Posted on 2 kommenttia

Saksalainen puhuu, suomalainen kuuntelee?

Työelämä ja viestintä Saksassa

Tämä kuva tuli vastaan facebook-feedissäni muutama päivä sitten. Vitsi viittaa tietysti naisten ja miesten rooleihin. Mutta minä -ennen kuin ehdin ajatella asiaa tietoisesti- näin sinivalkoisilla silmilläni suomalaisen ja saksalaisen. Tuntuuko tutulta?

Työpaikka Saksassa / Meemi
Kuva: Jason Adam

Tarkennan vähän: Mielikuvassani ei niinkään ole kyse osaamisesta tai asemasta kuin keskustelurytmistä. Kun saksalaisessa työelämässä neuvotellaan ryhmässä vaikkapa meneillään olevasta asiakasprojektista, ei keskustelun tuoksinnassa puheenvuoroja pyydetä tai anneta, ne otetaan. Kuvassa voisi siis olla saksalainen ja suomalainen. Saksalainen puhuu, ja suomalainen tuntee ettei saa suunvuoroa, on ehkä jopa näreissään. Onko saksalainen töykeä? Suomalaisen mielestä on. Saksalaisen mielestä suomalainen on omituisen hiljainen. Vaivaako sitä joku? Se ei reagoi mihinkään sanottuun, ei nyökkäile mukana, ei tartu keskusteluun… mahtoiko se vähän hymyillä äsken, vai oliko sillä vaan silmässä elohiiri? Saksalaisen mielestä suomalainen on vähän passiivinen. Tai tosi ujo. Hän ei ole ihan varma.

Suomalainen ja saksalainen keskustelurytmi

Suomalaisessa keskustelussa yksi puhuu, muut kuuntelevat hiljaa. Puheenvuoron jälkeen seuraa pieni tauko ja toinen jatkaa – kuin monta monologia peräkkäin. Sanotulla on enemmän painoa, kuin Saksassa: Suomalainen ei edes halua osallistua keskusteluun, ellei hänellä ole tärkeää sanottavaa, joka vie asiaa eteenpäin. Suomalainen kokee osallistuvansa keskusteluun myös kuuntelemalla.

Saksalainen puolestaan tarttuu aloitettuun ajatukseen lennosta ja jatkaa juttuaan pitkäänkin. Hän myös mielellään syventää teemaa ja saattaa innostua keskustelemaan yksityiskohdista pidemmäksikin aikaa. Myös puheenvuorot, jotka kokoavat jo sanottua yhteen, ovat tavallisia.

Saksassa on kohteliasta osallistua keskusteluun myös kuunnellessa esim. pienin nyökkäyksin tai välisanoin (aha, ok, mmm…) sekä osoittaa näin kiinnostusta aiheeseen. Vasta oman mielipiteen esittäminen lasketaan oikeaksi osallistumiseksi keskusteluun.

Tuumailutaukoja ei jaeta Saksassa samaan malliin kuin Suomessa. Pidemmät tauot keskustelussa ovat osallistujille epämiellyttäviä. Kun suomalainen ja saksalainen keskustelevat, suomalainen lahjoittaa puheenvuoron pois jo vetäessään henkeä lauseiden välissä. 

Työelämän keskustelutilanteet

Työelämän viestintätilanteissa Saksassa oletetaan usein reipasta otetta, asioiden ja asiantilan (kyllä, myös keskeneräisten töiden ja projektien!) sanavalmista kommentointia ja ”tilannekatsauksia”. Keskustelutilanteissa suunvuoro vaihtuu lennossa, pieni päälle puhuminen on suotavampaa kuin taukojen jättäminen. Puheenvuoron käyttäminen ja oman mielipiteen sanominen osoittaa kiinnostusta ja motivaatiota – vaikka se sanottava ei olikaan niin originellia tai tähdellistä.

Kiivas argumentointi ja perustelu saattaa kuulostaa suomalaisen mielestä riidalta, mutta se on vain tapa tuoda eri puolia asioista esiin. Saksalaiset eivät ole yhtä konsensushakuisia kuin suomalaiset. Asioista keskustellessa kovakaan argumentointia ei pidetä henkilökohtaisena loukkauksena.

Asiakas- tai neuvottelutilanteissa tai vaikkapa työhaastattelussa rytmi on tietysti vastavuoroisempi ja molemmat osapuolet pääsevät helpommin ääneen. Neuvotteluparteria kuunnellaan ja kunnioitetaan. Suomalaisittain voimakas argumentointi ja kriittinen kyseenalaistaminen kuuluvat kuitenkin usein myös näihin tilanteisiin.

Myös puutteellinen kielitaito voi johtaa lyhyisiin virkkeisiin, argumentoinnin heikkouteen ja vaikeuksiin ”löytää sopivaa hetkeä” omalle ulostulolle. Hyvä vinkki on valmistautua – myös firman sisäisiin – tapaamisiin ja keskusteluihin hyvin ja miettiä omat pääpointit valmiiksi. Jos kielen kanssa on vaikeuksia, kannattaa myös miettiä miten ne esittää. 

Ja lopuksi…

Omien sisäänkasvaneiden kulttuuristen ominaisuuksien muuttaminen on välillä tosi vaikeaa. Saksassa työelämässä suomalaisittain kohteliasta hiljaa kuuntelemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Koska kaikkia saksalaisia ei voi muuttaa, ei auta kuin muuttaa omaa ajattelumalliaan ja koittaa avata suunsa.

Summa summarum: Saksalainen ei ole töykeä. Suomalainen ei ole passiivinen. Molemmat vain toteuttavat oppimaansa keskustelutapaa, ja erilainen keskustelurytmi saattaa johtaa erinäisiin väärinymmärryksiin.

