Posted on 2 kommenttia

Saksalainen puhuu, suomalainen kuuntelee?

Työelämä ja viestintä Saksassa

Tämä kuva tuli vastaan facebook-feedissäni muutama päivä sitten. Vitsi viittaa tietysti naisten ja miesten rooleihin. Mutta minä -ennen kuin ehdin ajatella asiaa tietoisesti- näin sinivalkoisilla silmilläni suomalaisen ja saksalaisen. Tuntuuko tutulta?

Työpaikka Saksassa / Meemi
Kuva: Jason Adam

Tarkennan vähän: Mielikuvassani ei niinkään ole kyse osaamisesta tai asemasta kuin keskustelurytmistä. Kun saksalaisessa työelämässä neuvotellaan ryhmässä vaikkapa meneillään olevasta asiakasprojektista, ei keskustelun tuoksinnassa puheenvuoroja pyydetä tai anneta, ne otetaan. Kuvassa voisi siis olla saksalainen ja suomalainen. Saksalainen puhuu, ja suomalainen tuntee ettei saa suunvuoroa, on ehkä jopa näreissään. Onko saksalainen töykeä? Suomalaisen mielestä on. Saksalaisen mielestä suomalainen on omituisen hiljainen. Vaivaako sitä joku? Se ei reagoi mihinkään sanottuun, ei nyökkäile mukana, ei tartu keskusteluun… mahtoiko se vähän hymyillä äsken, vai oliko sillä vaan silmässä elohiiri? Saksalaisen mielestä suomalainen on vähän passiivinen. Tai tosi ujo. Hän ei ole ihan varma.

Suomalainen ja saksalainen keskustelurytmi

Suomalaisessa keskustelussa yksi puhuu, muut kuuntelevat hiljaa. Puheenvuoron jälkeen seuraa pieni tauko ja toinen jatkaa – kuin monta monologia peräkkäin. Sanotulla on enemmän painoa, kuin Saksassa: Suomalainen ei edes halua osallistua keskusteluun, ellei hänellä ole tärkeää sanottavaa, joka vie asiaa eteenpäin. Suomalainen kokee osallistuvansa keskusteluun myös kuuntelemalla.

Saksalainen puolestaan tarttuu aloitettuun ajatukseen lennosta ja jatkaa juttuaan pitkäänkin. Hän myös mielellään syventää teemaa ja saattaa innostua keskustelemaan yksityiskohdista pidemmäksikin aikaa. Myös puheenvuorot, jotka kokoavat jo sanottua yhteen, ovat tavallisia.

Saksassa on kohteliasta osallistua keskusteluun myös kuunnellessa esim. pienin nyökkäyksin tai välisanoin (aha, ok, mmm…) sekä osoittaa näin kiinnostusta aiheeseen. Vasta oman mielipiteen esittäminen lasketaan oikeaksi osallistumiseksi keskusteluun.

Tuumailutaukoja ei jaeta Saksassa samaan malliin kuin Suomessa. Pidemmät tauot keskustelussa ovat osallistujille epämiellyttäviä. Kun suomalainen ja saksalainen keskustelevat, suomalainen lahjoittaa puheenvuoron pois jo vetäessään henkeä lauseiden välissä. 

Työelämän keskustelutilanteet

Työelämän viestintätilanteissa Saksassa oletetaan usein reipasta otetta, asioiden ja asiantilan (kyllä, myös keskeneräisten töiden ja projektien!) sanavalmista kommentointia ja ”tilannekatsauksia”. Keskustelutilanteissa suunvuoro vaihtuu lennossa, pieni päälle puhuminen on suotavampaa kuin taukojen jättäminen. Puheenvuoron käyttäminen ja oman mielipiteen sanominen osoittaa kiinnostusta ja motivaatiota – vaikka se sanottava ei olikaan niin originellia tai tähdellistä.

Kiivas argumentointi ja perustelu saattaa kuulostaa suomalaisen mielestä riidalta, mutta se on vain tapa tuoda eri puolia asioista esiin. Saksalaiset eivät ole yhtä konsensushakuisia kuin suomalaiset. Asioista keskustellessa kovakaan argumentointia ei pidetä henkilökohtaisena loukkauksena.

Asiakas- tai neuvottelutilanteissa tai vaikkapa työhaastattelussa rytmi on tietysti vastavuoroisempi ja molemmat osapuolet pääsevät helpommin ääneen. Neuvotteluparteria kuunnellaan ja kunnioitetaan. Suomalaisittain voimakas argumentointi ja kriittinen kyseenalaistaminen kuuluvat kuitenkin usein myös näihin tilanteisiin.

Myös puutteellinen kielitaito voi johtaa lyhyisiin virkkeisiin, argumentoinnin heikkouteen ja vaikeuksiin ”löytää sopivaa hetkeä” omalle ulostulolle. Hyvä vinkki on valmistautua – myös firman sisäisiin – tapaamisiin ja keskusteluihin hyvin ja miettiä omat pääpointit valmiiksi. Jos kielen kanssa on vaikeuksia, kannattaa myös miettiä miten ne esittää. 

Ja lopuksi…

Omien sisäänkasvaneiden kulttuuristen ominaisuuksien muuttaminen on välillä tosi vaikeaa. Saksassa työelämässä suomalaisittain kohteliasta hiljaa kuuntelemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Koska kaikkia saksalaisia ei voi muuttaa, ei auta kuin muuttaa omaa ajattelumalliaan ja koittaa avata suunsa.

Summa summarum: Saksalainen ei ole töykeä. Suomalainen ei ole passiivinen. Molemmat vain toteuttavat oppimaansa keskustelutapaa, ja erilainen keskustelurytmi saattaa johtaa erinäisiin väärinymmärryksiin.

Ps. Tällaisia kulttuurijuttuja kirjoittaessa on pakko vähän yleistää ja vetää mutkia suoraksi… tietysti on olemassa myös hiljaisia saksalaisia ja suomalaisia, jotka saavat suunsa auki oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Posted on Jätä kommentti

Rekrytointikonsulttina Saksassa

Reeta Laakso

Reeta Laakso on sosiaalipsykologi, joka on työskennellyt viimeiset 2,5 vuotta Nürnbergissä rekrytointikonsulttina etsien autoteollisuuden ohjelmistokehittäjiä. Nyt Reeta on jo vaihtanut työpaikkaa ja keskellä paluumuuttokiireitä. Hän ehti kuitenkin vastaamaan muutamaan kysymykseen suomalaisen ja saksalaisen työnhaun eroista ja omasta työstään Saksassa.

Miten päädyit Saksaan töihin?

Lähdin Saksaan alun perin niin, että avopuoliso sai Nürnbergin läheltä työtarjouksen ja päätimme yhdessä lähteä seikkailemaan. Tein ensin vuoden etätöitä suomalaiselle rekrytointiyritykselle kotoa käsin. Sen jälkeen alkoi kiinnostaa saksalaiseen työkulttuuriin tutustuminen käytännössä ja lopulta sain saksan taidon hiljalleen parannuttua myös töitä Saksasta.

Olet koulutukseltasi sosiaalipsykologi. Miten kiinostuit rekrytointialasta?

Rekrytointi- ja HR-alasta kiinnostuin ajatuksen tasolla opiskelujen aikana, mutta teoreettisissa opinnoissa ei oikein saanut käsitystä siitä mitä HR- ja rekrytointityö todellisuudessa on. Pääsin kuitenkin rekrytointiharjoittelijaksi maisterivaiheessa ja sitä kautta innostuin alasta todella paljon. Rekrytoinnissa viehättää monipuolisuus ja sosiaalipsykologisena näkökulmana yksilön ja ryhmien käyttäytymisen ymmärtäminen. Se on myös kiinnostava yhdistelmä HR:ää, myyntiä ja markkinointia. Erityisesti IT-rekrytointi on todella mielenkiintoista, koska siinä joutuu koko ajan haastamaan osaamistaan ja oppimaan uutta.

Onko rekrytointikonsultin työnkuvassa eroja Saksassa ja Suomessa?

Käytännön tehtävissä ei niinkään, vaan erot näkyivät enemmän työkulttuurissa ja työskentelytavoissa. Haluan kuitenkin nostaa esille, etten ole kovinkaan innokas puhumaan ”saksalaisesta” työkulttuurista. Jo lyhyen parivuotisen kokemukseni pohjalta voin sanoa, että työelämän käytännöt vaihtelevat merkittävästi riippuen yrityksestä, toimialasta ja alueesta. Henkilökohtainen kokemukseni pohjautuu hyvin perinteikkääseen yritykseen suhteellisen konservatiivisella alueella Saksassa, eli kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia jonkun muun kertomana.

Mikä on tärkeää saksalaisessa työhakemuksessa/hakemisessa?

