteen ymmärtäminen.

Nalle kiipeilyseinällä

Münchener Mercur
Münchener Merkur taisi olla aikaansa edellä. Grüner Behrin seikkailut olisivat varmasti hitti myös somessa. Kuva: Timo Parjanen, kotialbumi

Parjasen vuoteen Münchenissä mahtui monia hauskoja kokemuksia. Münchener Merkur -lehti kuvasi kerran kuukaudessa maskottinsa ”Gruener Behrin” tekemässä jotain hassua ja erikoista. Elokuussa 1979  Gruener Behrin oli määrä harrastaa seinäkiipeilyä maailman ensimmäisen 22 m korkean kiipeilyseinän avajaisissa.

– Osastopäällikkömme kysyi kaikilta yhteisesti, kuka haluaisi sanomalehteen. Kun jäyhät vanhemmat kollegamiehet vaikenivat, minä suomalaisena ”pelimiehenä” ilmoitin uhrautuvani vapaaehtoisesti tehtävään.

Lämmin Föhn-tuuli puhalsi Alppien yli etelästä Müncheniin saakka ja ulkona oli 30 astetta lämmintä. Parjanen veti paksun ja kuumaan, vihreän tekoturkispuvun ylleen ja kiipesi uudelle kiipeilyseinälle.

– Sain tästä kyllä paljon lisäpisteitä esimieheni Herra Wilfarthtin silmissä, nauraa Parjanen.

Suurkaupungin asuntotilanne yllätti

München 1979 / Viinipulloa avaamassa
Ystävykset Timo ja Horst janoisina viinipulloa avaamassa. Kuva: Timo Parjanen, kotialbumi

Kotitiutuminen Müncheniin oli nuorelle suomalaiselle suht’ helppoa:
– Mielestäni München on Mukava ja hieno kaupunki. Positiivista oli, että talvi on toisinaan runsasluminen. Ei suuria ruuhkia, ei melua ja muuta saastetta verattuna muun maailman miljoonakaupunkeihin. Ihmiset olivat yleensä ystävällisiä. Omaperäisiä huumorintajultaan – mutta sehän sopii suomalaisellekin. Saksalaiset olivat varakkaita- mutta ei pihejä.

Parjasella oli palkallinen työpaikka- mutta ei asuntoa Münchenissä, kun hän saapui sinne kesällä 1979.
– Vanhana interrail-matkaajana kartoitin ennakolta keskustaan lähinnä olevat ”Jugendherbergit” eli retkeilymajat. Lähin, jossa oli tilaa, löytyi n. 80 km:n päässä. Niinpä jätin matkalaukkuni – muuta minulla ei ollut matkassa – Hauptbahnhofin tallelokeroon ja menin töihin 10 min. kävelymatkan päähän Neuhauser -kävelykadun toiseen päähän.
– Elämä oli aika kovaa tuossa vaiheessa. Töistä tultuani vein likaiset vaatteet matkalaukkuuni rautatieaseman säilytyslokerolle ja otin puhtaat vaatteet mukaani yöpymispaikkaani Pullachiin.
Kahden viikon kuluttua Parjanen löysi asunnon katolisesta nuorisokodista, 10 minuutin kävelymatkan päässä työpaikasta. Vuokra oli matala, mutta niin oli kellari-huoneen elintasokin:

– Kurkkupurkki roskiksena, lamppu katossa ilman varjostinta, ikkunan ritilä kolisi aina jalankulkijan kävellessä sen yli. Kylmä vesi ja yhteissuihku käytävällä sekä laverisänky. Puhtaat lakanat sai hakea tosin piha toiselta puolen keittiössä, jossa myös hinnaltaan edullinen bayerilainen aamupala ja illallinenkin tarjottiin. Tutuiksi tulivat Weisswurt, Blutwurst, Sauerkraut, Schweinhaxen, Semmelknödeln jne. Ruoka oli maanläheistä, mutta käytännöllisestä saatavilla kiireisen työn ohessa.Keittiölle voi myös viedä pyykit pestäväksi päivän aikana aamulla töihin lähdettäessä.

– Onneksi kuukauden kuluttua sain talon toisesta kerroksesta puhtaan ja rauhallisen yksiön. Kävin heti hyvän ystäväni, romanialaissyntyisen Horstin, kanssa Floomarketilla Isar -joen varressa puolen tunnin kävelymatkan päässä ostamassa asteikollisen ja manuaalisen putkiradion, jolla voin kuunnella öisin Suomenkin radiota. Ostin muuten myös samalla kympillä vaaleansinisen nahkajakun, josta ystäväni Horst ei ollenkaan pitänyt vaan kommetoi siitä aina pukiessani: ”Hier stinkt nach Leiche!” (Ruumiinhajua ilmassa.)

– Kun hyväksyin ensimmäisen työpaikan Saksassa, ei minulla oikeastaan ollut ymmärrystä siitä, miten kallista eläminen suurkaupungin keskustassa oli. Työpalkkani etuna oli kuitenkin se, että myyntiproviisiolla saattoi tuloja lisätä 10 – 20 % kiireisimpinä myyntiviikkoina. Olin tilanteessa, jossa oli  pakko puhua ja myydä, jotta sain elinkustannukset hoidettua. Ahkeruudella saatoin jopa käydä kerran viikossa halvassa monen elokuvan ”yöleffassa” ja jonain iltana jopa Mc Donald’sissa.

Sellaisia ei oltu Suomessa vielä edes nähty.

Työjakso Saksassa päätyi jo 1980 ja oli aika palata Suomeen viimeistelemään vientilinjan opinnot.
– ”Bayerisch” on kuitenkin jossain määrin kuultavissa vieläkin kun puhun saksaa: ”Sagomal! Was bist du ein Mensch..?” Ja Weizenbier Kristall on parasta antia janoon – ja saatavissa kaikilla maailman kolkilla: Hyvin markkinoitu!

… Timon tarina jatkuu myöhemmin – luvassa asiaa mm. vientikaupasta Frankfurtista …

Posted on Jätä kommentti

Barcamp ja spontaanin viestinnän vaikeus

TTyöpaikka Saksassa - Barcmp Hannover // Foto: Martin Thielecke

Osallistuin edellisviikonloppuna Hannoverin Barcampiin. On kiva karistaa välillä pikkuisen toimistomme pölyt jaloista ja karauttaa johonkin –kröhöm- suurkaupunkiin. Mitä näitä nyt täälläpäin on… Braunschweig ja Hannover. Barcamp taitaa olla saksalaisen konferenssiskenen uusi musta. Tämä oli minulle ensimmäinen tapahtuma tätä laatua, joten olin innostunut näkemään, mistä barcampissa ylipäätään on kyse. Kiireisen työviikon päätteeksi en valmistautunut tilaisuuteen mitenkään. Ja kuinkas sitten kävikään.

Mikä barcamp?

Barcamp Hannover
Barcamp Hannover – todistetusti paikalla.

Barcamp on ”antikonferenssi”, jossa osallistujat kokoontuvat yhteen kiinnostavan aiheen ympärille. Konsepti on reilut kymmenen vuotta vanha ja sillä on juurensa amerikkalaisessa ohjelmointiskenessä, mutta nykyään barcampeja järjestetään ympäri maailmaa teeman kuin teeman ympärille. Osallistujat eivät maksa konferenssista juuri mitään, korkeintaan nimellisen summan. Järjestelyt hoidetaan talkoilla ja muonitus kustannetaan sponsorivaroin. Tottakai myös kaupallisia tilaisuuksia järjestetään barcampin kaavalla tai sitä mukaillen.

Käytännössä barcampin kulku on yksinkertainen: Osallistujat ja järjestäjät tapaavat, esittäytyvät ja jokainen osallistuja voi ehdottaa aihetta, jota haluaisi käsitellä. Teema voi olla mitä vaan online-markkinoinnista viulunsoittoon. Näin yhteisö yhdessä luo kiinnostavia teemakokonaisuuksia, joita käsitellään workshoppien, keskustelun tai vaikkapa askartelun kautta.  Sitten sijoitetaan workshopit valmisteltuun „lukujärjestykseen“ ja jaetaan tilat. Ja yhdessä oppiminen voi alkaa!

Mielestäni barcamp on ihanan tasavertainen konsepti – ja ehkä myös tehokas tapa ravistella Saksan usein niin hierarkkisen työelämän rakenteita? Ainakin formaatti on juuri nyt ajankohtainen Saksassa. Viime viikolla kävin autoalan tilaisuudessa, jonka iltaohjelmaan kuului barcamp-henkinen sessio. (Autoalan pikkupomokerroksen mustapukumiehet olivat muuten kauhusta jäykkänä kun heidän piti ottaa kynä käteen… hyvää ja hauskaa siitä kuitenkin loppujen lopuksi tuli.) Parin viikon päästä on Xing.de:n järjestämä työelämän tulevaisuutta käsittelevä tilaisuus täällä Wolfsburgissa, joka myös on organisoitu osittain barcamp-tyyliin. Ja mikäs siinä, onhan se kivaa vaihtelua tavan konferensseille tai seminaareille, joissa ainakin itse tulen helposti levottomaksi tai meinaan nukahtaa, jos aihe ei vastaa omia mielenkiinnonkohteitani.