Ps. Tällaisia kulttuurijuttuja kirjoittaessa on pakko vähän yleistää ja vetää mutkia suoraksi… tietysti on olemassa myös hiljaisia saksalaisia ja suomalaisia, jotka saavat suunsa auki oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Posted on Jätä kommentti

Rekrytointikonsulttina Saksassa

Reeta Laakso

Reeta Laakso on sosiaalipsykologi, joka on työskennellyt viimeiset 2,5 vuotta Nürnbergissä rekrytointikonsulttina etsien autoteollisuuden ohjelmistokehittäjiä. Nyt Reeta on jo vaihtanut työpaikkaa ja keskellä paluumuuttokiireitä. Hän ehti kuitenkin vastaamaan muutamaan kysymykseen suomalaisen ja saksalaisen työnhaun eroista ja omasta työstään Saksassa.

Miten päädyit Saksaan töihin?

Lähdin Saksaan alun perin niin, että avopuoliso sai Nürnbergin läheltä työtarjouksen ja päätimme yhdessä lähteä seikkailemaan. Tein ensin vuoden etätöitä suomalaiselle rekrytointiyritykselle kotoa käsin. Sen jälkeen alkoi kiinnostaa saksalaiseen työkulttuuriin tutustuminen käytännössä ja lopulta sain saksan taidon hiljalleen parannuttua myös töitä Saksasta.

Olet koulutukseltasi sosiaalipsykologi. Miten kiinostuit rekrytointialasta?

Rekrytointi- ja HR-alasta kiinnostuin ajatuksen tasolla opiskelujen aikana, mutta teoreettisissa opinnoissa ei oikein saanut käsitystä siitä mitä HR- ja rekrytointityö todellisuudessa on. Pääsin kuitenkin rekrytointiharjoittelijaksi maisterivaiheessa ja sitä kautta innostuin alasta todella paljon. Rekrytoinnissa viehättää monipuolisuus ja sosiaalipsykologisena näkökulmana yksilön ja ryhmien käyttäytymisen ymmärtäminen. Se on myös kiinnostava yhdistelmä HR:ää, myyntiä ja markkinointia. Erityisesti IT-rekrytointi on todella mielenkiintoista, koska siinä joutuu koko ajan haastamaan osaamistaan ja oppimaan uutta.

Onko rekrytointikonsultin työnkuvassa eroja Saksassa ja Suomessa?

Käytännön tehtävissä ei niinkään, vaan erot näkyivät enemmän työkulttuurissa ja työskentelytavoissa. Haluan kuitenkin nostaa esille, etten ole kovinkaan innokas puhumaan ”saksalaisesta” työkulttuurista. Jo lyhyen parivuotisen kokemukseni pohjalta voin sanoa, että työelämän käytännöt vaihtelevat merkittävästi riippuen yrityksestä, toimialasta ja alueesta. Henkilökohtainen kokemukseni pohjautuu hyvin perinteikkääseen yritykseen suhteellisen konservatiivisella alueella Saksassa, eli kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia jonkun muun kertomana.

Mikä on tärkeää saksalaisessa työhakemuksessa/hakemisessa?

Pituuden sekä käsiteltävien aiheiden puolesta CV ja hakemus vastaavat paljolti suomalaista käytäntöä. Saksalaisessa CV:ssä korostuu virallisen ja asiallisen valokuvan merkitys. CV-kuvat käydään usein ottamassa puku päällä kuvaamossa. Muodollisuus näkyy myös työhakemuksen kirjoitustavassa. Saksalainen työkieli poikkeaa paljon arjessa puhutusta ja vakuuttavaksi koettu hakukirje noudattaa samaa, virallista linjaa. Hakemus esimerkiksi alkaa sanoilla ”arvoisa herra/rouva [sukunimi]” tai ”arvoisat naiset ja herrat”, jos vastaanottajan nimi ei ole tiedossa. Myös lausemuodot ovat hyvin muodollisia.

Miten suomalainen ja saksalainen työhaastattelu eroavat toisistaan?

Työhaastattelukaan ei päällisin puolin eroa suomalaisesta, mutta kulttuurierot vaikuttavat tähänkin kontekstiin. Keskustelu saattaa olla hyvinkin muodollista ja teitittely on useimmiten itsestäänselvä lähtökohta. Toisin kuin Suomessa, Saksassa on kohteliasta mainita puhuteltavan nimi vähintään pari kertaa keskustelun aikana, esimerkiksi tavattaessa ja lähdettäessä. Teitittelyn yhteydessä käytetään muotoa herra/rouva sukunimi.

Toinen mieleen tuleva ero on siinä mikä koetaan vakuuttavana. Saksassa vakuuttavana näyttäytyminen on perinteisesti todella tärkeää työelämässä ja sen koetaan nostavan auktoriteettia, mitä myös arvostetaan. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tuttavalliselle suomalaiselle kompastuskivi saattaa olla, että liikaa ystävällisyyttä pidetään epävakuuttavana tai epäammattimaisena. Erityisesti johtaviin tehtäviin haettaessa liika (tai suomalaisittain normaali) rentous saatetaan kokea negatiivisena. Johtajuudesta puhuttaessa saksalaisessa keskustelussa tuntuu usein nousevan käsite ’liian pehmeä’ esiin.
Samaan aikaan on hyvä muistaa, että nämä yleistykset pohjautuvat nimenomaan perinteiseen saksalaiseen työkulttuuriin ja siksi tuskin pätevät esimerkiksi berliiniläisiin startupeihin tai muihinkaan uudistusmielisimpiin yrityksiin.

Miten suomalaisen kannattaa valmistautua työhaastatteluun Saksassa?