Pituuden sekä käsiteltävien aiheiden puolesta CV ja hakemus vastaavat paljolti suomalaista käytäntöä. Saksalaisessa CV:ssä korostuu virallisen ja asiallisen valokuvan merkitys. CV-kuvat käydään usein ottamassa puku päällä kuvaamossa. Muodollisuus näkyy myös työhakemuksen kirjoitustavassa. Saksalainen työkieli poikkeaa paljon arjessa puhutusta ja vakuuttavaksi koettu hakukirje noudattaa samaa, virallista linjaa. Hakemus esimerkiksi alkaa sanoilla ”arvoisa herra/rouva [sukunimi]” tai ”arvoisat naiset ja herrat”, jos vastaanottajan nimi ei ole tiedossa. Myös lausemuodot ovat hyvin muodollisia.

Miten suomalainen ja saksalainen työhaastattelu eroavat toisistaan?

Työhaastattelukaan ei päällisin puolin eroa suomalaisesta, mutta kulttuurierot vaikuttavat tähänkin kontekstiin. Keskustelu saattaa olla hyvinkin muodollista ja teitittely on useimmiten itsestäänselvä lähtökohta. Toisin kuin Suomessa, Saksassa on kohteliasta mainita puhuteltavan nimi vähintään pari kertaa keskustelun aikana, esimerkiksi tavattaessa ja lähdettäessä. Teitittelyn yhteydessä käytetään muotoa herra/rouva sukunimi.

Toinen mieleen tuleva ero on siinä mikä koetaan vakuuttavana. Saksassa vakuuttavana näyttäytyminen on perinteisesti todella tärkeää työelämässä ja sen koetaan nostavan auktoriteettia, mitä myös arvostetaan. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tuttavalliselle suomalaiselle kompastuskivi saattaa olla, että liikaa ystävällisyyttä pidetään epävakuuttavana tai epäammattimaisena. Erityisesti johtaviin tehtäviin haettaessa liika (tai suomalaisittain normaali) rentous saatetaan kokea negatiivisena. Johtajuudesta puhuttaessa saksalaisessa keskustelussa tuntuu usein nousevan käsite ’liian pehmeä’ esiin.
Samaan aikaan on hyvä muistaa, että nämä yleistykset pohjautuvat nimenomaan perinteiseen saksalaiseen työkulttuuriin ja siksi tuskin pätevät esimerkiksi berliiniläisiin startupeihin tai muihinkaan uudistusmielisimpiin yrityksiin.

Miten suomalaisen kannattaa valmistautua työhaastatteluun Saksassa?

Ainakin suhteellisen perinteisen yrityksen työhaastatteluun on hyvä mennä puku tai jakkupuku päällä, erityisesti asiantuntijatehtäviin haettaessa. Sillä ei ainakaan voi mennä pieleen, vaikka joka paikassa kyseistä pukeutumista ei välttämättä odotetakaan. On myös hyvä pitää mielessä, että keskustelukumppanin nimi on kohteliasta mainita keskustelun lomassa. Liikaa paineita ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä Saksassa on totuttu erilaisiin kulttuuritaustoihin ja moni varmasti ymmärtää, että tietyt käyttäytymiserot ovat sidoksissa kulttuuritaustaan. Saksalaiset liittävät usein pohjoismaihin epämuodollisuuden, välittömyyden ja liberaaliuden, mitä usein pidetään ihan positiivisena asiana. Suomalaisen ystävällisyyttä ja rentoutta pidetään ehkä siksi useammin ’söpönä’ kuin varsinaisesti epäammattimaisena.

Kerro joku sattumus Saksan vuosien varrelta kulttuuriin tai kieleen liittyen.

Olin puhelinpalaverissa, johon hyvin perinteikäs saksalainen toimitusjohtaja oli muutaman työntekijän kutsunut. Aihe ei oikeastaan juurikaan edes koskenut minua. Kymmenen minuuttia ennen suunniteltua palaverin loppumisaikaa mainitsin, että minulla on hakijan kanssa työhaastattelu pian. Palaveria vetävä toimitusjohtaja ei  reagoinut tietoon mitenkään. Muutamaa minuuttia aiotun haastatteluajan (ja suunnitellun palaverin loppumisajan) jälkeen totesin, että nyt täytyy lähteä. Toimitusjohtaja kuitenkin sanoi odottavansa minun osallistuvan palaveriin loppuun asti. Hakija saisi odottaa. Tässä vaiheessa edellisten kokemusten pohjalta tiesin, että joudun nöyränä laittamaan hakijalle sähköpostin, jossa kerron pystyväni soittamaan vasta myöhemmin iltapäivällä, häveten samalla hakijakokemuksen huonoutta. Kyseisessä yrityksessä toimitusjohtajan tahdon vastustaminen ei olisi tullut kuuloonkaan, joten alistuin kohtalooni ja istuin vielä seuraavat 45 minuuttia palaverissa sanomatta sanaakaan koko aikana. Sillä minullahan ei itse asiassa ollut minkäänlaista mielekästä osuutta koko palaverissa alun perinkään.
Nyt tilanne jo naurattaa, mutta silloin lähinnä raivostutti. Tilanne kuvaa hyvin perinteisen saksalaisen ja suomalaisen johtamiskulttuurin eroja.

Olet vaihtanut työpaikkaa ja muutat takaisin Helsinkiin. Miten paluumuutto sujuu?

Parhaillaan valmistelen muuttoa takaisin Helsinkiin. Käytännön asioiden puolesta on paljon järjesteltävää. Sopimusten irtisanomistaisteluiden lisäksi asioita pitää hoitaa monen eri viraston kanssa molemmissa maissa. Saksassa virastojen ja pankkien kanssa ei moniakaan asioita voi kommunikoida sähköisesti, joten kirjepostia on saanut lähettää ja virastoissa vierailla. Hiljalleen asiat kuitenkin alkavat olla hoidettuna. Olen palaamassa Suomeen hyvillä mielin ja odotan, että pääsen asumaan taas lähempänä perhettä ja ystäviä. Helsinki on mahtava kaupunki. Innolla odotan pääseväni taas kävelylle merenrantaan. Samaan aikaan jään varmasti kaipaamaan Nürnbergiä, enkä ihmettele jos se kuuluisa paluushokki jossakin vaiheessa nousee pintaan.

Saksassa jään kaipaamaan muun muassa hyviä säitä, matkustusmahdollisuuksia sekä eläväistä ravintola- ja kahvilakulttuuria. Täällä myös järjestetään enemmän erilaisia tapahtumia ja jutellaan helpommin tuntemattomille. Molemmissa kaupungeissa on ehdottomasti puolensa. Uudesta työstä pilvipalveluyritys Nordcloudilla olen erityisen innoissani. Mukaansatempaava yrityskulttuuri ja kiinnostavat tehtävät motivoivat kovasti. Rennossa suomalaisessa työkulttuurissa olen kotonani.

Mitä sinulle jäi käteen Saksasta?

Paljon opettavaisia kokemuksia liittyen kulttuurieroihin ja siihen, miten eri tavoin näinkin lähekkäisissä kulttuureissa voidaan ajatella. Mukavaksi piirteeksi saksalaisessa työkulttuurissa koin muun muassa sen, että vaikka asioista saatetaan väitellä kiivaastikin, keskustelun loputtua voidaan lyödä veljellisesti kättä selkään, heittää vitsiä ja mennä yhdessä kahville. Työelämän väittelyitä ei oteta henkilökohtaisesti. Opin myös puhumaan saksaa suhteellisen sujuvasti. Sitä taitoa pääsenkin hyödyntämään myös uudessa työpaikassani. Ylipäätään mieleen jää paljon hyviä muistoja Saksan ajoilta.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka hakevat töitä Saksasta?

Usko itseesi! Saksassa arvostetaan pohjoismaita ja suomalaisilla työntekijöillä tuntuu olevan todella hyvä maine työmarkkinoilla. Moni saksalainen alkaa ensimmäisenä puhua suomalaisen koulutuksen tasosta, kun kuulee mistä olet kotoisin. Vaikka kulttuurieroja on, niistä ei kannata ottaa liikaa stressiä. Reippaalla asenteella pärjää aina pitkälle ja sen ansioista vastaanottajakin osaa ajatella, että tarkoitat hyvää, vaikka et aivan kulttuurillista koodia noudatakaan. Saksan kielen osaamista pidetään työmarkinoilla tärkeänä. Moni suomalainen osaa ainakin jonkin verran saksaa kouluaikojen pohjalta ja se taito kannattaa ehdottomasti tuoda esille. Kielen ei tarvitse olla täydellistä eikä edes sujuvaa, jotta siitä olisi hyötyä työnhaussa. Moni työnantaja toivoo työntekijän osaavan vähintään jutustella kahvihuoneessa saksaksi, vaikka työkieli olisikin englanti. Toisaalta moni suomalainen puhuu todella hyvää englantia – taito, joka ei ole saksalaisille ollenkaan niin itsestään selvä.

Lisää Reetan ajatuksia työelämästä voi lukea hänen blogistaan, Sosiaalipsykologiaa ja työelämän virtauksia.