Spontaanit ja sanavalmiit saksalaiset?

Työpaikka Saksassa - Barcmp Hannover // Foto: Martin Thielecke
Ehdotetut teemat siirretään yhteiseen lukujärjestykseen, josta barcamppaajat voivat valita itselleen sopivimman. Foto: Moto: Martin Thielecke // Barcamp Hannover

Ihan ensialkuun kuulostaa erikoiselta, että saksalaiset tekisivät jotain kovin suunnittelematonta työelämässä. Saksalaisille tällainen formaatti sopii kuitenkin hyvin. He ovat keskimäärin hyvin sanavalmiita ja ihan perusjamppakin osaa tarttua mikkiin ja sanoa spontaanisti muutaman sanan. Heitä ei tunnu vaivaavan samanlainen esiintymispelko, kuin monia suomalaisia. Johtuukohan tämä siitä että heillä on koulussa suullinen ilmaisu niin tärkeää ja sitä treenataan ja arvostellaan siinä missä kirjatietoakin.

Saksalaiset myös sietävät kaikenlaista konfrontaatiota paremmin kuin suomalaiset, jotka ovat keskimäärin konsensus-hakuisempia. Karrikoidusti: Saksalaista piristää kunnon väittely, suomalainen luulee, että nyt ollaan jo riidoissa. Ehkä heitä ei siksi pelota asettaa omaa tietämystään keskiöön ja ”framille”.

Kootut änkytykset

Sitten omiin Hannoverin-kokemuksiini. Koska tulimme paikalle myöhässä, jouduin sesomaan avaustilaisuudessa melkein juontajan vieressä. Orga-tiimi esitteli itsensä vuorotellen hashtagein ja kuuntelin viattoman kiinnostuneena. Sen jälkeen juontaja lykkäsikin mikin minun käteeni. Tällaisesta spontaanisuudesta menin tietysti ihan lukkoon, eikä minulle välähtänyt oikein mitään mieleen. Önisin mikrofoniin vain oman nimeni, senkin liian kaukaa. Kaikki 249 muuta osallistujaa tietenkin luettelivat hashtaginsa reippaan vitsikkäästi ja rennosti. No ainakin jäin heti ihmisille mieleen (önisevänä ulkkarina).

Mikähän siinä on, että spontaaneissa  puhetilanteissa näitä jäätymisiä tapahtuu edelleen, vaikka valmistellun esitelmän pystyy pitämään vaikka päälläni seisten. Olisi kannattanut siis lukaista ne nettisivut edes kerran läpi ennen konferenssia, niin olisin tiennyt tästäkin esittäytymistavasta. Olisinko ollut suomeksi sanavalmiimpi?

No, hyvin kävi loppujen lopuksi kuitenkin. Osallistuin workshoppeihin didaktiikasta, instagrammin käytöstä, bloggauksesta (!!!) ja radikaalista viestinnästä. Pari luennoitsijaa ei juurikaan tiennyt mistä puhuu, mikä ei haitannut menoa, koska aktiivinen saksalaisyleisö otti heti homman haltuunsa ja alkoi keskustella. Tunnelma oli niin mukava, että uskalsin alun hoipertelujen jälkeen avata suuni myös keskusteluissa. Käteen jäi muutamia näppäriä oivalluksia, pari uutta kontaktia ja tosi hauska mieli.

Työnhakijan barcamp

Barcamp Hannover / Työpaikka Saksassa
Barcamp Hannover / Työpaikka Saksassa kuva: Barcamp Hannover

Työnhakijalle tai yritystä perustavalle Barcamp on mielenkiintoinen paikka verkostoitua. Kynnys keskusteluun eri alojen ihmisten kanssa on matala, kun ohjelman ohella myös aamupalat, lounaat ja kahvit vedetään rinta rinnan ja (ulkopaikkakuntalaisten) majoituskin voi olla samoissa tiloissa.

Jos olisin yrittäjä, käyttäisin bacamppeja myös (sisältö)-markkinoidakseni omaa osaamistani tai palveluitani. Harvoin saa niin helposti monikymmenpäisen oman alan yleisön omistautumaan melkein tunniksi omalle aiheelleen. Joukossa voi myös istua potentiaalinen yhteistyökumppani tai rahoittaja.

… ja muita pieniä huomioita

Kun Hannoverin Barcampin 250 osallistujaa kokoontui yhteiseen esittelytilaisuuteen, oli ensimmäinen huomioni, että suurin osa osallistujista oli miehiä. Naisia on näissä some-tilaisuuksissa Saksassa aina melko vähän paikalla, nytkin ehkä 75% vieraista oli miehiä. Suomessa taitaa olla sukupuolijakauma toisin päin?

Seuraava huomioni oli, että melkein jokainen oli pukeutunut huppariin ja lenkkareihin. Aha, perinteinen nörttiunivormu siis! Suomalaisittain luullakseni somettajat ja nörtit kuuluvat eri lippukuntiin, täällä ollaan samassa laivassa. Jopa useimmat osallistuneet täti- ja setäihmiset (johon joukkoon itsekin jo kauhukseni lukeudun) olivat hakeneet itselleen tilaisuutta varten hupparit. En nimittäin usko että he kaikki kulkevat tavan työelämässä lenkkareissa ja huppareissa, vaikka mitä content-marketing-kingejä olisivatkin. Minäkään en ole mikään tyylitaidon riemuvoitto, mutta onnitelin itseäni, että olin rennoissa vaatteissa enkä tavan messu-uniformussa.

Työvaatteet on mun aatteet… vai miten se meni?

Posted on 1 kommentti

Saksalainen johtamiskulttuuri

Saksa johtamiskulttuuri työpaikka Saksassa

Suomalaiset hämmästyvät usein saksalaisen esimiehen käytöstä: suoraa kritiikkiä, työvaiheiden tarkkaa seuraamista ja etäisyyttä. Avasin näitä aiheita jo jonkin verran ensimmäisessä blogissani. Millainen on saksalainen johtamiskulttuuri? Tässä jutussa käyn läpi muutamia saksalaisen johtamiskulttuurin perinteisiä piirteitä, mahdollisia konfliktitilanteita ja annan muutaman ehdotuksen, miten niistä voi päästä yli.

Tämä artikkeli ei ole tarkoitettu yleispäteväksi, vaan kuvaa erityisesti perinteistä saksalaista johtamismallia. Tällä hetkellä saksalaiset yritykset ovat murroksessa, joten varsinkin pienissä ja nykyaikaiseen organisaatiokulttuurin panostavissa yrityksissä osa näistä toimintamalleista on vain muistojen tuulahdus suoraan 70-luvulta. Lisäksi ihmiset ovat tässä pelissä aina muuttuvia tekijöitä: Erilaiset persoonat, tunteet ja kulttuurit vaikuttavat työpaikan suhteisiin ja ilmapiiriin. Ikävä totuus on, että vaikka johtamiskulttuuri olisi periaatteessa toimiva, keskuudessamme on myös pönttöjä ja ilkeitä ihmisiä – niin esimiehiä kuin kollegoita, niin saksalaisia kuin suomalaisia.

Mistä syntyy johtamiskulttuuri? Lähdetään kuitenkin liikkeelle kulttuurieroista.

Hierarkia johtamisen taustalla

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Tuntuuko että pomosi tarkkailee sinua?

Saksalaiset ovat orientoituneita tuottavuuteen ja voitokkuuteen. He suhtautuvat johtamiseen ja motivoimiseen loogisesta, institutionaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Yksilöiden ajatellaan pyrkivän maksimoimaan henkilökohtaisen hyötynsä siten, että se on yhtenäinen yrityksen tavoitteiden kanssa. Johtaminen on heille resurssien ohjaamista mahdollisimman hyvin. Tätä ohjaamistyötä esimies harjoittaa aktiivisesti.

Saksalaiset ovat yleensä sitoutuneita yritykseen ja ammattiin ja samaistuvat tekemäänsä työhön. Suomalaiselle tällainen lähtökohta näyttäytyy kovana ja laskelmoivana. Saksalaisilla onkin astetta terävämmät kyynerpäät, kuin meillä. He myös odottavat esimieheltään aktiivista ohjausta.

Yritykset ovat perinteisesti hierarkkisia, mikä tarkoittaa, että organisaatiomalli on pystysuora. Tasoja on useita, mutta valta keskittyy pienelle ryhmälle organisaation huipulla. Organisaation ja yksilöiden roolit ja niiden väliset suhteet sekä tehtävät, tehtävänkuvaukset ja käyttäytymismallit on tarkoin määritetty suoritusta varten.  Suomalainen kokee helposti, että tällainen organisaatio on byrokraattinen – Saksalaisen mielestä se on toimiva.