Ainakin suhteellisen perinteisen yrityksen työhaastatteluun on hyvä mennä puku tai jakkupuku päällä, erityisesti asiantuntijatehtäviin haettaessa. Sillä ei ainakaan voi mennä pieleen, vaikka joka paikassa kyseistä pukeutumista ei välttämättä odotetakaan. On myös hyvä pitää mielessä, että keskustelukumppanin nimi on kohteliasta mainita keskustelun lomassa. Liikaa paineita ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä Saksassa on totuttu erilaisiin kulttuuritaustoihin ja moni varmasti ymmärtää, että tietyt käyttäytymiserot ovat sidoksissa kulttuuritaustaan. Saksalaiset liittävät usein pohjoismaihin epämuodollisuuden, välittömyyden ja liberaaliuden, mitä usein pidetään ihan positiivisena asiana. Suomalaisen ystävällisyyttä ja rentoutta pidetään ehkä siksi useammin ’söpönä’ kuin varsinaisesti epäammattimaisena.

Kerro joku sattumus Saksan vuosien varrelta kulttuuriin tai kieleen liittyen.

Olin puhelinpalaverissa, johon hyvin perinteikäs saksalainen toimitusjohtaja oli muutaman työntekijän kutsunut. Aihe ei oikeastaan juurikaan edes koskenut minua. Kymmenen minuuttia ennen suunniteltua palaverin loppumisaikaa mainitsin, että minulla on hakijan kanssa työhaastattelu pian. Palaveria vetävä toimitusjohtaja ei  reagoinut tietoon mitenkään. Muutamaa minuuttia aiotun haastatteluajan (ja suunnitellun palaverin loppumisajan) jälkeen totesin, että nyt täytyy lähteä. Toimitusjohtaja kuitenkin sanoi odottavansa minun osallistuvan palaveriin loppuun asti. Hakija saisi odottaa. Tässä vaiheessa edellisten kokemusten pohjalta tiesin, että joudun nöyränä laittamaan hakijalle sähköpostin, jossa kerron pystyväni soittamaan vasta myöhemmin iltapäivällä, häveten samalla hakijakokemuksen huonoutta. Kyseisessä yrityksessä toimitusjohtajan tahdon vastustaminen ei olisi tullut kuuloonkaan, joten alistuin kohtalooni ja istuin vielä seuraavat 45 minuuttia palaverissa sanomatta sanaakaan koko aikana. Sillä minullahan ei itse asiassa ollut minkäänlaista mielekästä osuutta koko palaverissa alun perinkään.
Nyt tilanne jo naurattaa, mutta silloin lähinnä raivostutti. Tilanne kuvaa hyvin perinteisen saksalaisen ja suomalaisen johtamiskulttuurin eroja.

Olet vaihtanut työpaikkaa ja muutat takaisin Helsinkiin. Miten paluumuutto sujuu?

Parhaillaan valmistelen muuttoa takaisin Helsinkiin. Käytännön asioiden puolesta on paljon järjesteltävää. Sopimusten irtisanomistaisteluiden lisäksi asioita pitää hoitaa monen eri viraston kanssa molemmissa maissa. Saksassa virastojen ja pankkien kanssa ei moniakaan asioita voi kommunikoida sähköisesti, joten kirjepostia on saanut lähettää ja virastoissa vierailla. Hiljalleen asiat kuitenkin alkavat olla hoidettuna. Olen palaamassa Suomeen hyvillä mielin ja odotan, että pääsen asumaan taas lähempänä perhettä ja ystäviä. Helsinki on mahtava kaupunki. Innolla odotan pääseväni taas kävelylle merenrantaan. Samaan aikaan jään varmasti kaipaamaan Nürnbergiä, enkä ihmettele jos se kuuluisa paluushokki jossakin vaiheessa nousee pintaan.

Saksassa jään kaipaamaan muun muassa hyviä säitä, matkustusmahdollisuuksia sekä eläväistä ravintola- ja kahvilakulttuuria. Täällä myös järjestetään enemmän erilaisia tapahtumia ja jutellaan helpommin tuntemattomille. Molemmissa kaupungeissa on ehdottomasti puolensa. Uudesta työstä pilvipalveluyritys Nordcloudilla olen erityisen innoissani. Mukaansatempaava yrityskulttuuri ja kiinnostavat tehtävät motivoivat kovasti. Rennossa suomalaisessa työkulttuurissa olen kotonani.

Mitä sinulle jäi käteen Saksasta?

Paljon opettavaisia kokemuksia liittyen kulttuurieroihin ja siihen, miten eri tavoin näinkin lähekkäisissä kulttuureissa voidaan ajatella. Mukavaksi piirteeksi saksalaisessa työkulttuurissa koin muun muassa sen, että vaikka asioista saatetaan väitellä kiivaastikin, keskustelun loputtua voidaan lyödä veljellisesti kättä selkään, heittää vitsiä ja mennä yhdessä kahville. Työelämän väittelyitä ei oteta henkilökohtaisesti. Opin myös puhumaan saksaa suhteellisen sujuvasti. Sitä taitoa pääsenkin hyödyntämään myös uudessa työpaikassani. Ylipäätään mieleen jää paljon hyviä muistoja Saksan ajoilta.

Mitä haluat sanoa suomalaisille, jotka hakevat töitä Saksasta?