Posted on Jätä kommentti

Suomalaisuus – suurin valttisi työnhaussa?

Työpaikka Saksassa -suomalainen työnhakija voi hyötyä kulttuuritaustastaan

Tämä blogi käsittelee muun muassa sitä, miten sopeutua saksalaiseen työelämään ja pärjätä osana työyhteisöä. Omien persoonallisten ja kulttuurinomaisten piirteiden piilottamisen ei kuitenkaan tarvitse olla osa sopeutumisprosessia. Päin vastoin: Olet suomalainen ja sellainen kulttuuritausta voi olla Saksassa erityisen mielenkiintoinen – lähes eksoottinen. Suurin valttisi työnhaussa voi siis olla suomalaisuus.

Suomalainen on sinut virheidensä kanssa

Työpaikka Saksassa / Rehellisyys
Rehellisyys on hyve Saksassakin.

Virheiden tekemisen kulttuuri on Suomessa erilainen kuin Saksassa. Pieni virhe ei suomalaisessa työelämässä yleensä ole katastrofi. Olemme tottuneet mainitsemaan omista virheistämme, reflektoimaan niitä ja pääsemään niiden yli. Emme myöskään yleensä korosta omaa osaamistamme alleviivaamalla muiden virheitä. Saksassa virheisiin suhtaudutaan ankarammin. Liitän vielä tämän Spiegelin artikkelin saksalaisesta virhekulttuurista mukaan. Molemmissa tavoissa on tietenkin puolensa. Saksalaiset esimerkiksi sietävät paremmin kritiikkiä, koska ovat oppineet ottamaan sitä vastaan.

Suomalaisen ”avoimuusmallin” puolesta puhuu se, että työntekijä, joka ei pelkää virheitä, uskaltaa käyttää omaa potentiaaliaan luovasti ja liikkua pois ”turvallisilta alueilta”. Hienotunteisuus, jossa toisen virheitä ei alleviivata voi siis parantaa työkulttuuria. Miten tätä voisi käyttää työhaastattelussa tai hakemuksessa? No ainakin suomalainen voi sanoa olevansa aidosti rehellinen ja avoin ja osaavansa reflektoida omia virheitään.

Suomalainen osaa nauraa itselleen

Hauska työpaikka Saksassa
Nauru raikastaa ilman ja luo yhteenkuuluvuden tunnetta.

Tämä kohta liittyy edelliseen. Suomalainen ei ota itseään turhan tosissaan. Katsokaapa joskus huviksenne Samu Haberin esiintymistä. Hänestä teki suositun Saksassa se, että hän teki -varsinkin kielen kanssa- paljon virheitä ja jatkoi vaan hymyssä suin touhuamista ja kielikuvien kääntämistä epäonnistuneesti tankerosaksalle. Ensin saksalaisyleisö oli vähän ihmeissään, mutta nykyisin Haber voi tehdä Saksan telkkarissa mitä vaan ja häntä rakastetaan silti tai siis paremminkin juuri sen takia. Haber osaa nauraa itselleen, kuten suomalaiset usein. Vitsit että olemme hauskoja!

Tässä piilee tietysti se vaara, ettei kukan halua olla työelämässä kävelevä vitsi, ellei nyt satu olemaan ammatiltaan pelle. Kun teet hauskan virheen vaikkapa kielen kanssa, naura siis ainakin sisäänpäin ja muista, että itselle nauramisen taito tekee elämästä mukavampaa. Olet myös itsevarmempi, kun et ota itseäsi liian tosissaan.

Tässä oma kokemukseni: Ensimmäisessä Saksan-työpaikassani, ensimmäisellä työviikolla, vastasin ensimmäisen kerran puhelimeen. Minua jännitti ihan kamalasti. Kollegaani kysyttiin ja hän oli juuri vessassa. Vastasin: ”Er ist in der Toilette.” Vastaus sisälsi kolme virhettä: Ei tietenkään ikinä sanota kenenkään olevan vessassa, vaan nurkan takana, käsiään pesemässä tai vain poissa paikalta jne. Toinen virhe oli, että vessa on saksaksi Badezimmer ja ”Toilette” viittaa ensisijaisesti vessanpönttöön, varsinkin -kolmas virhe- in-preposition kanssa: ”Schwimmt er da oder was?” kysyi soittaja ja me molemmat repesimme nauruun, kun tajusin itsekin vastaukseni koomisuuden. Nauru vapautti tunnelmaa ja olimme samassa veneessä. Kerroin että olin juuri muuttanut Saksaan. Myös käsiään pesemässä ollut kollegani (terveisiä vaan Jukalle, jos luet tätä!) löytyi ja sai tästä myöhemmin hyvät naurut.

Suomalainen on vaatimaton

Ollessani koululaisvaihdossa Saksassa vuonna 1997 olin ostanut uuden paidan. Vaihtoperheen äiti kehui paitaani, johon minä suomalaiseen tapaan kursailin: ”Ei tämä nyt niin hieno ole, tämmönen vaan, mikä lie henkkamaukkarätti…”
Saksalaisperheen äiti oli kuolla nauruun ja ihmetteli ääneen: Miksi ihmeessä olin ostanut paidan, josta en itsekään oikeastaan tykkää? Vaatimattomuus ja tietynlainen ujous kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen, kursailu hyviin tapoihin. Oivalsin tuolloin, 16-vuotiaana ujona lukiolaistyttönä, jotain suomalaisesta vaatimattomuudesta. Sille on oma aikansa ja paikkansa. Esimerkiksi saksalaiseen kulttuuriin se sopii aika huonosti.

Silti saksalaiset osaavat arvostaa myös tätä puoltamme: Arvatkaa esimerkiksi miksi Mika on Saksassa tosi suosittu poikien nimi? No siksi että Mika Häkkinen on Saksassa tosi suosittu ja hänen menestyksensä on lisännyt Mika-nimen suosiota. Mutta miksi Häkkinen sitten on Saksassa niin suosittu? Esiintymisellään hän on ainakin Samu Haberin vastakohta. Häkkisen hiljainen vaatimattomuus yhdistettynä kiistattomaan osaamiseen on saksalaisten mielestä todella sympaattista.

Suomalainen on erilainen

erilainen työpaikka Saksassa
Miksi pelata saksalaisilla säännöillä, kun voi kirjoittaa myös omat sääntönsä?

Työskennellessäni aikaisemmin paljon saksalaisen median ja Suomen maakuvan parissa, mieleeni on jäänyt pari otsikkoa, jotka toistuivat usein saksalaisissa lehtijutuissa: ”Die spinnen, die Finnen” (eli jotakuinkin ”Hulluja nuo suomalaiset”) ja ”Finnische Kuriositäten” (suomalaisia erikoisuuksia) eri muodoissa. Jutuissa esiteltiin sitten suojalkapalloa, eukonkantoa, porojuoksukilpailuja, saunoja tai jotain sellaista. Myös maakuvatyössä ja matkailumarkkinoinnissa näitä ”erikoisuusteemoja” korostetaan. Ja miksei, sillä saksalaiset rakastavat niitä! Suomalaisilta osataan siis odottaa luovaa hulluutta ja pientä poikkitieteellisyyttä  – anna siis oman persoonallisuutesi näkyä ja luovuutesi kukkia myös työnhaussa!

Suomalainen on edelläkävijä

Suomessa tehdään monia hienoja juttuja esimerkiksi tekniikan, opetuksen ja hoitotyön aloilla. Suomalaiset ovat monella alueilla edelläkävijöitä tai edustavat saksalaisittain kiinnostavia näkökulmia. Tällaisia erityissosaamisalueita kannattaa korostaa työhakemuksessa ja haastattelutilanteessa. Sinulla on jotain, mitä paikallisilla ei luultavasti ole. Ehkä tuleva työnantajasi ei vielä edes tiedä kaipaavansa juuri tällaista osaamista tulevaisuudessa.

Itse hyödyin tästä opiskellessani tulevaisuuden tutkimusta. Se on ala, jolla Suomessa paljon merkityksellisempi asema yliopistomaailmassa sekä esimerkiksi poliitiikassa, kuin Saksassa. Vaikka olin aika keskinkertainen opiskelija ja tein vain minimitunnit (ja niilläkin tississäni roikkui usein oman huomionsa vaativa vauva), pääsin mukaan tosi mielenkiintoisiin projekteihin ja juttuihin. Olen selittänyt tätä sillä, että sekä opiskelijakaverini että proffat ja muut dosentit olivat tosi kiinnostuneita Suomesta ammatillisesti ja tykkäsivät siksi ottaa minut mukaan. Tottakai innostuksella oli varmaan oma osansa asiaan.