Hierarkkisuus on siinä määrin sisäänkasvanutta, että se johtaa lähimmän esimiehen tai toimitusjohtajan kunnioittamiseen lähes ehdoitta. Näihin rakenteisiin kasvaneet saksalaiset kunnioittavat automaattisesti auktoriteettiasemassa olevia ihmisiä ja odottavat selkeää johtajuutta. Esimiehet puolestaan odottavat itseoikeutetusti, että heitä totellaan ja harjoittavat aktiivisesti johtajuutta. Määräysten noudattaminen perustuu esimiehen asemaan ja ammatilliseen osaamiseen, ei niinkään hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai ”soft skillseihinsä”. Esimiehen kunnioitus ei ole saksalaisessa kulttuurissa hiljaista alistumista, kuten suomalaiset sen saattavat kokea, vaan osa toimivaa systeemiä. Suomalaisen voi puolestaan olla vaikeaa kunnioittaa esimiestä, joka hänen näkökulmastaan vain jakelee määräyksiä, kritisoi, eikä anna itsestään mitään.

Hierarkia ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono asia, vaan olennainen osa saksalaista organisaatiokulttuuria. Tällaisessa ympäristössä menettelytapojen ja rutiinien noudattaminen on tärkeää ja oma-aloitteisuus tai ”out-of-the-box”-ajattelu voivat olla organisaation kannalta haitallisia. Vaikka yritys mainostaisi matalaa hierarkiaa, mitä näkyy yhä enemmän esim. työpaikkailmoituksissa, saattaavat vanhat rakenteet paistaa läpi. Johtamiskulttuuri muuttuu on hitaasti ja muutos voi kestää sukupolvien ajan.

 

Viestin kulku organisaatiossa

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Ei kysyvä tieltä eksy.

Suomalaisissa organisaatioissa lähetetään usein ”tiedoksi kaikille”-hengessä kirjoitettuja meilejä, kokoustetaan paljon ja pidetään kaikenlaista tyky-päivää. Postituslistalla lisätään sumeilematta kaikki toimitusjohtajasta harjoittelijaan. Ylenpalttinen tiedotus kertoo omaa kieltään suomalaisten organisaatioiden matalasta hierarkiasta.

Myös saksalaisessa organisaatiossa hierarkia määrittelee viestin kulun. Esimiehet antavat yleensä ohjeet vain organisaatiorakenteessa suoraan alapuolellaan oleville alaisilleen tai alaiselle, joka puolestaan välittää viestin eteenpäin omille alaisilleen. Myös toiseen suuntaan viesti kulkee parhaiten virallista tietä. Jos siis olet vaikkapa harjoittelijana suuremmassa yrityksessä, et välttämättä tule ikinä vaihtamaan sanaakaan – kohteliaita huomenia lukuunottamatta – edes sen ”pikkupomon” kanssa.

Suuremmissa saksalaisissa yrityksissä informaatio pidetään usein tiukasti oman osaston sisällä. Siksi suomalaisen kannattaa olla tarkkana ennen heippa kaikille -viestin lähettämistä. Oikean kohteen löytäminen  jokaiselle viestille on tärkeää. Kannattaa siis tarkkailla hetken yleistä tyyliä, ennen kuin alkaa pommittaa toimitusjohtajaa maileilla.

Viestintäkulttuuri ei siis yleisesti ole yhtä avoin kuin Suomessa, ja tietoja annetaan alaisille vähemmän sekä jokapäiväisistä juoksevista asioista että tulevaisuuden visioista tai strategioista. Oman kokemukseni mukaan saksalaiset ovat kuitenkin innostuneita työn täsmällisestä organisoinnista ja raportoinnista, jotka hoidetaan esimerkiksi viikkokokousten ja todo-listojen mu0dossa. Myös vuosittaiset kehityskeskustelut ovat tavallisia. Ainakin näiden avulla viesti kulkee organisaatiossa eteenpäin myös vertikaalisesti.

 

Ohjeistus

johtamiskulttuuri Saksan työpaikoilla
Varotko virheitä?

Saksalaiset alaiset odottavat saavansa esimieheltään selvät ohjeet, mitä tulee tehdä ja usein myös miten se tarkalleen tulee tehdä. Sen vuoksi esimies saattaa jakaa toimintalinjojen ja ideoiden sijaan yksiselitteisiä ja tarkkaan rajattuja käskyjä. Saksalaiset kokevat vaikeana työskennellä ilman seurantaa ja sen puuttuminen osoittaisi, ettei esimies ole  kiinnostut heidän työstän tai työ on arvotonta. Tässä onkin mielestäni iso oivaltaisen paikka jokaiselle suomalaiselle, joka ei kestä hurjana huseeraavaa saksalaista pomoaan: Käyttäytyessään kontrolloivasti esimies yleensä olettaa ihan perustellusti, että alaiset toivovat hänen käyttäytyvän näin. Lyhyt keskustelu esimiehen kanssa voi siis kannattaa.

Tapaan kuuluu myös että esimiestä totellaan. Tarkentavia kysymyksiä voi toki esittää, mutta suorat vastaväitteet ovat harvinaisempia. Saksalaisissa työelämää käsittelevissä blogeissa ja lehdissä. ”Miten otan negatiiviset asiat puheeksi pomoni kanssa.”-jutut ovat hyvin tavallisia. Kysymys on hankalasta aiheesta, sillä hierarkiassa ylempänä olevan varpaille ei pidä talloa.

 

Muodollisuus ja virallisuus

Saksassa esimiehen ja alaisen vuorovaikutusta leimaa selvästi suomalaisesta tyylistä eroava muodollisuus ja virallisuus. Johtajien ja alaisten väliset suhteet ovat usein etäiset ja jäykät. Saksalainen esimies nauttii suurta yksityisyyden suojaa näin toivoessaan. Usein hän istuu muista eristettynä vähän suuremmassa toimistossa, suljetun oven takana. Yleensä esimies tai toimitusjohtaja ei esimerkiksi lounasta tai juo kahvia muiden kanssa, poikkeuksiakin toki löytyy.

Perinteinen saksalainen johtamiskulttuuri olettaa esimiehen käyttäytyvän ja puhuvan ”virallisessa hengessä”. Virallisuutta ilmentävä alaisten kättely ja sukunimillä puhuttelu on yleistä. Jos esimiehesi ja sinä olette suurin piirtein saman ikäisiä tai työskentelette samojen projektien parissa, esimiehesi saattaa tarjota sinulle sinulle sinuttelua. Tämä on saksalaisessa yritysmaailmassa arvostuksen ja luottamuksen osoitus. Alaisena en lähtisi Saksassa tarjoamaan du’ta esimiehelleni, vaan hänen täytyy -arvoasteikossa korkeammalla olevana- olla se aloitteen tekijä. HUOM! Jos kollegasi sinuttelee pomoasi, se ei automaattisesti tarkoita että sinä voisit myös tehdä näin. Odota mielummin kehoitusta. (Oma nykyinen pomoni muuten tarjosi sinuttelua heti ensimmäisessä lauseessa työhaastattelussa. Ihanan helppoa! Sinuttelemme myös monia asiakkaitamme, mutta tässä suhteessa asiakkaan kuuluu olla se aloitteen tekijä.)

Kovien arvojen kulttuurin mukaisesti saksalaiset johtajat eivät ole niin ihmissuhdesuuntautuneita kuin suomalaiset. Saksassa onkin vaikea saada aikaan työpaikalle avoin ilmapiiri tai saada suoria vastauksia kysymyksiin. Suosittelenkin suomalaisille kovan nahan kasvattamista saksalaiseen työelämään. Me olemme vähän pehmiksiä ja otamme usein asiat kovin henkilökohtaisesti.

 

Palaute

Saksassa suunnitelmallisuus on arvostettua, ja esimiehet täsmentävät työroolit ja työnkuvaukset tarkasti, asettavat alaisten työlle konkreettisia tavoitteita sekä koordinoivat aktiivisesti kokonaisuuden toimivuutta. Tähän liittyvä palautteen antaminen on aktiivista, sillä taustalla vaikuttavat saksalaisen työkulttuurin kovat arvot ja siihen yhdistyvä tehokkuusajattelu. Palautteen antaminen keskittyy työssä saavutettuihin tuloksiin sekä positiivisen palautteen että tehottomuuden kritisoinnin muodossa.

Itse en ole juuri koskaan kuullut positiivista palautetta saksalaiselta esimieheltä, vaikka työt – ainakin työtodistusten perusteella – ovat sujuneet ihan mallikkaasti. Monet kulttuurioppaat myös väittävät, etteivät saksalaiset kollegat juurikaan arvostele esimiestään. Itselläni on tästäkin hyvin poikkeavia kokemuksia. Itseasiassa Suomessa tai suomalaisissa organisaatioissa ollaan puhuttu esimiehistä paljon paremmassa hengessä.