Usko itseesi! Saksassa arvostetaan pohjoismaita ja suomalaisilla työntekijöillä tuntuu olevan todella hyvä maine työmarkkinoilla. Moni saksalainen alkaa ensimmäisenä puhua suomalaisen koulutuksen tasosta, kun kuulee mistä olet kotoisin. Vaikka kulttuurieroja on, niistä ei kannata ottaa liikaa stressiä. Reippaalla asenteella pärjää aina pitkälle ja sen ansioista vastaanottajakin osaa ajatella, että tarkoitat hyvää, vaikka et aivan kulttuurillista koodia noudatakaan. Saksan kielen osaamista pidetään työmarkinoilla tärkeänä. Moni suomalainen osaa ainakin jonkin verran saksaa kouluaikojen pohjalta ja se taito kannattaa ehdottomasti tuoda esille. Kielen ei tarvitse olla täydellistä eikä edes sujuvaa, jotta siitä olisi hyötyä työnhaussa. Moni työnantaja toivoo työntekijän osaavan vähintään jutustella kahvihuoneessa saksaksi, vaikka työkieli olisikin englanti. Toisaalta moni suomalainen puhuu todella hyvää englantia – taito, joka ei ole saksalaisille ollenkaan niin itsestään selvä.

Lisää Reetan ajatuksia työelämästä voi lukea hänen blogistaan, Sosiaalipsykologiaa ja työelämän virtauksia.

Posted on Jätä kommentti

Suomalaisuus – suurin valttisi työnhaussa?

Työpaikka Saksassa -suomalainen työnhakija voi hyötyä kulttuuritaustastaan

Tämä blogi käsittelee muun muassa sitä, miten sopeutua saksalaiseen työelämään ja pärjätä osana työyhteisöä. Omien persoonallisten ja kulttuurinomaisten piirteiden piilottamisen ei kuitenkaan tarvitse olla osa sopeutumisprosessia. Päin vastoin: Olet suomalainen ja sellainen kulttuuritausta voi olla Saksassa erityisen mielenkiintoinen – lähes eksoottinen. Suurin valttisi työnhaussa voi siis olla suomalaisuus.

Suomalainen on sinut virheidensä kanssa

Työpaikka Saksassa / Rehellisyys
Rehellisyys on hyve Saksassakin.

Virheiden tekemisen kulttuuri on Suomessa erilainen kuin Saksassa. Pieni virhe ei suomalaisessa työelämässä yleensä ole katastrofi. Olemme tottuneet mainitsemaan omista virheistämme, reflektoimaan niitä ja pääsemään niiden yli. Emme myöskään yleensä korosta omaa osaamistamme alleviivaamalla muiden virheitä. Saksassa virheisiin suhtaudutaan ankarammin. Liitän vielä tämän Spiegelin artikkelin saksalaisesta virhekulttuurista mukaan. Molemmissa tavoissa on tietenkin puolensa. Saksalaiset esimerkiksi sietävät paremmin kritiikkiä, koska ovat oppineet ottamaan sitä vastaan.

Suomalaisen ”avoimuusmallin” puolesta puhuu se, että työntekijä, joka ei pelkää virheitä, uskaltaa käyttää omaa potentiaaliaan luovasti ja liikkua pois ”turvallisilta alueilta”. Hienotunteisuus, jossa toisen virheitä ei alleviivata voi siis parantaa työkulttuuria. Miten tätä voisi käyttää työhaastattelussa tai hakemuksessa? No ainakin suomalainen voi sanoa olevansa aidosti rehellinen ja avoin ja osaavansa reflektoida omia virheitään.

Suomalainen osaa nauraa itselleen

Hauska työpaikka Saksassa
Nauru raikastaa ilman ja luo yhteenkuuluvuden tunnetta.

Tämä kohta liittyy edelliseen. Suomalainen ei ota itseään turhan tosissaan. Katsokaapa joskus huviksenne Samu Haberin esiintymistä. Hänestä teki suositun Saksassa se, että hän teki -varsinkin kielen kanssa- paljon virheitä ja jatkoi vaan hymyssä suin touhuamista ja kielikuvien kääntämistä epäonnistuneesti tankerosaksalle. Ensin saksalaisyleisö oli vähän ihmeissään, mutta nykyisin Haber voi tehdä Saksan telkkarissa mitä vaan ja häntä rakastetaan silti tai siis paremminkin juuri sen takia. Haber osaa nauraa itselleen, kuten suomalaiset usein. Vitsit että olemme hauskoja!

Tässä piilee tietysti se vaara, ettei kukan halua olla työelämässä kävelevä vitsi, ellei nyt satu olemaan ammatiltaan pelle. Kun teet hauskan virheen vaikkapa kielen kanssa, naura siis ainakin sisäänpäin ja muista, että itselle nauramisen taito tekee elämästä mukavampaa. Olet myös itsevarmempi, kun et ota itseäsi liian tosissaan.

Tässä oma kokemukseni: Ensimmäisessä Saksan-työpaikassani, ensimmäisellä työviikolla, vastasin ensimmäisen kerran puhelimeen. Minua jännitti ihan kamalasti. Kollegaani kysyttiin ja hän oli juuri vessassa. Vastasin: ”Er ist in der Toilette.” Vastaus sisälsi kolme virhettä: Ei tietenkään ikinä sanota kenenkään olevan vessassa, vaan nurkan takana, käsiään pesemässä tai vain poissa paikalta jne. Toinen virhe oli, että vessa on saksaksi Badezimmer ja ”Toilette” viittaa ensisijaisesti vessanpönttöön, varsinkin -kolmas virhe- in-preposition kanssa: ”Schwimmt er da oder was?” kysyi soittaja ja me molemmat repesimme nauruun, kun tajusin itsekin vastaukseni koomisuuden. Nauru vapautti tunnelmaa ja olimme samassa veneessä. Kerroin että olin juuri muuttanut Saksaan. Myös käsiään pesemässä ollut kollegani (terveisiä vaan Jukalle, jos luet tätä!) löytyi ja sai tästä myöhemmin hyvät naurut.