Ja lopuksi…

Tulipa tästä nyt sekametelisoppa omaa kokemusta ja superjulkkista! Miksi käytin tällaisia vähän banaaleja julkkisesimerkkejä tässä bloggauksessa? No havainnollistaakseni sitä, että ne suomalaiset, jotka ovat todella suosittuja Saksassa, ovat sitä oman persoonansa ja osaamisensa takia, ei siksi että he olisivat lähtökohtaisesti erityisen sopivia saksalaiseen kulttuuripiirin tapoihin tai oletuksiin.

Mukavaa työnhakua kaikille – sellaisena kuin olet!

Ps. Mainittakoon vielä, että käsittelen tässä artikkelissa asioita taas ”keskimäärin ja stereotypioina”. Kulttuuristen tapojen toteuttaminen riippuu aina persoonallisuudesta ja temperamentista, yrityksessä yrityskulttuurista ja tavoista. Poikkeamia löytyy paljon.

Posted on Jätä kommentti

Saksan-kauppaa 1980-luvulla

On kiehtovaa, miten työelämä muuttuu muun maailman mukana. Haastattelin Timo Parjasta muutama viikko sitten hänen pitkästä urastaan viennin ja ulkomaankaupan parissa. Materiaalia syntyi niin mahtava määrä, että jatkamme tässä toisessa osassa hänen kokemuksillaan 80-luvun alusta.

Ensimmäisen osan haastattelusta voit lukea täältä: Vientikettu kertoo: Myyjänä 70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä

Suomen viennistä Saksaan

Festarit
Rockpalast-konsertti helteisenä kesälauantaina Loreleyssa Rheinin varrella. Esiintyjinä mm. Joe Cocker ja kölninmurteella rokkava Bab. Kuva: Timo Parjasen kotialbumi

Länsi-Saksan vienti oli alkanut vetää 1960-luvun kuluessa ja kohosi jo 10 prosentin luokkaan Suomen viennistä ja tuonti sieltä nousi 20 prosentin tienoille. Itä-Saksalla ei ollut kauppavaihdossa kovin merkittävää asemaa. Näissä lukemissa vienti pysyi aina Saksan yhdistymisen aikaan vuonna 1990 asti.

Saksan ja Suomen välistä kauppaa perustettiin vuonna 1978 edistämään virallinen organisaatio, Saksalais-Suomalainen Kauppakamari. Parjasen mukaan myös Frankfurtin Kaupallisen Sihteerin Toimiston ja Konsulaatin merkitys oli tuolloin merkittävä tukemassa erityisesti PKT -teollisuuden messu- ja yleensäkin vientitoimintaa sekä etabloitumista maahan.

– Myös suomalaisyritysten Saksan-toimipisteiden toimitusjohtajien kuukausittaiset lounastapaamiset ja saunaillat aina jossainpäin Saksaa antoivat paljon uusia tuttuja ja sieltä ammensin paljon tietoa ja empatiaa kollegoilta.

Friitalan muotia Frankfurtiin

Frankfurt vienti
Ingeborg Frankfurtin Showroomissa 1980-luvun alussa.

Parjasen paluumuutto Münchenistä sujui ongelmitta. Hän sai töitä kotipaikkakunnaltaan, Laitilan läheltä 60 km:n päästä Turusta.

– Tämä Turun  työsuhteeni ei  kuitenkaan kestänyt kuin vuoden. Käydessäni Ulvilassa, Porin laidalla, silloinen asiakkaallamme kysyi yllättäen halukkuuttani aluevientipäällikön tehtävään Friitalan teollisen nahka- ja lammasturkin myyntityöhön Saksan kielialueella. Friitalan mallistosuunnittelusta vastasi noina vuosina jo silloin tunnettu Jukka Rintala ja tärkein vientituote oli miesten hirvennahkapusero. Pari päivää harkittuani muutin ”maailmankaupunki” Poriin. Parjanen matkusti vientipäällikön tehtävässä paljon Keski-Euroopassa, lähinnä Muenchenissä, Frankfurtissa ja Düsseldorfissa. Matkapäviä tuli vuosittain n 80-100.

Lentävät lähdöt ovat olleet Parjasen vahvuus työelämässä. Sellainen tuli eteen myös kesällä 1980.
– Frankfurtin-myyntikonttorimme hoitaja ”Inge” joutui muttamaan suomalaisen miehensä työn takia Suomeen. Päätimme yritysjohdon kanssa, että toimistopöytäni siirretään Ulvilasta Frankfurtiin ja minä muutin sinne 1980.
Ensitöikseen Timo sulki Frankfurtin keskustassa olleen 6 huonetta käsittäneen konttorin ja irtisanoi vuokrasopimuksen.

Hän muutti konttorin Eschborniin Wiesbadenin autobaanan varrelle ”Haus der Mode”-showroomiin  ja palkkasi saksalaisen assistentin ”Ingeborgin” Hampurista.
– Työmatkaa asunnostani Frankfurtin vanhasta kaupunginosasta Bornheimista tuli autolla, toisinaan ruuhkaisen ”Miguel Alleen” kautta normaalisti ennen aamuruuhkaa 30 min – ruuhkassa myöhemmin jopa 1 1/2 tuntia.

Parjanen vastasi Friitalan koko Keski-Euroopan myyntitoiminnoista ja toimiston budejetoidusta tuloksesta. Asiakaskunta koostui nahkapukineiden erikoisliikkeistä ja nahkapukineiden ostoketjuista sekä tavarataloketjuista, kuten Peek&Cloppenburg ja C&A, Saksassa, Itävallassa, Hollannissa ja hetkittäin Ranskakin. Kovin työ ei ollut jatkuva matkustaminen, koska taitava assistentti Ingeborg hoiti juoksevat toimistoasiat, vaan kuuden ”proviisio -edustajan” valvominen ja heidän ajankäyttönsä maksimoiminen juuri Friitalan tuotteiden myyntiin. Se merkitsi jatkuvaa keskustelua muodista ja sen suuntauksista ja trendien asettamista mallistovaatimuksista sekä yksittäisten vaatemallien muuttamisesta saksalaiseen tai muiden maiden makuihin ja käytäntöihin sopivaksi.

– Tässä tehtävässä koin aluksi selviä nuoruuden aiheuttamia auktoriteettiongelmia. Kuusi edustajaa olivat kaikki yli 40- vuotiata ja minä 28. Oli aluksi kova pala osoittaa johtajuutta saksalaisille, mutta oikeilla suhtautumisella heidän ongelmiensa ratkaisuun sekin meni lopulta läpi.

Vuonna 1984 Parjanen päätti kuitenkin tehdä vaihteeksi jotain ihan muuta…

Koulutus kannattaa aina

Työpaikka Saksassa // Timo Parjanen
Keke Rosbergin maailmanmestaruutta juhlittiin vuonna 1982. Kuva: Timo Parjasen kotialbumi

– Pyrin silloin vientipiireissä hyvin arvostetulle Vientikoulutussäätiön (nyk. Fintra) Vientimarkkinoija/Vientipäällikkölinjalle. Hakijoita oli lähes 200 ja vain 20 otettiin sisään. Pääsyvaatimuksena oli vähintään alempi korkeakoulu ja hyvä kielitaito. Lisäpisteitä sai ulkomailla asumisesta tai siellä suoritetuista opinnoista. Minut valittiin opiskelemaan Helsingin Kasarminkadulle elokuussa 1984.

– Meitä oli kaksi ”ei korkeakoulututkinnon suorittanutta” opiskelemassa tuomarien, filosofian maistereiden, diplomi-insinöörien ja insinöörien sekä ekonomien kanssa. Tätä pidän eräänä elämäni onnistuneimmista päätöksistä ja ammattitaidon osoituksena.
Parjanen valmistui 1986 kesäksi asuttuaan ja työskenneltyään välillä Chicagossa Suomen Kaupallisen Sihteerin toimistossa ja Suomen Konsulaatissa osatyönään myös Suomalais-Amerikkalaisen Kauppakamarin sihteerin tehtävät. Sittemmin, muutaman Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, tie vei miehen USAn Chigagoon ja Kanadan Vancoueriin paperi- ja kartonkiteollisuuden myyntitehtäviin, jossa hän hoiti myyntiä mm. Saksaan ja Lähi-Itään.
– Mutta Pohjois-Amerikka onkin sitten jo aivan oman tarinansa arvoinen…. päättää Parjanen vaiherikkaan tarinansa.
Kolme vuotta sitten hän jäi aktiiviselle eläkkeelle varsin nuorena, 57-vuotiaana.
Tässä vielä Timo Parjasen vinkit Saksaan lähtijöille:

”Vanhemman vientiketun neuvot Saksaan muuttajalle”

  • Ole rohkeasti oma itsesi. Älä pokkuroi, mutta muista elää ”maassa maan tavalla”.
  • Älä säikähdä saksalaisuuden jäykkyyttä verrattuna meidän skandinaavien joustavuuteen
  • Pidä hymy yllä jopa tullessasi irtisanotuksi.
  • Ole valmis tekemään harkitusti nopeita ratkaisuja, suurissakin asioissa.
  • Älä ole rasisti – erilaisuus on rikkautta.
  • Kannusta ja auta aina heikompaa.
  • Palaa maitojunalla kotimaahan, jos tilanteet menevät ylivoimaisiksi – Paluu ei ole häpeä vaan rikastuttaa pitkän päälle elämänkokemustasi.