Toivotan kärsivällisyyttä! Hyvä palaute tulee sitten viimeistään työtodistuksen muodossa, jos on tullakseen. Myös palautteen pyytäminen voi olla ihan toimiva juttu.

 

Muutamia ohjeita arkipäivän työelämään:

  • Pelaa esimiehen säännöillä: Joka kerta kun harmittaa, muistuta itseäsi, että täällä toimitaan näin. Esimies suorittaa vain omaa osuuttaan ”koneistossa” ja saksalaiset työntekijät myös odottavat hänen toimivan tietyllä tavalla.
  • Pidä oma käytöksesi ja keskustelu esimiehen kanssa ainakin alkuun asiallisella “Business-Tasolla”.
  • Älä ota henkilökohtaisesti esimiehesi sanomisia ja tekemisiä, jos ne koskevat työasioita. Suomessa on tosi tyypillistä loukkaantua asioista keskustellessa. Saksassa esimiehen toiminta ei ole tarkoitettu kritiikiksi sinun persoonaasi kohtaan. Loukkaantuminen on saksalaisessa työelämässä täysi no-go ja sitä pidetään osoituksena epäkypsyydestä ja lapsellisuudesta. Jos kuitenkin loukkaannut, älä näytä sitä.

  

Konfliktitilanteen yllättäessä:

  • Mene itseesi: Oletanko, että saksalainen esimies toimii kuten suomalainen toimisi?
  • Avaa suusi: Pyydä esimieheltäsi kahdenkeskistä keskustelua. Selitä huolesi. Kerro avoimesti, ettet tiedä miten suhtautua käyttäytymismalliin x, koska Suomessa toimittaisiin toisin. Käytä esimerkkejä havainnollistaaksesi, jotta pysytte samalla sivulla. Jos pomosi on tehtäviensä tasalla, hän kuuntelee, keskustelee ja mahdollisesti saatte jopa sovittua molempia tyydyttävän ratkaisumallin. Tässä pitää tietenkin olla varovainen: Pidä huoli, että tapaaminen tulkitaan konstruktiivisena keskustelunavauksena, ei valituksena. Esimiehelle ei kannata myöskään avautua yksityiselämän ongelmista, vaan kunnioittaa saksalaista tapaa, jossa esimies ei seurustele alaistensa kanssa yksityishenkilönä.
  • Kerro tilaisuuden tullen millainen johtamiskulttuuri Suomessa on: Kerro sivulauseessa, yrityksen kehittämispäivillä, viikkokokouksessa tai muuten vaan tilaisuuden tullen, miten asiat Suomessa hoidetaan. Herättää kiinnostusta!
  • Pyydä ja anna palautetta: Näytä esimiehellesi esimerkkiä. Kehu hyvin tehtyä työtä tai hyvin hoidettua tilannetta, Informoi kollegoita, ole reilu. Näin luot osaltasi avoimempaa työkulttuuria. Ehkä se tarttuu?
  • Jos et saa tilaisuutta keskusteluun, ota yhteys esimiehesi esimieheen ja kerro ongelmatilanteesta hänelle.
  • Jos ei mitkään muu ei toimi, vaihda työpaikkaa. Toisaalla voi olla toisenlainen johtamiskulttuuri.

 

Uusi johtamiskulttuuri tulee myös Saksaan

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Onko pomoni robotti? Saksalainen esimies saattaa vaikuttaa siltä.

Saksalaiset työelämää käsittelevät blogit ja sivustot ovat täynnä juttuja avoimemmasta ja työkulttuurista ja Saksan työ- ja sosiaaliministeriö (Bundesamt für Arbeit und Soziales) julkaisi viime vuonna Arbeit 4.0-kampanjan työelämän nykyaikaistamiseksi.

Olen menossa 31.5. seminaariin työelämän tulevaisuudesta. On todella mielenkiintoista nähdä, millaisia tulokulmia saksalaiset työelämän ammattilaiset ottavat esimerkiksi johtamiskulttuuriin ja sen muutoksiin. Ehkäpä kirjoitan myös siitä tänne blogiin.

Tässä blogijutussa olen käyttänyt lähteenä mm. tätä erinomaista Laura Nordströmin lopputyötä.

Posted on 2 kommenttia

Henkilöbrändi Saksassa

Henkilöbrändi Saksassa

Henkilöbrändi on kovin trendikäs sanahirviö ja sen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Kun haet töitä vieraasta maasta, kannattaa pysähtyä hetkiseksi miettimään, miltä vaikutat potentiaalisen työnantajan ja alasi yhteisön silmissä. Tuon mielikuvan kehittämistä haluttuun suuntaan nimitän henkilöbrändäykseksi. Tässä blogiartikkelissa nostan esiin muutamia seikkoja, joita suomalaisen kannattaa huomioida päivittäessään brändiään saksalaiseen makuun sopivaksi.

Mikä on henkilöbrändi?

Henkilöbrändäykseen pätee suunnilleen samat lainalaisuudet kuin yrityksen, yhteisön tai tuotteen brändäykseen. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, vaan esimerkiksi poliitikot ja näyttelijät ovat luoneet tietoisesti imagoaan jo vuosisatojen ajan. Tärkeintä on, ettei brändi ole päälle liimattu, ulkokultainen kuva, vaan että sen ytimessä on todellinen tuote, eli tässä tapauksessa sinä itse – persoonasi ja osaamisesi. Se millä brändiäsi täydennät riippuu esimerkiksi tavoitteistasi ja kohderyhmästäsi: Minkä alan ja tason työpaikkaa tavoittelet?

En ole alan asiantuntija, joten jätän itse käsitteen analysoinnin muille. Tässä vielä pari ajankohtaista artikkelia jossa henkilöbrändäyksen ulottuvuuksia on käsitelty syvällisemmin:

Elina Koivumäki: Henkilöbrändäys dos & dont’s

HC Services oy/ Tom: Unohda henkilöstöbrändäys!

Yleensä suositellaan, että henkilöbrändin tavoite olisi mahdollisimman konkreettinen, koska silloin voit parhaiten mitata sen menestystä. Tee itsellesi selväksi, mikä on tavoitetyöpaikkasi. Kuka tekee siellä rekrytointipäätökset? Entä miten tavoitat ja teet vaikutuksen häneen? Kun tiedät tavoitteesi, lähdet luomaan itsestäsi halutunkaltaista mielikuvaa sekä somessa että irl. Mietitään siis ensin kanavan valintaa saksalaisesta näkökulmasta.

Onko saksalainen somessa?

Henkilöbrändi kielikuvana on some-ajan kukkanen, mutta muista että luot brändiäsi myös somen ulkopuolella. Rekrytointipäätökset tekevä saksalainen HR-vastaava, Betriebsleiter tai Abteilungsleiter ei välttämättä pyöri sosiaalisissa medioissa. Perinteiset kanavat nousevat tällöin maineenhallinnan keskiöön: Miten vastaat haastattelukutsuun? Soitatko hakemuksesi perään? Tunnetaanko sinut alan piireissä? Millaisena?

Kanava-Mix kuntoon

Keskeistä on, että valitset kohderyhmällesi sopivat kanavat. Aloita yhdestä tai kahdesta kanavasta, koska sosiaalisen median ylläpito vie melko paljon aikaa. Vaikka saksalaiset ovat melko some-kriittisiä, netissä ovat kuitenkin 2017 jo kaikki. Luultavasti sinut siis googletetaan. Jos haluat näkyä, hyvä ratkaisu voisi olla oma nettisivu tai vaikkapa youtube-video.

Tästä blogista löydät pari vinkkiä:

Reeta Laakso: Erotu työnhaussa loistamalla sosiaalisessa mediassa

Juuri perustettu asiantuntijaprofiili Facebookissa tai twitter-tili ilman seuraajia voi olla tylsä ja tyhjä. Innostus voi laantua helposti, jos seuraajia ei vaan tule. Henkilöbrändäämiseen pitää siis tässä mielessä suhtautua pitkäjänteisesti. Ensimmäiset seuraajasi voivat olla äitisi, naapurisi ja ekaluokan luokkakaverisi. Yhteisö rakentuu hiljalleen, kun onnistut tuottamaan kiinnostavaa sisältöä. Ammatillisessa profiilissa kannattaa edetä järjestelmällisesti.

• Etsi toimialasi keskeiset avainsanat, verkostot ja vaikuttajat.
• Valitse tärkeimmät teemasi: Mikä on osaamisalaasi ja minkä parissa haluat tulla tunnetuksi.
• Aikatauluta viestintä. (Netistä löytyy lukuisia työkaluja tähän.)