Suomalainen on vaatimaton

Ollessani koululaisvaihdossa Saksassa vuonna 1997 olin ostanut uuden paidan. Vaihtoperheen äiti kehui paitaani, johon minä suomalaiseen tapaan kursailin: ”Ei tämä nyt niin hieno ole, tämmönen vaan, mikä lie henkkamaukkarätti…”
Saksalaisperheen äiti oli kuolla nauruun ja ihmetteli ääneen: Miksi ihmeessä olin ostanut paidan, josta en itsekään oikeastaan tykkää? Vaatimattomuus ja tietynlainen ujous kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen, kursailu hyviin tapoihin. Oivalsin tuolloin, 16-vuotiaana ujona lukiolaistyttönä, jotain suomalaisesta vaatimattomuudesta. Sille on oma aikansa ja paikkansa. Esimerkiksi saksalaiseen kulttuuriin se sopii aika huonosti.

Silti saksalaiset osaavat arvostaa myös tätä puoltamme: Arvatkaa esimerkiksi miksi Mika on Saksassa tosi suosittu poikien nimi? No siksi että Mika Häkkinen on Saksassa tosi suosittu ja hänen menestyksensä on lisännyt Mika-nimen suosiota. Mutta miksi Häkkinen sitten on Saksassa niin suosittu? Esiintymisellään hän on ainakin Samu Haberin vastakohta. Häkkisen hiljainen vaatimattomuus yhdistettynä kiistattomaan osaamiseen on saksalaisten mielestä todella sympaattista.

Suomalainen on erilainen

erilainen työpaikka Saksassa
Miksi pelata saksalaisilla säännöillä, kun voi kirjoittaa myös omat sääntönsä?

Työskennellessäni aikaisemmin paljon saksalaisen median ja Suomen maakuvan parissa, mieleeni on jäänyt pari otsikkoa, jotka toistuivat usein saksalaisissa lehtijutuissa: ”Die spinnen, die Finnen” (eli jotakuinkin ”Hulluja nuo suomalaiset”) ja ”Finnische Kuriositäten” (suomalaisia erikoisuuksia) eri muodoissa. Jutuissa esiteltiin sitten suojalkapalloa, eukonkantoa, porojuoksukilpailuja, saunoja tai jotain sellaista. Myös maakuvatyössä ja matkailumarkkinoinnissa näitä ”erikoisuusteemoja” korostetaan. Ja miksei, sillä saksalaiset rakastavat niitä! Suomalaisilta osataan siis odottaa luovaa hulluutta ja pientä poikkitieteellisyyttä  – anna siis oman persoonallisuutesi näkyä ja luovuutesi kukkia myös työnhaussa!

Suomalainen on edelläkävijä

Suomessa tehdään monia hienoja juttuja esimerkiksi tekniikan, opetuksen ja hoitotyön aloilla. Suomalaiset ovat monella alueilla edelläkävijöitä tai edustavat saksalaisittain kiinnostavia näkökulmia. Tällaisia erityissosaamisalueita kannattaa korostaa työhakemuksessa ja haastattelutilanteessa. Sinulla on jotain, mitä paikallisilla ei luultavasti ole. Ehkä tuleva työnantajasi ei vielä edes tiedä kaipaavansa juuri tällaista osaamista tulevaisuudessa.

Itse hyödyin tästä opiskellessani tulevaisuuden tutkimusta. Se on ala, jolla Suomessa paljon merkityksellisempi asema yliopistomaailmassa sekä esimerkiksi poliitiikassa, kuin Saksassa. Vaikka olin aika keskinkertainen opiskelija ja tein vain minimitunnit (ja niilläkin tississäni roikkui usein oman huomionsa vaativa vauva), pääsin mukaan tosi mielenkiintoisiin projekteihin ja juttuihin. Olen selittänyt tätä sillä, että sekä opiskelijakaverini että proffat ja muut dosentit olivat tosi kiinnostuneita Suomesta ammatillisesti ja tykkäsivät siksi ottaa minut mukaan. Tottakai innostuksella oli varmaan oma osansa asiaan.

Ja lopuksi…

Tulipa tästä nyt sekametelisoppa omaa kokemusta ja superjulkkista! Miksi käytin tällaisia vähän banaaleja julkkisesimerkkejä tässä bloggauksessa? No havainnollistaakseni sitä, että ne suomalaiset, jotka ovat todella suosittuja Saksassa, ovat sitä oman persoonansa ja osaamisensa takia, ei siksi että he olisivat lähtökohtaisesti erityisen sopivia saksalaiseen kulttuuripiirin tapoihin tai oletuksiin.

Mukavaa työnhakua kaikille – sellaisena kuin olet!

Ps. Mainittakoon vielä, että käsittelen tässä artikkelissa asioita taas ”keskimäärin ja stereotypioina”. Kulttuuristen tapojen toteuttaminen riippuu aina persoonallisuudesta ja temperamentista, yrityksessä yrityskulttuurista ja tavoista. Poikkeamia löytyy paljon.

Posted on Jätä kommentti

Saksan-kauppaa 1980-luvulla

On kiehtovaa, miten työelämä muuttuu muun maailman mukana. Haastattelin Timo Parjasta muutama viikko sitten hänen pitkästä urastaan viennin ja ulkomaankaupan parissa. Materiaalia syntyi niin mahtava määrä, että jatkamme tässä toisessa osassa hänen kokemuksillaan 80-luvun alusta.

Ensimmäisen osan haastattelusta voit lukea täältä: Vientikettu kertoo: Myyjänä 70- ja 80-luvun taitteen Münchenissä

Suomen viennistä Saksaan

Festarit
Rockpalast-konsertti helteisenä kesälauantaina Loreleyssa Rheinin varrella. Esiintyjinä mm. Joe Cocker ja kölninmurteella rokkava Bab. Kuva: Timo Parjasen kotialbumi

Länsi-Saksan vienti oli alkanut vetää 1960-luvun kuluessa ja kohosi jo 10 prosentin luokkaan Suomen viennistä ja tuonti sieltä nousi 20 prosentin tienoille. Itä-Saksalla ei ollut kauppavaihdossa kovin merkittävää asemaa. Näissä lukemissa vienti pysyi aina Saksan yhdistymisen aikaan vuonna 1990 asti.