Kiitos Timo näistä mielenkiintoisista tarinoista!

Posted on 3 kommenttia

Työtön Saksassa

työtön Saksassa

Jossain vaiheessa työuraa se saattaa yllättää meistä jokaisen: Työttömyys. Mitä tehdä, jos asut Saksassa ja työ menee alta? Tai olet työtön ja muutat Saksaan etsiäksesi töitä? Minulla on omakohtaisia kokemuksia aiheesta -onneksi- aika vähän. Olin muutaman kuukauden työtön vuonna 2016, kun irtisanouduin äitiyslomani päätteeksi suurlähetystöltä. Olin muuttanut äitiysvapaan aikana uudelle paikkakunnalle ja kaikki piti aloittaa nollasta. Myös olo tuntui kieltämättä silloin aika nollalta.

Työttömyyttä on kuitenkin turha hävetä. Nykyajan työmarkkinat ovat pirstaleiset – palasina on leipämme maailmalla… Lähdetään siis liikkeelle perusteista:

Ilmoittautuminen työttömäksi

Työtön Saksassa?
Agentur der Arbeit palvelee työttömiä työnhakijoita ja heitä, joilla ei ole oikeutta mihinkään tukeen (esim. kotirouvat, joilla hyvätuloinen mies). Käytännössä jokainen voi tulla Arbeitsamtiin kysymään neuvoa työnhaussa. Jobcenter puolestaan palvelee Harz IV-tuen saajia ja niitä ylläpitävät kunnat.

Työntekijällä on velvollisuus ilmoittautua työttömäksi heti irtisanomisesta kuultuaan. Jos työntekijällä on määräaikainen sopimus, työttömäksi pitää ilmoittautua 3 kk ennen sopimuksen loppumista.

Omalla kohdallani ilmottautuminen eteni näin – Huom! Käytännöt saattavat tässäkin asiassa vaihdella paikkakunnittain:

  1. Soitto/ meili työvoimatoimistoon > neuvovat käymään paikan päällä ilmoittautumassa.
  2. Ilmottautuminen työttömäksi lähimmässä Arbeitsamtissa, 10 min. (ota mukaan irtisanoutuminen/määräaikainen työsopimus ja passi+Anmeldung tai saksalaiset henkilöpaperit)
  3. Saat postitse vahvistuksen siitä, että olet työtön työnhakija ja tiedon, milloin keskustelu henkilöstöneuvojan kanssa on. Keskusteluaika voi olla viikon tai jopa kuukauden päässä.
  4. Keskustelu oman henkilöstäneuvojan kanssa, n. 45 min. Tässä kartoitetaan osaamisesi, millaista työtä haet millaisilla spekseillä, mikä on taustasi ja sekä työn tarjonta, tarvitsetko ehkä lisäkoulutusta jne. Voi olla hyvä ottaa mukaan esim. CV ja todistuksia.
  5. Työttömyyskorvauksen hakeminen (myös netissä mahdollista!)

Kuka on oikeutettu työttömyyskorvaukseen?

Työttömyyskorvaukseen eli Arbeitlosengeld I (ALG1) on oikeutettu jokainen, jolla on kirjat Saksassa ja joka on ollut viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä 12kk töissä (viimeiseksi Saksassa) ennen työttömyyden alkua. Tällöin ALG:ia voi saada 6kk. Jos on ollut 24 kk töissä, korvausta voi saada 12 kk:n ajan. Yli 50-vuotiaat voivat saada korvausta 24 kk.

Äitiyslomat ja vanhempainvapaat muodostavat tässä poikkeuksen. Vanhempainvapaan jälkeen olet oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos olet ollut sitä ennen vuoden yhtäjaksoisesti töissä. Jos vanhempainvapaa kestää yli kaksi vuotta, työttömyyskorvaus ei määräydy enää edellisen palkan mukaan, vaan perusteena käytetään laskennallista arvoa esim. koulutukseen, ikään ja harjoitettuun ammattiin perustuen.

Suoraan Suomesta ei myöskään voi tulla Saksaan työttömyyskorvausta nauttimaan, vaan Suomen työkuukaudet voidaan ottaa huomioon laskuissa vain, jos työntekijä on ollut sen jälkeen palkkatöissä (versicherungspflichtig) myös Saksassa. Tarkemmin ulkomailla tehdystä työstä ja sen vaikutuksista Saksan työttömyyskorvaukseen voit lukea täältä.

Karenssi

Itse irtisanoutuneille tai oman käyttäytymisen takia (verhaltensbedingt) irtisanotuille on yleensä luvassa muutama kuukausi karenssia. Minä en irtisanoutuessani joutunut karenssiin, koska pystyin todentamaan työmatkani keston kasvaneen perheen muuton (Familienumzug) takia niin pitkäksi, että työsuhteen jatkaminen ei olisi ollut ajallisesti ja taloudellisesti järkevää. Myös muita mahdollisuuksia välttää karenssi on olemassa, esim. erilaiset perhesyyt kuten partnerin kanssa yhteen muutto, työn liika vaativuus (kannattaa hankkia lääkärintodistus) tai jos työnantaja ei toistuvasti maksa palkkoja ajallaan.

Työttömyyskorvauksen suuruus

Harz iV Saksa työttömyys
2002 toteutettua Harz IV-reformia on kritisoitu, koska työttömien määrä ei laskenut sen avulla.

Työttömyyskorvaus on lapsettomilla 60 prosenttia edellisen 12 kk:n nettotuloista. Ne, joilla on kotona asuvia lapsia, saavat 67%. Työtön on oikeutettu myös sairas- hoito- ja tapaturmavakuutuksiin. (Kranken-, Pflege- ja Unfallversicherung – en ole varma, ovatko suomalaiset vakuutustermit oikein…). Korvaus maksetaan muuten taloudellisesta tilanteesta riippumatta, eli siihen ei vaikuta esim. puolison tulot.

Työttömyyskorvausta ”nauttiessa” kaikki tehty lisätyö pitää ilmoittaa Agentur der Arbeitille. Tienata saa 165 € kuukaudessa. Sitä suuremmat tulot vähennetään korvauksen määrästä. Määrällisesti lisätyö ei saa ylittää 15 viikkotuntia.

Jos et ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, voit hakea Harz IV-toimeentulotukea (usein kuulee myös käytettävän tästä vanhaa nimitystä, algII). Sitä saa kuitenkin vain, jos ei ole omaisuutta ja myös puoliso on pienituloinen tai vailla tuloja. Harz IV on kuukaudessa elämäntilanteesta riippuen 368 € (parisuhteessa) ja 409 € (yksinasuva/yksinhuoltaja). Tämän lisäksi maksetaan saajan Kaltmiete ja vuokran sivukustannukset sekä lämmitys, sosiaalimaksut ja sairausvakuutus.

HUOM! Korvaustyypin perusteella määräytyy myös asiointiosoite. ALG1-työttömyyskorvausta saavat ja ne, jotka eivät ole oikeutettuja mihinkään korvaukseen esim. puolison suurten tulojen takia asioivat Agentur der Arbeitissa, Harz IV-tukea nauttivat puolestaan kunnan tai kaupungin ylläpitämässä Jobcenterissä. Berufsinformationszentrum BIZ taas tarjoaa infoa esim. opiskelupaikoista ja -ainakin joissain toimipisteissä- apua sekä mahdollisuuksia CV:n ja hakemuksen työstämiseen.

Työvoimaneuvojan tapaaminen

Auttaako uran vaihto?
Työvoimaneuvoja voi suositella myös ammatin vaihtoa, jollei työpaikkaa löydy.

Meidän työvoimatoimistoon täällä Wolfsburgissa oli hauska mennä. Kaikki vastaanottovirkailijasta asiakasneuvojiin ovat tosi ystävällisiä. Mutta tämä kaupunki onkin -edelleen, VW-kriisistä huolimatta – aika rikas, ja työttömiä lienee suhteellisen vähän. Toisaalta Jobcenterin ovella on alati pitkä jono. Olen kyllä kuullut muunkinlaisista työvoimatoimistokokemuksista. Ainakin Berliinissä jokaisella arvonsa tuntevalla virkailijalla taitaa olla ”Berliner Schnauze”, mistä ei kannata pahastua, vaan vastata takaisin samalla mitalla, mutta hyvässä hengessä.

Lomakeasiat hoidetaan yleensä pikatiskeillä tai jo vastaanotossa ilman ajanvarausta ja henkilöstöneuvojilla puolestaan on omat huoneensa, joihin pääsee vain ajan varaamalla. Hankalaa on, että omalle henkilöneuvojalle ei voi soittaa suoraan, vaan asia pitää lähettää esim. online-profiilin kautta – hän ottaa sitten sinuun yhteyttä.