Xing.de on saksalaisten oma Linked.in

Saksassa Xing.de toimii paremmin kuin Linked.in. Profiilin luonti on helppoa. Verkostoidu esim. suomalaisten ryhmissä, oman alasi ryhmissä ja – jos asut jo Saksassa – oman paikkakuntasi ryhmissä.

Tässä linkki ”Finnen in Deutschland”-ryhmään. Myös Suomessa asuvilla saksalaisilla on oma ryhmä, samoin kuin Deutsch-finnische Gesellschaftilla.

Viestinnän erityispiirteitä

Hatko samanaikaisesti hyvin erilaisia työpaikkoja usealta eri alalta? Kaikkia on vaikea miellyttää saamaan aikaan. Ja rekrytoijat, hekin ovat vain ihmisiä omine mieltymyksineen. On siis vaikeaa tehdä yleistyksiä, mutta yritän kuitenkin. Suomalaisilla on tiettyjä saksalaisista poikkeavia käyttäytymismalleja, joita on hyvä miettiä myös saksalaisen työnantajan näkökulmasta.

Saksalainen sanoo suoraan

Vaatimattomuus kaunistaa Suomessa ja saksalaisetkin saattavat pitää suomalaista kainostelua eksoottisen herttaisena ominaisuutena – hetken aikaa. Eri asia on, haluavatko he kainostelijan palkkalistoilleen. Saksalaiset eivät osaa lukea rivien välejä yhtä hyvin kuin suomalaiset. On siis ihan OK sanoa suoraan missä olet hyvä. Tämä pitää mieluiten myös todistaa mahdollisimman pitävin referenssein eli työkokemuksen ja koulutuksen avulla. Suomalaiselle tyypillisen ”kehityspotentiaalialueiden” oma-aloitteiset reflektoinnit (”Vaikka en oikeastaan ole tämän alan asiantuntija…”) kannattaa koittaa jättää pois.

Asiantuntijuus keskiössä

Suomen työmarkkinoilla on jo kohta vuosikymmenen ajan haettu „hyviä tyyppejä“ ja some onkin hyviä tyyppejä pullollaan. Saksalainen työkulttuuri on rentoutumassa ja tasa-arvoistumassa, mutta jos haluat pelata varman päälle, esiinny mieluummin ensisijaisesti alasi asiantuntijana. Jos onnistut olemaan samalla hyvä tyyppi, niin siitä plussaa!

Satsaa hyviin kuviin

Jopa opiskelijoiden työhakemuskuvat on otatettu Saksassa useimmiten valokuvaamossa, usein puku tai jakkupuku päällä. Tämäkin tietysti riippuu alasta. Katso miten muut alasi vaikuttajat esiintyvät esim. juuri Xingissä.

Henkilökohtaiset some-tarinat piiloon

Milleniaalit toimivat ehkä toisin, mutta yleisesti Saksassa ei ole tapana esiintyä yksityisellä profiililla somessa omalla koko nimellä tai postata vaikkapa avoimesti omien lasten kuvia. Tämä johtuu siitä, että saksalaiset ovat hyvin arkoja omista tiedoistaan ja niiden „leviämisestä nettiin“. Suomalaiset ovat tässä suhteessa keskimäärin huolettomampia. Facebookissa ei siis tarvitse jakaa kreisibailauskuvia antaakseen itsestään huolettoman tai jopa ymmärtämättömän kuvan.

Jos koitamme kurkata saksalaisen rekrytoijan korvien väliin – oletamme hänen jakavan perussaksalaiset some-ennakkoluulot – ja hän googlaa nimesi. Mitä hän löytää? Jo oman nimen käyttö tai kiva perhekuva Kanarialta saattaa olla potentiaaliselle työnantajallesi „too much information“. Harkitse siis yksityisten Facebook- ja instagram-tiliesi piilottamista (ainakin) työnhaun ajaksi. Ammatillisesti valveutunut profiili on tietysti eri asia.

Luo toimiva saksalainen henkilöbrändi – Näin pääset alkuun:

Henkilöbrändi Saksassa
Lattepappa, oman tiensä kulkija vai touhukas vitsiniekka? Henkilöbrändi ansaitsee ajatuksen jos toisenkin.
  • Kopioi ja matki: Brändisi sisällön luot tietenkin sinä – mutta ei ole virhe katsoa mallia muilta. Ole tarkkaavainen sen suhteen, mitä et voi suomalaisena tietää etukäteen: mitkä ovat alasi slangisanat, keskustelutyyli, kuumat teemat, kovimmat nimet ja suosituimmat työnantajat. Mitä paikkaa sinä haluat pelata tällä kentällä?
  • Osallistu keskusteluun somessa: Etsi alasi ja paikkakuntasi ryhmät Xingistä ja kuulostele, millä tyylillä ihmiset keskustelevat. Jos uskallat, osallistu keskusteluun. Pyydä saksalaista tuttua korjaamaan (ainakin pahimmat) kirjoitusvirheet ennen julkaisua. Huonosti kirjoitettu teksti, vaikka olisi ulkomaisen kirjoittamakin, kuulostaa aina vähemmän asiantuntevalta.
  • Uskalla olla oma itsesi: Tämä on pakko sanoa nyt, koska olen koko tään blogiartikkelin ajan kertonut miten „sopeudut“ saksalaiseen työnhakukulttuuriin. Firmat, jotka ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista työntekijöistä osaavat usein arvostaa myös out of the box -ajattelua. Se juttu, mikä nostaa hakemuksesi esiin kahdensadan muun hakijan joukosta voi olla juuri suomalaisuus tai muu „erityispiirteesi“ – älä siis silota rosoja turhan tarkalla kädellä.
  • Suomalaisuus on usein plussaaDigitalisaatio, some, opetus, kasvatus, terveydenhuolto… on monia aloja, joilla Suomalaiset ovat innovatiivisiä edelläkävijöitä. Onko sinulla sellaista erityisosaamista, joita saksalaisilla ei ole?Korosta osaamistasi ja kokemustasi näillä alueilla.
  • Profiloidu: Suomessa arvostetaan jokapaikanhöylää ja poikkitieteellisyyttä. Se, että vietit yhden kesän au-pairina ja puursit opiskelujen ohessa Siwan kassalla, kertoo monipuolisuudesta ja yritteliäisyydestä. Saksalainen tikittää kuitenkin toisin: täällä arvostetaan alan työkokemusta (einschlägige Berufserfahrung) ja vain harvoin työhön haetaan erilaisista taustoista olevia henkilöitä (Quereinsteiger). Koita siis luoda kokemuksillesi ja opinnoillesi järkevä punainen lanka, joka johtaa toivetyöpaikkaasi. Jätä surutta pois tarinastasi – eli henkilöbrändistäsi – sellainen, mikä ei siihen sovi ja keskity ydinosaamiseesi.

Ja lopuksi…

Lueskelin tätä artikkelia pohdiskellessani useita suomalaisia ja saksalaisia tekstejä henkilöbrändistä. Molemmissa maissa aihe on ”kuuma” ja siitä voisi kirjoittaa sivutolkulla. Lainaan vielä loppuun jo tuonne aiemmin linkittämääni HC-Services Oy:n artikkelia – itse kun en osaisi tätä paremmin sanoa:

”Älä mieti omaa tekemistäsi henkilöbrändäyksen kautta. Älä rakenna osaamisestasi haarniskaa, jota kiillotat tietyn sisältökalenterin mukaan. Älä osta konsulttia rakentamaan sinulle henkilöbrändiä. Tee asioita jotka sinua kiinnostavat, keskustele aiheista jotka sinua pohdituttavat, tai kirjoita havainnoista ja opeista joita olet matkan varrelta kerännyt.”

Posted on Jätä kommentti

Lomapäiviä saksalaisittain

Työpaikka Saksassa: Lomat

Pääsiäisloma tuli ja meni, takana on rentouttava, suklaantäyteinen pitkä viikonloppu – mikä olisikaan parempi ajankohta suunnitella loppukevään lomia. Saksassa riittää nimittäin touko-kesäkuussa pyhäpäiviä jonkin verran enemmän kuin Suomessa. Osa lomapäivistä on osavaltiokohtaisia. Katsotaan siis millaisia arkipyhiä on luvassa vuonna 2017 ja miten saksalainen niitä viettää.

Kansalliset vapaapäivät tekevät arjesta loman

Työpaikka saksassa lomat
Ostsee on köyhän miehen Mallorca.

Vappu – Tag der Arbeit

Maanantai 1. Toukokuuta 2017 on vapaapäivä koko Saksassa, kuten Suomessakin. Vappua voi viettää vaikkapa kansanjuhlissa, joissa yleensä pystytetään juhannussalkoa muistuttava ”Maibaum” tai vappumarssilla koko yhteiskuntaa vastaan. Berliinissä vappumarssi päättyy usein autojen polttamiseen, kivien heittelyyn ja poliisisaartoon, joten olkaapa varovaisia!