Saksan ja Suomen välistä kauppaa perustettiin vuonna 1978 edistämään virallinen organisaatio, Saksalais-Suomalainen Kauppakamari. Parjasen mukaan myös Frankfurtin Kaupallisen Sihteerin Toimiston ja Konsulaatin merkitys oli tuolloin merkittävä tukemassa erityisesti PKT -teollisuuden messu- ja yleensäkin vientitoimintaa sekä etabloitumista maahan.

– Myös suomalaisyritysten Saksan-toimipisteiden toimitusjohtajien kuukausittaiset lounastapaamiset ja saunaillat aina jossainpäin Saksaa antoivat paljon uusia tuttuja ja sieltä ammensin paljon tietoa ja empatiaa kollegoilta.

Friitalan muotia Frankfurtiin

Frankfurt vienti
Ingeborg Frankfurtin Showroomissa 1980-luvun alussa.

Parjasen paluumuutto Münchenistä sujui ongelmitta. Hän sai töitä kotipaikkakunnaltaan, Laitilan läheltä 60 km:n päästä Turusta.

– Tämä Turun  työsuhteeni ei  kuitenkaan kestänyt kuin vuoden. Käydessäni Ulvilassa, Porin laidalla, silloinen asiakkaallamme kysyi yllättäen halukkuuttani aluevientipäällikön tehtävään Friitalan teollisen nahka- ja lammasturkin myyntityöhön Saksan kielialueella. Friitalan mallistosuunnittelusta vastasi noina vuosina jo silloin tunnettu Jukka Rintala ja tärkein vientituote oli miesten hirvennahkapusero. Pari päivää harkittuani muutin ”maailmankaupunki” Poriin. Parjanen matkusti vientipäällikön tehtävässä paljon Keski-Euroopassa, lähinnä Muenchenissä, Frankfurtissa ja Düsseldorfissa. Matkapäviä tuli vuosittain n 80-100.

Lentävät lähdöt ovat olleet Parjasen vahvuus työelämässä. Sellainen tuli eteen myös kesällä 1980.
– Frankfurtin-myyntikonttorimme hoitaja ”Inge” joutui muttamaan suomalaisen miehensä työn takia Suomeen. Päätimme yritysjohdon kanssa, että toimistopöytäni siirretään Ulvilasta Frankfurtiin ja minä muutin sinne 1980.
Ensitöikseen Timo sulki Frankfurtin keskustassa olleen 6 huonetta käsittäneen konttorin ja irtisanoi vuokrasopimuksen.

Hän muutti konttorin Eschborniin Wiesbadenin autobaanan varrelle ”Haus der Mode”-showroomiin  ja palkkasi saksalaisen assistentin ”Ingeborgin” Hampurista.
– Työmatkaa asunnostani Frankfurtin vanhasta kaupunginosasta Bornheimista tuli autolla, toisinaan ruuhkaisen ”Miguel Alleen” kautta normaalisti ennen aamuruuhkaa 30 min – ruuhkassa myöhemmin jopa 1 1/2 tuntia.

Parjanen vastasi Friitalan koko Keski-Euroopan myyntitoiminnoista ja toimiston budejetoidusta tuloksesta. Asiakaskunta koostui nahkapukineiden erikoisliikkeistä ja nahkapukineiden ostoketjuista sekä tavarataloketjuista, kuten Peek&Cloppenburg ja C&A, Saksassa, Itävallassa, Hollannissa ja hetkittäin Ranskakin. Kovin työ ei ollut jatkuva matkustaminen, koska taitava assistentti Ingeborg hoiti juoksevat toimistoasiat, vaan kuuden ”proviisio -edustajan” valvominen ja heidän ajankäyttönsä maksimoiminen juuri Friitalan tuotteiden myyntiin. Se merkitsi jatkuvaa keskustelua muodista ja sen suuntauksista ja trendien asettamista mallistovaatimuksista sekä yksittäisten vaatemallien muuttamisesta saksalaiseen tai muiden maiden makuihin ja käytäntöihin sopivaksi.

– Tässä tehtävässä koin aluksi selviä nuoruuden aiheuttamia auktoriteettiongelmia. Kuusi edustajaa olivat kaikki yli 40- vuotiata ja minä 28. Oli aluksi kova pala osoittaa johtajuutta saksalaisille, mutta oikeilla suhtautumisella heidän ongelmiensa ratkaisuun sekin meni lopulta läpi.

Vuonna 1984 Parjanen päätti kuitenkin tehdä vaihteeksi jotain ihan muuta…

Koulutus kannattaa aina

Työpaikka Saksassa // Timo Parjanen
Keke Rosbergin maailmanmestaruutta juhlittiin vuonna 1982. Kuva: Timo Parjasen kotialbumi

– Pyrin silloin vientipiireissä hyvin arvostetulle Vientikoulutussäätiön (nyk. Fintra) Vientimarkkinoija/Vientipäällikkölinjalle. Hakijoita oli lähes 200 ja vain 20 otettiin sisään. Pääsyvaatimuksena oli vähintään alempi korkeakoulu ja hyvä kielitaito. Lisäpisteitä sai ulkomailla asumisesta tai siellä suoritetuista opinnoista. Minut valittiin opiskelemaan Helsingin Kasarminkadulle elokuussa 1984.