Käytännössä virkailija kävi CV:n läpi ja kirjasi tärkeimmät työpaikat ja hakutoiveet ja alueet ylös. Myös lasten tarha-ajat ja kaikki mahdollisesti työskentelyyn liittyvät olosuhteet käytiin läpi. Työvoimavirkailija profiloi minut – edellisen työkokemukseni pohjalta, vastustuksestani huolimatta- Pressesprecheriksi. Sitten katsottiin myös systeemiin, josko sieltä löytyisi sopivia työpaikkoja.

Itse pystyin käytännössä sopimaan, että he eivät lähettele minulle mitään älyttömiä työpaikkailmoituksia, joita on pakko hakea. Minulle ehti työttömyyteni aikana tulla muutama työpaikkailmoitus postilla kotiin ja ne kaikki olivat sellaisia, joita olisin voinut muutenkin hakea. Tietenkin työvoimatoimiston systeemi oli myös aika jäykkä. Olin opiskellut äitiyslomalla tulevaisuudentutkimusta ja olin kiinnostunut viestinnän tehtävien ohella esimerkiksi online-markkinoinnista ja liiketoiminnan kehittämisestä. He eivät kuitenkaan lähettäneet minulle markkinoinnin tai ”Business Entwicklung” paikkoja, koska edelliset työnimikkeeni viittasivat etupäässä lehdistötyöhön. Olin siis heidän profiilissaan ”Pressesprecher” ja sillä hyvä. Suorat ja epäsuorat vihjeeni poikkitieteellisyydestä, alan vaihdosta ja työelämän muutoksesta kuittaittiin nyökkäilyllä. Mutta tiedottajan paikkaa vaan pukkasi postissa! Ehkä ilmoituksia lähetti myös jonkinlainen bot-systeemi automaattisesti.

Pari vinkkiä toimimisesta työvoimatoimiston kanssa

Voit luoda jo ennen käyntiäsi oman hakijaprofiilin, joka nopeuttaa keskusteluasi työvoimaneuvojan kanssa.

Esiinny positiivisesti myös työvoimatoimistossa. Valmistaudu tapaamiseen etukäteen ja näytä parhaat puolesi ja motivaatiosi. Jos sinulle sattuu hyvä henkilöstöneuvoja, hän voi olla hyvä apu sopivan työpaikan löytämisessä ja koulutusmahdollisuuksien kartoittamisessa.

Avaa suusi. Jos henkilöstöneuvoja kehottaa sinua hakemaan töitä, joita et halua tehdä, sano se ääneen. Perustele. Koita kertoa, millaisiin töihin olisit mielestäsi sopivampi.

Keskustele avoimesti: Oletko ollut jo kauemmin työtön? Miten mahdollisuuksia saada töitä voisi parantaa? Voisitko käydä työttömyysaikana jonkun koulutuksen? Saksassa on myös paljon valmennuksia esim. äitiysvapaalta palaajille (Wiedereinstieg). Itse soitin työkkäriin kahden ”epäonnistuneen” (en siis tullut valituksi) haastattelun jälkeen ja pyysin haastatteluvalmennusta. Sain sitä yhden puhelinsoiton hinnalla neljä tuntia tuosta vaan. Minulle sattui kiva valmentaja, joka boostasi lähinnä itsevarmuuttani. Se olikin ihan mukavaa ja opettavaista.

Kannattaa pitää omat silmät ja korvat auki työnhaussa, eikä jäädä odottelemaan sopivia paikkatarjouksia työvoimatoimistolta. Tämä neuvo taitaa päteä Suomessakin… Itse löysin työn sattumalta työvoimatoimiston sivuilta – työvoimatoimisto ei kuitenkaan ollut ehdottanut minulle ko. paikkaa.

Ja lopuksi…

Koita touhuta työttömyysaikana jotain, josta jää merkintä CV:hen: Vapaaehtoistyötä, seuratoimintaa, pieniä Freelancer-juttuja, opiskelua… Tai keskity oman henkilöbrändin luomiseen. Työnantajallakin on matalampi kynnys palkata aktiivinen toimija kuin viimeiset kuukaudet ”sohvalla röhnännyt” työtön typpi.

Joskus liikkumisesta omalla epämukavuusalueella syntyy hienoja juttuja ja uusia ajatuksia. Itse tein työttömyysaikanani gradun loppuun (olin opiskellut äitysvapaalla) ja perustin Saksan työpaikat facebook-ryhmän, jossa on nyt jo yli 800 jäsentä. Sen kautta monet suomalaiset ovat löytäneet töitä Saksasta tai saaneet ainakin uusia ideoita työelämään. Loppujen lopuksi oli mukavaa, kun oli aikaa viedä asioita päätökseen ja aloittaa uusia. Työttömyysaika kannattaakin käyttää nahkansa luomiseen.

Onnea työnhakuun!

Posted on 1 kommentti

Saksalainen johtamiskulttuuri

Saksa johtamiskulttuuri työpaikka Saksassa

Suomalaiset hämmästyvät usein saksalaisen esimiehen käytöstä: suoraa kritiikkiä, työvaiheiden tarkkaa seuraamista ja etäisyyttä. Avasin näitä aiheita jo jonkin verran ensimmäisessä blogissani. Millainen on saksalainen johtamiskulttuuri? Tässä jutussa käyn läpi muutamia saksalaisen johtamiskulttuurin perinteisiä piirteitä, mahdollisia konfliktitilanteita ja annan muutaman ehdotuksen, miten niistä voi päästä yli.

Tämä artikkeli ei ole tarkoitettu yleispäteväksi, vaan kuvaa erityisesti perinteistä saksalaista johtamismallia. Tällä hetkellä saksalaiset yritykset ovat murroksessa, joten varsinkin pienissä ja nykyaikaiseen organisaatiokulttuurin panostavissa yrityksissä osa näistä toimintamalleista on vain muistojen tuulahdus suoraan 70-luvulta. Lisäksi ihmiset ovat tässä pelissä aina muuttuvia tekijöitä: Erilaiset persoonat, tunteet ja kulttuurit vaikuttavat työpaikan suhteisiin ja ilmapiiriin. Ikävä totuus on, että vaikka johtamiskulttuuri olisi periaatteessa toimiva, keskuudessamme on myös pönttöjä ja ilkeitä ihmisiä – niin esimiehiä kuin kollegoita, niin saksalaisia kuin suomalaisia.

Mistä syntyy johtamiskulttuuri? Lähdetään kuitenkin liikkeelle kulttuurieroista.

Hierarkia johtamisen taustalla

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Tuntuuko että pomosi tarkkailee sinua?

Saksalaiset ovat orientoituneita tuottavuuteen ja voitokkuuteen. He suhtautuvat johtamiseen ja motivoimiseen loogisesta, institutionaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Yksilöiden ajatellaan pyrkivän maksimoimaan henkilökohtaisen hyötynsä siten, että se on yhtenäinen yrityksen tavoitteiden kanssa. Johtaminen on heille resurssien ohjaamista mahdollisimman hyvin. Tätä ohjaamistyötä esimies harjoittaa aktiivisesti.

Saksalaiset ovat yleensä sitoutuneita yritykseen ja ammattiin ja samaistuvat tekemäänsä työhön. Suomalaiselle tällainen lähtökohta näyttäytyy kovana ja laskelmoivana. Saksalaisilla onkin astetta terävämmät kyynerpäät, kuin meillä. He myös odottavat esimieheltään aktiivista ohjausta.

Yritykset ovat perinteisesti hierarkkisia, mikä tarkoittaa, että organisaatiomalli on pystysuora. Tasoja on useita, mutta valta keskittyy pienelle ryhmälle organisaation huipulla. Organisaation ja yksilöiden roolit ja niiden väliset suhteet sekä tehtävät, tehtävänkuvaukset ja käyttäytymismallit on tarkoin määritetty suoritusta varten.  Suomalainen kokee helposti, että tällainen organisaatio on byrokraattinen – Saksalaisen mielestä se on toimiva.

Hierarkkisuus on siinä määrin sisäänkasvanutta, että se johtaa lähimmän esimiehen tai toimitusjohtajan kunnioittamiseen lähes ehdoitta. Näihin rakenteisiin kasvaneet saksalaiset kunnioittavat automaattisesti auktoriteettiasemassa olevia ihmisiä ja odottavat selkeää johtajuutta. Esimiehet puolestaan odottavat itseoikeutetusti, että heitä totellaan ja harjoittavat aktiivisesti johtajuutta. Määräysten noudattaminen perustuu esimiehen asemaan ja ammatilliseen osaamiseen, ei niinkään hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai ”soft skillseihinsä”. Esimiehen kunnioitus ei ole saksalaisessa kulttuurissa hiljaista alistumista, kuten suomalaiset sen saattavat kokea, vaan osa toimivaa systeemiä. Suomalaisen voi puolestaan olla vaikeaa kunnioittaa esimiestä, joka hänen näkökulmastaan vain jakelee määräyksiä, kritisoi, eikä anna itsestään mitään.