Helatorstai – Christi Himmelfahrt

Helatorstai 25. Toukokuuta 2017 on vapaapäivä koko Saksassa. Perjantai on periaatteessa tavallinen työpäivä, mutta koulut ja päiväkodit ovat usein kiinni ja pitävät ns. „Brückentagin“ eli siltapäivän. Se tarkoittaa loman pidentämistä loman ja viikonlopun väliin jäävällä päivällä tai päivillä. Helatorstaina vietetään myös isänpäivää (Vatertag – Herrentag – Männertag). Ei kuitenkaan kannata vielä alkaa kutoa iskälle sukkaa, sillä tätä isänpäivää vietetään poikaporukalla luonnon helmassa kera kaljakärryn.

Helluntai – Pfingsten

Varsinainen helluntai on sunnuntaina, mutta maanantai 5. Kesäkuuta 2017 on Pfingstmontag ja näin ollen lomapäivä koko Saksassa. Helluntai on kirkollinen juhlapäivä (Pyhän hengen päivä tai ”Kirkon syntymäpäivä”), mutta Saksassa siihen liittyy usein myös kevään juhlistamista esim. Pfingstbaumin pystytyksen ja yhteislaulun merkeissä.

Pyhän ruumiin juhlapäivä – Fronleichnam

Torstaina 15. kesäkuuta 2017 juhlitaan pyhää ruumista, mutta vain katoliset osavaltiot kunnioittavat juhlaa vapaapäivällä. Vapaapäivä on siis seuraavissa osavaltioissa: Baden-Württemberg, Bayern, Hessen, Nordrhein-Westfalen, Rheinland-Pfalz, Saarland. Itse en ole tämän juhlapäivän vietosta viellä päässyt osalliseksi, mutta ilmeisesti kuvaan kuuluvat erilaiset kristilliset kulkueet maalla ja merellä.

Saksojen yhdistymisen päivä – Tag der Deutschen Einheit

Tiistaina 3. lokakuuta 2017 koko kansakunta suuntaa juhlimaan Saksojen yhdistymistä. Tyypillinen tapa juhlia on oluen ja makkaran kyllästämät katujuhlat, lapsille ilmapallot ja hattarat kouraan.

Uskonpuhdistuksen muistopäivä – Reformationstag

Tiistaina 31. lokakuuta 2017 vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää, joka on vapaapäivä lähes koko Saksassa. Tänä vuonna juhlitaan uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, joten jopa Berliini kunnioittaa tapausta vapaapäivällä.

Luvassa on siis paljon arkipyhiä ja niihin liittyviä – usein paikallisia – traditioita. Kuulostaa mukavalta, vai mitä? Toisaalta Saksassa esim. jouluaatto ja uudenvuodenaatto ovat puolikkaita työpäiviä, joten ehtiihän sitä myös sorvin äärellä viettää aikaa.

Lomat käyttöön jo samana vuonna

Lomat Saksassa
Saksalaiset matkustavat mielellään lomalla pidemmällekin.

Saksassa on mahdollista pitää lomaa jo samana vuonna, kun on aloittanut työt. Vakiintunut tapa on, että lomaa ei anota koeajalla (Saksassa yleensä 3-6 kk). Mitään varsinaista estettä tälle ei kuitenkaan ole, vaan työntekijällä on periaattessa oikeus pitää siihen mennessä kertyneet päivät lomaa.

Lomapäiviä on vähintään 20 vuodessa (tai 24 lomapäivää 6-päiväistä viikkoa kohden). Keskimäärin firmat tarjoavat kuitenkin työntekijöilleen n. 30 lomapäivää vuodessa. Sopimuksessa määritellään yleensä myös muita mahdollisia palkallisia vapaapäiviä, joita voi olla esim. oma syntymäpäivä, muutto, perheenjäsenen kuolema, naimisiinmeno jne.

Työntekijällä on oikeus ottaa 12 päivää (2 viikkoa) lomaa yhteen putkeen. Periaatteessa työnantajan pitäisi myös hyväksyä lomatoiveet, ellei kieltäytymiseen ole ”pakottavia taloudellisia syitä”.

Saksalainen lomailee monta kertaa

Varsinainen ”kesäloma-aika” on Saksassa koulujen kesälomien aikaan kesäkuun lopulta syyskuun puoleen väliin. Koulut lomailevat tänä aikana porrastetusti siten, että jokaisella osavaltiolla on reilun kuukauden kestävä loma-aika, jonka tarkka ajankohta vaihtuu vuosittain rotaatiosysteemin mukaan. Lomat on porrastettu yksinkertaisesti siitä syystä, että kaikki 80 miljoonaa saksalaista eivät mahdu autobaanalle samaan aikaan. Lapset eivät muuten juurikaan saa ylimääräisiä lomapäiviä koulusta lukukauden aikana. Ei siis kannata suunnitella Suomen-reissua juhannukseksi, jos perheen koululaisella on lomat vasta elokuussa.

Asun itse Wolfsburgissa, jossa suurimmassa osassa perheitä ainakin joku on töissä Volkswagenin tehtaalla. Tehdas pitää kesäisin muutaman viikon loman, ”Werksurlaubin”, jolloin (lähes) kaikki lomailevat. Werksurlaub pidetään aina koulujen lomien mukaan. Myös monissa muissa pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa, joissa kaupungin elämä on keskittynyt jonkun tuotantolaitoksen ympärille, toimitaan samoin.

Saksalaiset ovat kovia matkustamaan lomalla – ja miksipä ei, kun kaikki ihanat Keski-Euroopan kohteet ovat junamatkan päässä – ja harvoin kuulee kenenkään oleilleen lomalla ”vain” kotosalla. Mökkejä saksalaisilla ei juurikaan ole – tosin siirtolapuutarhat ovat suosittuja isommissa kaupungeissa.

Posted on Jätä kommentti

Kirjanpitäjä on Saksassa haluttu työntekijä

Kirjanpitäjä taloushallinto Saksa
Ville Salmela työskentelee kirjanpitäjänä Saksassa.
Ville ei liittänyt CV:hensä kuvaa, minkä voisi väittää olevan Saksassa kardinaalimoka. Aloilla, joilla on työvoimapula, ei kuitenkaan kuvia kumarella.

Taloushallinnon ala vaikuttaa olevan Saksassa aika ”kuuma”: Kysyntää osaaville työntekijöille on enemmän kuin tarjontaa. Haastattelin aiheesta 35-vuotiasta tradenomia, Ville Salmelaa, joka on työskennellyt Saksassa taloushallinnon tehtävissä jo vuodesta 2008.  Tällä hetkellä Ville on ERVIN Germany GmbH:lla Berliinissä kirjanpitäjänä (Finanzbuchhalter) ja suorittaa työn ohella saksalaisen kauppakamarin Bilanzbuchalterin (pääkirjanpitäjä) tutkintoa. Kyselin Villeltä hänen jokapäiväisestä työstään ja urastaan kirjanpitäjänä.

Miten päädyit Saksaan?

Sattumaa ja onnea 🙂 Olin ollut Berliinissä työharjoittelussa 2007 ja kun tradenomiksi valmistumiseni jälkeen etsin uusia haasteita, lähetin hakemuksia myös Berliiniin. Ja täältä se työpaikka ensimmäiseksi irtosi.

Kerro nykyisestä työstäsi.

ERVIN Germany GmbH on metallialan yritys, jonka pääkonttori on USA:ssa ja Berliinissä on yrityksen Euroopan pääkonttori. Tämän hetkinen toimenkuvani kattaa laajasti kirjanpidon eri osa-alueita: pääkirjanpitoa, myynti- ja ostoreskontraa, Management Accountingia (kustannuspaikkalaskenta?) ja Cash Management. Näiden lisäksi teen jatkuvana projektina ERP-systeemimme optimointia.

Positiivinen puoli nykyisessä työssäni on työtehtävien monipuolisuus. Kyseessä on pieni yksikkö, jossa pystyn osallistumaan monipuolisesti eri kirjanpidon tehtäviin. Saksalaiset suunnittelevat projektit yleensä erittäin tarkasti, jonka haittapuolena on projektien hidas eteneminen. Projektisuunniteluvaiheessa pyritään kartoittamaan kaikki prosessit ja osaprosessit, mitkä pitää huomioida ennen kuin ERP järjestelmää aletaan käyttää päivittäisessä työssä – muutoin tuloksena on, että yht’äkkiä jokin toiminto ei ole käytettävissä. Amerikkalaiset sen sijaan tuntuvat suosivat projektien nopeaa läpivientiä ja optimointi tehdään pääasiassa jälkikäteen, mikä vaikeuttaa päivittäistä työtä.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Yleensä olen ensimmäisenä toimistolla ja käytän tämän rauhallisen ajan ( 🙂 ) asiakkaiden maksujen kirjaamiseen, sähköpostien lukemiseen ja vastaamiseen. Tämän jälkeen, riippuen mitä aikaa kuukaudesta eletään, teen Ad hoc asioita, kuun/kvartaalin/vuoden tilinpäätöksen liittyviä tehtäviä. Iltapäivällä, kun amerikkalaiset kollegamme aloittavat työpäivänsä, voin hoitaa IT-osaston kanssa ERP-systeemiin liittyviä ongelmia/kysymyksiä. Normaalisti työpäiväni on klo 7-15:30.