– Meitä oli kaksi ”ei korkeakoulututkinnon suorittanutta” opiskelemassa tuomarien, filosofian maistereiden, diplomi-insinöörien ja insinöörien sekä ekonomien kanssa. Tätä pidän eräänä elämäni onnistuneimmista päätöksistä ja ammattitaidon osoituksena.
Parjanen valmistui 1986 kesäksi asuttuaan ja työskenneltyään välillä Chicagossa Suomen Kaupallisen Sihteerin toimistossa ja Suomen Konsulaatissa osatyönään myös Suomalais-Amerikkalaisen Kauppakamarin sihteerin tehtävät. Sittemmin, muutaman Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, tie vei miehen USAn Chigagoon ja Kanadan Vancoueriin paperi- ja kartonkiteollisuuden myyntitehtäviin, jossa hän hoiti myyntiä mm. Saksaan ja Lähi-Itään.
– Mutta Pohjois-Amerikka onkin sitten jo aivan oman tarinansa arvoinen…. päättää Parjanen vaiherikkaan tarinansa.
Kolme vuotta sitten hän jäi aktiiviselle eläkkeelle varsin nuorena, 57-vuotiaana.
Tässä vielä Timo Parjasen vinkit Saksaan lähtijöille:

”Vanhemman vientiketun neuvot Saksaan muuttajalle”

  • Ole rohkeasti oma itsesi. Älä pokkuroi, mutta muista elää ”maassa maan tavalla”.
  • Älä säikähdä saksalaisuuden jäykkyyttä verrattuna meidän skandinaavien joustavuuteen
  • Pidä hymy yllä jopa tullessasi irtisanotuksi.
  • Ole valmis tekemään harkitusti nopeita ratkaisuja, suurissakin asioissa.
  • Älä ole rasisti – erilaisuus on rikkautta.
  • Kannusta ja auta aina heikompaa.
  • Palaa maitojunalla kotimaahan, jos tilanteet menevät ylivoimaisiksi – Paluu ei ole häpeä vaan rikastuttaa pitkän päälle elämänkokemustasi.

Kiitos Timo näistä mielenkiintoisista tarinoista!

Posted on Jätä kommentti

Kirjanpitäjä on Saksassa haluttu työntekijä

Kirjanpitäjä taloushallinto Saksa
Ville Salmela työskentelee kirjanpitäjänä Saksassa.
Ville ei liittänyt CV:hensä kuvaa, minkä voisi väittää olevan Saksassa kardinaalimoka. Aloilla, joilla on työvoimapula, ei kuitenkaan kuvia kumarella.

Taloushallinnon ala vaikuttaa olevan Saksassa aika ”kuuma”: Kysyntää osaaville työntekijöille on enemmän kuin tarjontaa. Haastattelin aiheesta 35-vuotiasta tradenomia, Ville Salmelaa, joka on työskennellyt Saksassa taloushallinnon tehtävissä jo vuodesta 2008.  Tällä hetkellä Ville on ERVIN Germany GmbH:lla Berliinissä kirjanpitäjänä (Finanzbuchhalter) ja suorittaa työn ohella saksalaisen kauppakamarin Bilanzbuchalterin (pääkirjanpitäjä) tutkintoa. Kyselin Villeltä hänen jokapäiväisestä työstään ja urastaan kirjanpitäjänä.

Miten päädyit Saksaan?

Sattumaa ja onnea 🙂 Olin ollut Berliinissä työharjoittelussa 2007 ja kun tradenomiksi valmistumiseni jälkeen etsin uusia haasteita, lähetin hakemuksia myös Berliiniin. Ja täältä se työpaikka ensimmäiseksi irtosi.

Kerro nykyisestä työstäsi.

ERVIN Germany GmbH on metallialan yritys, jonka pääkonttori on USA:ssa ja Berliinissä on yrityksen Euroopan pääkonttori. Tämän hetkinen toimenkuvani kattaa laajasti kirjanpidon eri osa-alueita: pääkirjanpitoa, myynti- ja ostoreskontraa, Management Accountingia (kustannuspaikkalaskenta?) ja Cash Management. Näiden lisäksi teen jatkuvana projektina ERP-systeemimme optimointia.

Positiivinen puoli nykyisessä työssäni on työtehtävien monipuolisuus. Kyseessä on pieni yksikkö, jossa pystyn osallistumaan monipuolisesti eri kirjanpidon tehtäviin. Saksalaiset suunnittelevat projektit yleensä erittäin tarkasti, jonka haittapuolena on projektien hidas eteneminen. Projektisuunniteluvaiheessa pyritään kartoittamaan kaikki prosessit ja osaprosessit, mitkä pitää huomioida ennen kuin ERP järjestelmää aletaan käyttää päivittäisessä työssä – muutoin tuloksena on, että yht’äkkiä jokin toiminto ei ole käytettävissä. Amerikkalaiset sen sijaan tuntuvat suosivat projektien nopeaa läpivientiä ja optimointi tehdään pääasiassa jälkikäteen, mikä vaikeuttaa päivittäistä työtä.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Yleensä olen ensimmäisenä toimistolla ja käytän tämän rauhallisen ajan ( 🙂 ) asiakkaiden maksujen kirjaamiseen, sähköpostien lukemiseen ja vastaamiseen. Tämän jälkeen, riippuen mitä aikaa kuukaudesta eletään, teen Ad hoc asioita, kuun/kvartaalin/vuoden tilinpäätöksen liittyviä tehtäviä. Iltapäivällä, kun amerikkalaiset kollegamme aloittavat työpäivänsä, voin hoitaa IT-osaston kanssa ERP-systeemiin liittyviä ongelmia/kysymyksiä. Normaalisti työpäiväni on klo 7-15:30.

Millainen ura sinulla on takanasi? (Ja edessäsi?)