Hierarkia ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono asia, vaan olennainen osa saksalaista organisaatiokulttuuria. Tällaisessa ympäristössä menettelytapojen ja rutiinien noudattaminen on tärkeää ja oma-aloitteisuus tai ”out-of-the-box”-ajattelu voivat olla organisaation kannalta haitallisia. Vaikka yritys mainostaisi matalaa hierarkiaa, mitä näkyy yhä enemmän esim. työpaikkailmoituksissa, saattaavat vanhat rakenteet paistaa läpi. Johtamiskulttuuri muuttuu on hitaasti ja muutos voi kestää sukupolvien ajan.

 

Viestin kulku organisaatiossa

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Ei kysyvä tieltä eksy.

Suomalaisissa organisaatioissa lähetetään usein ”tiedoksi kaikille”-hengessä kirjoitettuja meilejä, kokoustetaan paljon ja pidetään kaikenlaista tyky-päivää. Postituslistalla lisätään sumeilematta kaikki toimitusjohtajasta harjoittelijaan. Ylenpalttinen tiedotus kertoo omaa kieltään suomalaisten organisaatioiden matalasta hierarkiasta.

Myös saksalaisessa organisaatiossa hierarkia määrittelee viestin kulun. Esimiehet antavat yleensä ohjeet vain organisaatiorakenteessa suoraan alapuolellaan oleville alaisilleen tai alaiselle, joka puolestaan välittää viestin eteenpäin omille alaisilleen. Myös toiseen suuntaan viesti kulkee parhaiten virallista tietä. Jos siis olet vaikkapa harjoittelijana suuremmassa yrityksessä, et välttämättä tule ikinä vaihtamaan sanaakaan – kohteliaita huomenia lukuunottamatta – edes sen ”pikkupomon” kanssa.

Suuremmissa saksalaisissa yrityksissä informaatio pidetään usein tiukasti oman osaston sisällä. Siksi suomalaisen kannattaa olla tarkkana ennen heippa kaikille -viestin lähettämistä. Oikean kohteen löytäminen  jokaiselle viestille on tärkeää. Kannattaa siis tarkkailla hetken yleistä tyyliä, ennen kuin alkaa pommittaa toimitusjohtajaa maileilla.

Viestintäkulttuuri ei siis yleisesti ole yhtä avoin kuin Suomessa, ja tietoja annetaan alaisille vähemmän sekä jokapäiväisistä juoksevista asioista että tulevaisuuden visioista tai strategioista. Oman kokemukseni mukaan saksalaiset ovat kuitenkin innostuneita työn täsmällisestä organisoinnista ja raportoinnista, jotka hoidetaan esimerkiksi viikkokokousten ja todo-listojen mu0dossa. Myös vuosittaiset kehityskeskustelut ovat tavallisia. Ainakin näiden avulla viesti kulkee organisaatiossa eteenpäin myös vertikaalisesti.

 

Ohjeistus

johtamiskulttuuri Saksan työpaikoilla
Varotko virheitä?

Saksalaiset alaiset odottavat saavansa esimieheltään selvät ohjeet, mitä tulee tehdä ja usein myös miten se tarkalleen tulee tehdä. Sen vuoksi esimies saattaa jakaa toimintalinjojen ja ideoiden sijaan yksiselitteisiä ja tarkkaan rajattuja käskyjä. Saksalaiset kokevat vaikeana työskennellä ilman seurantaa ja sen puuttuminen osoittaisi, ettei esimies ole  kiinnostut heidän työstän tai työ on arvotonta. Tässä onkin mielestäni iso oivaltaisen paikka jokaiselle suomalaiselle, joka ei kestä hurjana huseeraavaa saksalaista pomoaan: Käyttäytyessään kontrolloivasti esimies yleensä olettaa ihan perustellusti, että alaiset toivovat hänen käyttäytyvän näin. Lyhyt keskustelu esimiehen kanssa voi siis kannattaa.

Tapaan kuuluu myös että esimiestä totellaan. Tarkentavia kysymyksiä voi toki esittää, mutta suorat vastaväitteet ovat harvinaisempia. Saksalaisissa työelämää käsittelevissä blogeissa ja lehdissä. ”Miten otan negatiiviset asiat puheeksi pomoni kanssa.”-jutut ovat hyvin tavallisia. Kysymys on hankalasta aiheesta, sillä hierarkiassa ylempänä olevan varpaille ei pidä talloa.

 

Muodollisuus ja virallisuus

Saksassa esimiehen ja alaisen vuorovaikutusta leimaa selvästi suomalaisesta tyylistä eroava muodollisuus ja virallisuus. Johtajien ja alaisten väliset suhteet ovat usein etäiset ja jäykät. Saksalainen esimies nauttii suurta yksityisyyden suojaa näin toivoessaan. Usein hän istuu muista eristettynä vähän suuremmassa toimistossa, suljetun oven takana. Yleensä esimies tai toimitusjohtaja ei esimerkiksi lounasta tai juo kahvia muiden kanssa, poikkeuksiakin toki löytyy.

Perinteinen saksalainen johtamiskulttuuri olettaa esimiehen käyttäytyvän ja puhuvan ”virallisessa hengessä”. Virallisuutta ilmentävä alaisten kättely ja sukunimillä puhuttelu on yleistä. Jos esimiehesi ja sinä olette suurin piirtein saman ikäisiä tai työskentelette samojen projektien parissa, esimiehesi saattaa tarjota sinulle sinulle sinuttelua. Tämä on saksalaisessa yritysmaailmassa arvostuksen ja luottamuksen osoitus. Alaisena en lähtisi Saksassa tarjoamaan du’ta esimiehelleni, vaan hänen täytyy -arvoasteikossa korkeammalla olevana- olla se aloitteen tekijä. HUOM! Jos kollegasi sinuttelee pomoasi, se ei automaattisesti tarkoita että sinä voisit myös tehdä näin. Odota mielummin kehoitusta. (Oma nykyinen pomoni muuten tarjosi sinuttelua heti ensimmäisessä lauseessa työhaastattelussa. Ihanan helppoa! Sinuttelemme myös monia asiakkaitamme, mutta tässä suhteessa asiakkaan kuuluu olla se aloitteen tekijä.)

Kovien arvojen kulttuurin mukaisesti saksalaiset johtajat eivät ole niin ihmissuhdesuuntautuneita kuin suomalaiset. Saksassa onkin vaikea saada aikaan työpaikalle avoin ilmapiiri tai saada suoria vastauksia kysymyksiin. Suosittelenkin suomalaisille kovan nahan kasvattamista saksalaiseen työelämään. Me olemme vähän pehmiksiä ja otamme usein asiat kovin henkilökohtaisesti.

 

Palaute

Saksassa suunnitelmallisuus on arvostettua, ja esimiehet täsmentävät työroolit ja työnkuvaukset tarkasti, asettavat alaisten työlle konkreettisia tavoitteita sekä koordinoivat aktiivisesti kokonaisuuden toimivuutta. Tähän liittyvä palautteen antaminen on aktiivista, sillä taustalla vaikuttavat saksalaisen työkulttuurin kovat arvot ja siihen yhdistyvä tehokkuusajattelu. Palautteen antaminen keskittyy työssä saavutettuihin tuloksiin sekä positiivisen palautteen että tehottomuuden kritisoinnin muodossa.

Itse en ole juuri koskaan kuullut positiivista palautetta saksalaiselta esimieheltä, vaikka työt – ainakin työtodistusten perusteella – ovat sujuneet ihan mallikkaasti. Monet kulttuurioppaat myös väittävät, etteivät saksalaiset kollegat juurikaan arvostele esimiestään. Itselläni on tästäkin hyvin poikkeavia kokemuksia. Itseasiassa Suomessa tai suomalaisissa organisaatioissa ollaan puhuttu esimiehistä paljon paremmassa hengessä.

Toivotan kärsivällisyyttä! Hyvä palaute tulee sitten viimeistään työtodistuksen muodossa, jos on tullakseen. Myös palautteen pyytäminen voi olla ihan toimiva juttu.

 

Muutamia ohjeita arkipäivän työelämään:

  • Pelaa esimiehen säännöillä: Joka kerta kun harmittaa, muistuta itseäsi, että täällä toimitaan näin. Esimies suorittaa vain omaa osuuttaan ”koneistossa” ja saksalaiset työntekijät myös odottavat hänen toimivan tietyllä tavalla.
  • Pidä oma käytöksesi ja keskustelu esimiehen kanssa ainakin alkuun asiallisella “Business-Tasolla”.
  • Älä ota henkilökohtaisesti esimiehesi sanomisia ja tekemisiä, jos ne koskevat työasioita. Suomessa on tosi tyypillistä loukkaantua asioista keskustellessa. Saksassa esimiehen toiminta ei ole tarkoitettu kritiikiksi sinun persoonaasi kohtaan. Loukkaantuminen on saksalaisessa työelämässä täysi no-go ja sitä pidetään osoituksena epäkypsyydestä ja lapsellisuudesta. Jos kuitenkin loukkaannut, älä näytä sitä.