Millainen ura sinulla on takanasi? (Ja edessäsi?)

Olen kouluttautunut yo-merkonomiksi, jonka jälkeen kävin armeijan ja olin töissä pari vuotta. Sitten opiskelin Ammattikorkeakoulussa taloushallinnon tradenomiksi. Tämän jälkeen aloitin ensimmäisessä työpaikassani Berliinissä, BASF:n Shared Service Centerissä ostoreskontraosastolla, jossa vastasin Suomen, Britannian ja muiden Pohjoismaiden ostoreskontrasta n. 2 vuoden ajan. Sen jälkeen aloitin projektityöt samassa firmassa. Tämä oli erityisen kiinnostavaa aikaa. Kyseessä oli SAP ERP järjestelmän optimointi projekti – kaikki BASF:in tytäryhtiöt migroitiin samaan SAP järjestelmäversioon. Tämän projektin kautta pääsin syventymään ERP järjestelmän customointiin taloushallinnon osalta, matkustamaan moniin eri maihin ja rutinoitumaan IT-projektityöhön Fachabteilungin näkökulmasta.

Ensimmäinen työpaikanvaihto (BASF:ltä MSA:lle 2014) oli omasta aloitteesta. En nähnyt puhtaassa projektityössä suuria mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja/tai työmahdollisuuksiin BASF:n ulkopuolella. Kaverin kaverin kautta sain tietää, että MSA:lle etsitään myyntireskontran kirjanpitäjää. MSA:lla ”viihdyin” n. 9 kuukautta, tehden alussa myyntireskontraa ja ajan myötä yhä enemmän ja monipuolisempia kirjanpidon tehtäviä saksalaiselle, itävaltalaiselle ja sveitsiläiselle MSA-tytäryhtiöille. Työpaikanvaihto tuli jo 9 kuukauden jälkeen entisen esimieheni kautta. Hän lähti MSA:lta ja pyysi minua uuteen työpaikkaansa Finanzbuchhalteriksi.

Joka kerran työpaikkaa vaihtaessani myös korkeampi palkka on ollut motivaationa. 🙂  Käyn tällä hetkellä kurssia, joka valmistaa saksalaisen kauppakamarin Bilanzbuchhalterin tutkintoon. Voisin kuvitella itseni jossain vaiheessa esimiestehtävissä taloushallinnon alalla.

Mitkä ovat olleet suurimmat kulttuurierot?

Ehkä ne perinteiset suomi-saksa-kulttuurierot: muodollisempi työilmapiiri (esim. teitittely, vaikkakin ainakin Berliinissä on tämän suhteen huomattavasti liberaalimpaa kuin muualla Saksassa). Kansainvälisyys, mikä on erittäin positiivista.

Vaikuttaako suomalaisuus työnkuvaasi?

Ensimmäisen työpaikkani Saksassa Basfilla sain osittain äidinkieleni ansiosta. Lisäksi hyvä englannin kielen taito on ehdoton plussa saksalaisiin kirjapitäjiin verrattuna. Kaikki muut kielet ovat taloushallinnon alalla myös eduksi, sillä perinteisesti taloushallinnon opiskelijat eivät opiskele paljon vieraita kieliä – ainakaan muihin kaupallisen alan opiskelijoihin verrattuna.

Saksan kielen loogisuus helpottaa ammattisanaston oppimista. Kirjanpidon käsitteet oppii tosi nopeasti.

Onko kirjanpitäjän tehtävissä eroa Suomessa ja Saksassa?

En ole työskennellyt päivääkään taloushallinnon alalla Suomessa, mutta uskoisin, että eroja on vähemmän. Myös Suomessa on esimerkiksi menty Shared Service Center-suuntaan, jossa eri osa-alueet pidetään tiukasti erillään ja prosesseja automatisoidaan. Eri tutkintoja on Saksassa runsaasti. Industrie und Handelskammer (IHK) :n kautta voi pätevöityä useille eri titteleille: Betriebswirt, Finanzbuchhalter, Bilanzbuchhalter, Controller, Bilanzbuchhalter international, Steuerberater etc.

Ehkä suurin ero on Steuerberatereiden suuri merkitys Saksassa. Periaatteessa vain Steuerberater saa tehdä yritykselle tilinpäätöksen. Osaltaan tämä johtuu myös Saksan kauppa- ja verolainsäädännön eroista. Yritykselle tehdään kaksi tasetta: kauppa-(HGB) ja verotase (Steuerbilanz). Steuerfachangestellten ja -beraterin tutkinto on huomattavasti
laajempi ja monimutkaisempi. Lisäksi se edellyttää työkokemusta veroneuvontatoimistossa (Steuerkanzlei). Bilanzbuchhalterin voisi kääntää Pääkirjanpitäjäksi, joka pystyy vastaamaan itse kaikista päivittäisistä kirjapidon osa-alueista ml. tilinpäätös veroneuvoja kanssa. Finanzbuchhalterilta ei yleensä odoteta pääkirjanpitoa ja yhtä itsenäistä työskentelyä tilinpäätöksessä.

Millaista palkkatasoa Saksassa voi odottaa?

Shared Service Centereissä on huonommat palkat, mutta myöskin helpommat työtehtävät. Muutoin sanotaan, että esim. Berliinissä Bilanzbuchhalterin palkka on 50k p.a. ja siitä ylöspäin. Entisen Länsi-Saksan alueella tietenkin enemmän

Mitä vinkkejä annat suomalaisille, jotka haluaisivat tulla Saksaan töihin?

Avoin mieli töitä hakiessa. Joskus kannattaa aloittaa ns. alemmalta tasolta, jotta työkokemus ja kielitaito karttuu.
Esimerkiksi Zeitarbeit on varteenotettava vaihtoehto aluksi, jos oma elämäntilanne sen mahdollistaa – tosin näiden yritysten
kanssa kannattaa olla tarkkana, kaikki eivät hoida esim. palkanmaksua tunnollisesti.

Follow my blog with Bloglovin

Posted on 1 kommentti

Messut työnhaun vauhdittajana

Cebit messut Saksa

 

Telekom Cebit Saksa Messut
Näyttävät messuständit ovat hauskaa katseltavaa. Nyt tiedän senkin, mihin Deutsche Telekomille kuukausittain syytämäni pennoset valuvat.

Saksa on todellinen messumaa.  Maassa pidetään vuosittain 160-180 viralliset messut, joilla tuotteitaan esittelee noin 180 000 näytteilleasettajaa. Viime vuosina messuilla kävi vuositasolla n. 10 miljoonaa vierailijaa. Messut ei välttämättä ole ensimmäinen tai olennaisin asia, kun on Saksassa työnhaussa. Kävin kuitenkin juuri viime viikolla Cebit-messuilla, joten aihe ikäänkuin tipahti syliini. Käsittelen tässä työnhakuasiaa siis kaikenkarvaisten ammattilaismessujen näkökulmasta – jatkoa seurannee joskus varsinaisista rekrytointimessuista.

Cebit on teknologiauutuuksien näyttäytymispaikka

Ajat muuttuvat. Tämä viehättävä video Cebitin kirjoituskone – ja värikopiouutuuksista vuodelta 1986 kiersi sosiaalisessa mediassa ennen messuja.

Cebit on kiintoisa messutapahtuma, sillä se ylittää uutiskynnyksen Saksan ulkopuolellakin. Läsnäolo Cebitillä on monille digi- ja teknologiayrityksille, esim. Robotiikan valmistajille „Must“. Monet yritykset ajoittavat tuotelanseeraukset Cebitille ja itse messut on höystetty aiheeseen liittyvillä luentosarjoilla. Itse olin työni puolesta kuuntelemassa Digital Marketing Arenan tarjontaa, mutta myös viereisen hallin tulevaisuuslavalla oli toinen toistaan mielenkiintoisempia puhujia, joita olisin kernaasti myös kuunnellut. Tämä onkin leimaavaa useille saksalaisille messuille: tapahtumia, luentoja ja miittejä on enemmän kuin ehtii katsastamaan yhdessä päivässä.

Suomalaisia näytteilleasettajia oli paikalla vain muutamia. Näistä poikkesin aikataulusyistä vain Salli Satulatuolin ständillä.  Satulatuolien suosiosta päätellen näytti kyllä siltä, että saksalainen työelämä käy selän päälle! En siis päässyt jututtamaan ”sallilaisia” messujen sujumisesta.