Olen kouluttautunut yo-merkonomiksi, jonka jälkeen kävin armeijan ja olin töissä pari vuotta. Sitten opiskelin Ammattikorkeakoulussa taloushallinnon tradenomiksi. Tämän jälkeen aloitin ensimmäisessä työpaikassani Berliinissä, BASF:n Shared Service Centerissä ostoreskontraosastolla, jossa vastasin Suomen, Britannian ja muiden Pohjoismaiden ostoreskontrasta n. 2 vuoden ajan. Sen jälkeen aloitin projektityöt samassa firmassa. Tämä oli erityisen kiinnostavaa aikaa. Kyseessä oli SAP ERP järjestelmän optimointi projekti – kaikki BASF:in tytäryhtiöt migroitiin samaan SAP järjestelmäversioon. Tämän projektin kautta pääsin syventymään ERP järjestelmän customointiin taloushallinnon osalta, matkustamaan moniin eri maihin ja rutinoitumaan IT-projektityöhön Fachabteilungin näkökulmasta.

Ensimmäinen työpaikanvaihto (BASF:ltä MSA:lle 2014) oli omasta aloitteesta. En nähnyt puhtaassa projektityössä suuria mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja/tai työmahdollisuuksiin BASF:n ulkopuolella. Kaverin kaverin kautta sain tietää, että MSA:lle etsitään myyntireskontran kirjanpitäjää. MSA:lla ”viihdyin” n. 9 kuukautta, tehden alussa myyntireskontraa ja ajan myötä yhä enemmän ja monipuolisempia kirjanpidon tehtäviä saksalaiselle, itävaltalaiselle ja sveitsiläiselle MSA-tytäryhtiöille. Työpaikanvaihto tuli jo 9 kuukauden jälkeen entisen esimieheni kautta. Hän lähti MSA:lta ja pyysi minua uuteen työpaikkaansa Finanzbuchhalteriksi.

Joka kerran työpaikkaa vaihtaessani myös korkeampi palkka on ollut motivaationa. 🙂  Käyn tällä hetkellä kurssia, joka valmistaa saksalaisen kauppakamarin Bilanzbuchhalterin tutkintoon. Voisin kuvitella itseni jossain vaiheessa esimiestehtävissä taloushallinnon alalla.

Mitkä ovat olleet suurimmat kulttuurierot?

Ehkä ne perinteiset suomi-saksa-kulttuurierot: muodollisempi työilmapiiri (esim. teitittely, vaikkakin ainakin Berliinissä on tämän suhteen huomattavasti liberaalimpaa kuin muualla Saksassa). Kansainvälisyys, mikä on erittäin positiivista.

Vaikuttaako suomalaisuus työnkuvaasi?

Ensimmäisen työpaikkani Saksassa Basfilla sain osittain äidinkieleni ansiosta. Lisäksi hyvä englannin kielen taito on ehdoton plussa saksalaisiin kirjapitäjiin verrattuna. Kaikki muut kielet ovat taloushallinnon alalla myös eduksi, sillä perinteisesti taloushallinnon opiskelijat eivät opiskele paljon vieraita kieliä – ainakaan muihin kaupallisen alan opiskelijoihin verrattuna.

Saksan kielen loogisuus helpottaa ammattisanaston oppimista. Kirjanpidon käsitteet oppii tosi nopeasti.

Onko kirjanpitäjän tehtävissä eroa Suomessa ja Saksassa?

En ole työskennellyt päivääkään taloushallinnon alalla Suomessa, mutta uskoisin, että eroja on vähemmän. Myös Suomessa on esimerkiksi menty Shared Service Center-suuntaan, jossa eri osa-alueet pidetään tiukasti erillään ja prosesseja automatisoidaan. Eri tutkintoja on Saksassa runsaasti. Industrie und Handelskammer (IHK) :n kautta voi pätevöityä useille eri titteleille: Betriebswirt, Finanzbuchhalter, Bilanzbuchhalter, Controller, Bilanzbuchhalter international, Steuerberater etc.

Ehkä suurin ero on Steuerberatereiden suuri merkitys Saksassa. Periaatteessa vain Steuerberater saa tehdä yritykselle tilinpäätöksen. Osaltaan tämä johtuu myös Saksan kauppa- ja verolainsäädännön eroista. Yritykselle tehdään kaksi tasetta: kauppa-(HGB) ja verotase (Steuerbilanz). Steuerfachangestellten ja -beraterin tutkinto on huomattavasti
laajempi ja monimutkaisempi. Lisäksi se edellyttää työkokemusta veroneuvontatoimistossa (Steuerkanzlei). Bilanzbuchhalterin voisi kääntää Pääkirjanpitäjäksi, joka pystyy vastaamaan itse kaikista päivittäisistä kirjapidon osa-alueista ml. tilinpäätös veroneuvoja kanssa. Finanzbuchhalterilta ei yleensä odoteta pääkirjanpitoa ja yhtä itsenäistä työskentelyä tilinpäätöksessä.

Millaista palkkatasoa Saksassa voi odottaa?

Shared Service Centereissä on huonommat palkat, mutta myöskin helpommat työtehtävät. Muutoin sanotaan, että esim. Berliinissä Bilanzbuchhalterin palkka on 50k p.a. ja siitä ylöspäin. Entisen Länsi-Saksan alueella tietenkin enemmän

Mitä vinkkejä annat suomalaisille, jotka haluaisivat tulla Saksaan töihin?

Avoin mieli töitä hakiessa. Joskus kannattaa aloittaa ns. alemmalta tasolta, jotta työkokemus ja kielitaito karttuu.
Esimerkiksi Zeitarbeit on varteenotettava vaihtoehto aluksi, jos oma elämäntilanne sen mahdollistaa – tosin näiden yritysten
kanssa kannattaa olla tarkkana, kaikki eivät hoida esim. palkanmaksua tunnollisesti.

Follow my blog with Bloglovin