  

Konfliktitilanteen yllättäessä:

  • Mene itseesi: Oletanko, että saksalainen esimies toimii kuten suomalainen toimisi?
  • Avaa suusi: Pyydä esimieheltäsi kahdenkeskistä keskustelua. Selitä huolesi. Kerro avoimesti, ettet tiedä miten suhtautua käyttäytymismalliin x, koska Suomessa toimittaisiin toisin. Käytä esimerkkejä havainnollistaaksesi, jotta pysytte samalla sivulla. Jos pomosi on tehtäviensä tasalla, hän kuuntelee, keskustelee ja mahdollisesti saatte jopa sovittua molempia tyydyttävän ratkaisumallin. Tässä pitää tietenkin olla varovainen: Pidä huoli, että tapaaminen tulkitaan konstruktiivisena keskustelunavauksena, ei valituksena. Esimiehelle ei kannata myöskään avautua yksityiselämän ongelmista, vaan kunnioittaa saksalaista tapaa, jossa esimies ei seurustele alaistensa kanssa yksityishenkilönä.
  • Kerro tilaisuuden tullen millainen johtamiskulttuuri Suomessa on: Kerro sivulauseessa, yrityksen kehittämispäivillä, viikkokokouksessa tai muuten vaan tilaisuuden tullen, miten asiat Suomessa hoidetaan. Herättää kiinnostusta!
  • Pyydä ja anna palautetta: Näytä esimiehellesi esimerkkiä. Kehu hyvin tehtyä työtä tai hyvin hoidettua tilannetta, Informoi kollegoita, ole reilu. Näin luot osaltasi avoimempaa työkulttuuria. Ehkä se tarttuu?
  • Jos et saa tilaisuutta keskusteluun, ota yhteys esimiehesi esimieheen ja kerro ongelmatilanteesta hänelle.
  • Jos ei mitkään muu ei toimi, vaihda työpaikkaa. Toisaalla voi olla toisenlainen johtamiskulttuuri.

 

Uusi johtamiskulttuuri tulee myös Saksaan

Työpaikka Saksassa: saksalainen johtamiskulttuuri
Onko pomoni robotti? Saksalainen esimies saattaa vaikuttaa siltä.

Saksalaiset työelämää käsittelevät blogit ja sivustot ovat täynnä juttuja avoimemmasta ja työkulttuurista ja Saksan työ- ja sosiaaliministeriö (Bundesamt für Arbeit und Soziales) julkaisi viime vuonna Arbeit 4.0-kampanjan työelämän nykyaikaistamiseksi.

Olen menossa 31.5. seminaariin työelämän tulevaisuudesta. On todella mielenkiintoista nähdä, millaisia tulokulmia saksalaiset työelämän ammattilaiset ottavat esimerkiksi johtamiskulttuuriin ja sen muutoksiin. Ehkäpä kirjoitan myös siitä tänne blogiin.

Tässä blogijutussa olen käyttänyt lähteenä mm. tätä erinomaista Laura Nordströmin lopputyötä.

Posted on 1 kommentti

Töihin Saksaan? Mieti vielä…

Oletko suomalainen ja hakemassa Saksasta töitä? Muuttamassa Saksaan? Tai muuten vaan kiinnostunut Saksan työmarkkinoista? Tämä on sinulle!

Työpaikan hakeminen

Vaikeutesi alkavat luultavasti hakemuksen muotoilusta. Suomalainen työtodistuksesi, jossa lukee selvästi, että olet ollut ihan hyvä työssäsi, ei käy Saksassa edes kukkaiskielelle käännettynä. ”Hyvä” on saksaksi korkeintaan keskinkertainen ja todistuksessa pitää lukea ainakin ”Stets unserer vollsten Zufriedenheit” – muuten voit heittää läpyskällä vesilintua. Hakemusten kirjoittamiseen ja työtodistusten tulkintaan on parasta tilata salakirjoituskoodia avaava opas tai konsulttitoimisto.

Kun hakemuksesi on valmis voit faksata sen Saksaan tulevalle työnantajallesi. Eikö ole faksia? Kannattaa ehkä hankkia, koska tarvitset sitä Saksassa muuhunkin asiapaperiliikenteeseen. Parasta olisi, että siivität hakemuksesi lentoon ja soitat rekrytoijalle. Ajattelitko käyttää englantia? Forget it. Pilaat viimeisetkin mahdollisuutesi. Englantia ei puhu tai ainakaan suostu käyttämään kukaan.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa hankkia urakonsultin lisäksi myös henkilökohtainen veroneuvoja ja voit harkita myös jonkinlaisen Heilpraktikerin palveluita, sillä paras on vielä tulossa….

Johtamiskulttuuri

Saksalainen pomo seisoo selkäsi takana kuin varjo ja valvoo jokaisen työvaiheen olkapääsi yli. Hän alleviivaa virheesi punakynä apuna käyttäen ja kutsuu tätä rakentavaksi palautteeksi. Työpäivät venyvät pitkään iltaan – ennen pomoa kun ei nyt vaan ole tapana poistua työpaikalta.

Vertaistuki

Kokeilepa heittää vaikka suomalaiseen tapaan joku itseironinen vitsi kollegoillesi tunnelmaa avaamaan. Palkaksi saat vaivautuneen hiljaisuuden ja ikuisen idiootin leiman otsaasi. Niin tai näin, aamuista kättelykierrosta lähemmäs kollegoitasi tuskin pääset muutenkaan. He teitittelevät sinua vielä vuosien jälkeen ja ovat terävine kyynerpäineen valmiina tuhoamaan ensin maineesi, sitten toivotun ylennyksesi ja lopulta koko urasi.

Työtehtävät

Kun työtehtävät ovat mielenkiintoisia, työ maistuu myös vähän hierarkkisemmassa organisaatiossa… kunhan muistat, ettet tee päätöksiä varmistamatta ensin esimieheltäsi, dokumentoit kaiken tekemäsi kolmena kappaleena ja muistat hakea lomakkeisiin Zentralverwaltungista leimat. Äläkä ikinä myönnä tai kysy, jos et osaa jotakin saatikka kyseenalaista prosesseja, jotka voisi hoitaa jouhevammin.

Palkka

Selvisitkö ensimmäiseen palkkapäivään asti? Oliko unohtunut palkkatoivetta esittäessä, että Krankenkasse haukkaa parisenkymmentä prosenttia palkastasi? Pech gehabt! Siksi palkkatoiveet kannattaisi esittää nettona.

Perhe ja lapset

Jos onnistut saattamaan lapsen alulle, vaikka iltasi kuluvat lähinnä palkattomissa ylitöissä ja saamaan sille korruptoituneiden suhteiden avulla jopa kaupungin viimeisen päiväkotipaikan, älä vielä iloitse. Top 1 urantappaja Saksassa naiselle on nimittäin lasten hankkiminen. Jos pomosi tai työkaverisi ei ole jo tehnyt sinusta ihmishylkiötä, loput hoitelee naapurisi ”Hausfrau und Mutter”, joka leimaa sinut kamalaksi Rabenmutteriksi. Kunnon äiti kun ei ikinä JÄTTÄISI lapsiaan (päiväkotiin). Jos olet lapsen isä, niin voit tietysti jatkaa yöhön venyviä palkattomia ylitöitä aina seuraavaan burnoutiin tai potkuihin asti ihan normaalisti.

Haluatko silti lähteä Saksaan?

Tämä eka blogi on vastaus kysymykseen, jonka asetin itselleni: Tarvitaanko tällaista Saksan työelämään keskittyvää blogia ylipäätään? Mielestäni tarvitaan! Saksalaiseen työelämään liittyy nimittäin lukuisia ennakkoluuloja, joita voi avoimella käsittelyllä vähän avata ja hälventää. Todellisuudessa työpaikkoja ja työnkuvia on Saksassa ihan yhtä kattava kirjo kuin Suomessakin.

Työelämään vaikuttavat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin juurtuneet perinteet, esimerkiksi yhtenäisverotuksen tukema kotiäitiperinne, Saksojen jaosta syntyneet sisäiset kulttuuri- ja palkkaerot sekä keskimäärin suomalaista hierarkkisemmat rakenteet ja autoritäärisempi johtamistapa. Kun tämä soppa maustetaan koko työelämää koskettavan digitalisaation hitaalla ja byrokraattisella toteutuksella, saattaa saksalaisesta työkulttuurin ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen olla suomalaiselle hyvinkin haastavaa – mutta myös antoisaa.

Siis pelko pois!

Tervetuloa Saksaan.