Työnhakijan messuvinkit asiantuntijamessuille

Messut Saksa Cebit Salli
Salli Satulatuolin standilla riitti istuskelijoita – ja tässä tapauksessa se oli hyvä asia.

En itse ollut tällä kertaa työnhaussa messuilla, mutta mieleeni tuli muutama seikka, joilla myös näitä tavan messuja voi hyödyntää työnhaussa. Tosin nämä vinkit tuskin toimivat suurimmilla kuluttajamessuilla, joilla jopa tien luoviminen messuhallin läpi voi tuottaa vaikeuksia. Jätän tästä nyt suosiolla sellaiset ”pukeudu siististi”-banaalisuudet pois ja keskityn olennaiseen:

  • Valitse oikea ajankohta: Osa messuista on suunnattu ammattilaisille, osa kuluttajille. Usein ammattilaismessuilla on myös  kuluttajapäivä. Toisinaan messuilla on myös työnhakijapäivä, opiskelijapäivä, teemapäivä x ja Jobboard, johon näytteilleasettajat voivat jättää työpaikkailmoituksia.
  • Valmistaudu: Saksan messut ovat usein isoja. Valmistaudu etukäteen tutustumalla näytteilleasettajaluetteloon netissä. Kirjoita kiinnostavien työnantajien osastot ja paikat muistiin. Tee täsmävierailuja. Itse teen aina sen virheen että lähden soitellen sotaan, koska ”kaikki on kiinnostavaa” ja pyörin sitten sokkona ympyrää enkä löydä yrityksiä, jotka oikeasti olisin halunnut nähdä. Eli älkää te tehkö niinkuin minä teen.
  • Tutustu: Jos näytteilleasettaja ei ole pieni Start-up, rekrytointihenkilökunta ei luultavasti ole paikalla messuilla. Jos heittäydyt oikein aktiiviseksi, voit soittaa ja kysyä kuka yrityksestä on paikalla ja kiinnostaako tapaaminen.
  • Älä lannistu: Vaikka paikalla olisi vaan konsulentteja välittävän yhtiön 18-vuotias Chantal, pyri keskusteluun ja jätä korttisi; pyydä välittämään se firman HR-väelle.
  • Havainnoi: Voit kirjoittaa hakemukseesi, että kävit messuosastolla ja se herätti mielenkiintosi tai ottaa sen puheeksi myöhemmin työhaastattelussa. Sama pätee messujen muuhun ohjelmaan. Hakemuksesi erottuu edukseen kun osoitat kiinnostusta juuri tätä firmaa kohtaan.
  • Hanki alan kontakteja: Jututa alasi vaikuttajaa luennon jälkeen tai lyöttäydy oikeaan seuraan iltatilaisuudessa. Sitten vaan Xing-kutsua perään. Yleensä jokainen, myös se alasi guru, on iloinen huomiosta ja hyvästä palautteesta.

Innostuitko lähtemään messuille työnhakuun?  Täältä löydät oman paikkakuntasi seuraavat messut.

Puuttuiko näistä vinkeistä jotain tärkeää? Kerro se minulle niin lisätään se tähän blogiin.

Posted on 1 kommentti

Haluaisitko töihin Saksaan?

Muutto Saksaan töihin. Työpaikka Saksassa blogi

Oletko suomalainen ja hakemassa Saksasta töitä? Muuttamassa Saksaan? Tai muuten vaan kiinnostunut Saksan työmarkkinoista? Tämä on sinulle!

Työpaikan hakeminen

Vaikeutesi alkavat luultavasti hakemuksen muotoilusta. Suomalainen työtodistuksesi, jossa lukee selvästi, että olet ollut ihan hyvä työssäsi, ei käy Saksassa edes kukkaiskielelle käännettynä. ”Hyvä” on saksaksi korkeintaan keskinkertainen ja todistuksessa pitää lukea ainakin ”Stets unserer vollsten Zufriedenheit” – muuten voit heittää läpyskällä vesilintua. Hakemusten kirjoittamiseen ja työtodistusten tulkintaan on parasta tilata salakirjoituskoodia avaava opas tai konsulttitoimisto.

Kun hakemuksesi on valmis voit faksata sen Saksaan tulevalle työnantajallesi. Eikö ole faksia? Kannattaa ehkä hankkia, koska tarvitset sitä Saksassa muuhunkin asiapaperiliikenteeseen. Parasta olisi, että siivität hakemuksesi lentoon ja soitat rekrytoijalle. Ajattelitko käyttää englantia? Forget it. Pilaat viimeisetkin mahdollisuutesi. Englantia ei puhu tai ainakaan suostu käyttämään kukaan.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa hankkia urakonsultin lisäksi myös henkilökohtainen veroneuvoja ja voit harkita myös jonkinlaisen Heilpraktikerin palveluita, sillä paras on vielä tulossa….

Johtamiskulttuuri

Jos nimittäin onnistut saamaan sen työpaikan, saattaa sinua odottaa muutamia pieniä lisähaasteita: Saksalainen pomo seisoo selkäsi takana kuin varjo ja valvoo jokaisen työvaiheen olkapääsi yli. Hän alleviivaa virheesi punakynä apuna käyttäen ja kutsuu tätä rakentavaksi palautteeksi.  Työpäivät venyvät pitkään iltaan – ennen pomoa kun ei nyt vaan ole tapana poistua työpaikalta.

Vertaistuki

Kokeilepa heittää vaikka suomalaiseen tapaan joku itseironinen vitsi kollegoillesi tunnelmaa avaamaan. Palkaksi saat vaivautuneen hiljaisuuden ja ikuisen idiootin leiman otsaasi. Niin tai näin, aamuista kättelykierrosta lähemmäs kollegoitasi tuskin pääset muutenkaan. He teitittelevät sinua vielä vuosien jälkeen ja ovat terävine kyynerpäineen valmiina tuhoamaan ensin maineesi, sitten toivotun ylennyksesi ja lopulta koko urasi.

Työtehtäväsi ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja haastavia…

Kunhan muistat, ettet tee päätöksiä varmistamatta ensin esimieheltäsi, dokumentoit kaiken tekemäsi kolmena kappaleena ja muistat hakea lomakkeisiin Zentralverwaltungista leimat. Äläkä ikinä myönnä tai kysy, jos et osaa jotakin saatikka kyseenalaista prosesseja, jotka voisi hoitaa jouhevamminkin.

Selvisitkö ensimmäiseen palkkapäivään asti?

Oliko unohtunut palkkatoivetta esittäessä, että Krankenkasse haukkaa parisenkymmentä prosenttia palkastasi? Pech gehabt! Siksi palkkatoiveet kannattaisi esittää nettona.

Perhe ja lapset

Top 1 urantappaja Saksassa on lasten hankkiminen. Ja jos nyt kuitenkin onnistut saattamaan lapsen alulle (vaikka iltasi kuluvat lähinnä palkattomissa ylitöissä) ja saamaan sille korruptoituneiden suhteiden avulla jopa kaupungin viimeisen päiväkotipaikan, älä vielä iloitse. Jos pomosi tai työkaverisi ei ole jo tehnyt sinusta ihmishylkiötä, loput hoitelee naapurisi ”Hausfrau und Mutter”, joka leimaa sinut kamalaksi Rabenmutteriksi. Kunnon äiti ei ikinä jättäisi lapsiaan (päiväkotiin)! Jos olet lapsen isä, niin voit tietysti jatkaa yöhön venyviä palkattomia ylitöitä aina seuraavaan burnoutiin tai potkuihin asti ihan normaalisti.

Haluatko silti lähteä Saksaan?

Tämä eka blogi on vastaus kysymykseen, jonka asetin itselleni: Tarvitaanko tällaista Saksan työelämään keskittyvää blogia ylipäätään? Mielestäni tarvitaan! Saksalaiseen työelämään liittyy nimittäin lukuisia ennakkoluuloja, joita voi avoimella käsittelyllä vähän avata ja hälventää. Todellisuudessa työpaikkoja ja työnkuvia on Saksassa ihan yhtä kattava kirjo kuin Suomessakin.

Työelämään vaikuttavat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin juurtuneet perinteet, esimerkiksi juuri yhtenäisverotuksen tukema kotiäitiperinne, Saksojen jaosta syntyneet sisäiset kulttuuri- ja palkkaerot sekä keskimäärin suomalaista hierarkkisemmat rakenteet ja autoritäärisempi johtamistapa. Kun tämä soppa maustetaan koko työelämää koskettavalla digitalisaatiolla, saattaa saksalaisesta työkulttuurin ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen olla suomalaiselle hyvinkin haastavaa – mutta myös antoisaa.

Siis pelko pois! Tervetuloa Saksaan ja seuraamaan tätä blogia.

Ps. Hyviä linkkejä löydät mm. täältä:

Muutto Suomesta ulkomaille